väitän ettei siitä voi olla täysin varma. on mahdollista että joku ei usko mihinkään.
Noh, mikä täs maailmas nyt olis varmaa.. Paitsi elämä ja kuolema.. Ja juuri noihin kahteen asiaan, ainakin jälkimmäiseen meistä varmaan jokainen omalla tavallaan uskoo..
mut miks ihmessä sä sitten rinnastit noi kaks eri asiaa samaksi jos oot itekin sitä mieltä että ne on eriasioita?
Miksi yleensä ihmiset tekee tai sanoo asioita, missä ei ole mitään järkeä tarkemmin/jälkeenpäin ajateltuina...
Olipahan ainakin hyvä tapa saada tähän topiciin aktiivista keskustelua aikaseks..
..hmmm... siis uskon johonkin ja on tärkeää että kaikki uskoo johonkin myös, uskon että on olemassa jotain sellaista suurempaa mitä ei voi selittää mutta mitä se on sitä ei kukaan tiedä....
Usko on jotain sellasta mulla, että se pulpahtaa jossain tilanteissa pintaan, esim. ukin kuollessa. Silloin oli jotenkin parempi olo, kun ajatteli ettei sen tarvinnu ihan ypönä matkata "jonnekin".
Mä uskon kuitenkin enemmän johonkin luonnon harmoniaan ja sellaseen, että puilla on sielu....Siitä mä saan enemmän voimaa. Se on jotenkin läheisempää.
Elämä olisi tosi tylsää, jos ei uskoisi mihinkään!
heh... joo tosiaan
"Usko kaikkeen mitä luet lehdissä - se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa." - Rose Macaulay
mä en oikeen tiedä mihin mä uskon toisaalta olen ateisti, enkä usko raamattuun sen ristiriitaisuuden takia mutta toisaalta taas olen kristitty; tosin en siinä mielessä mitä kirkko opettaa. toisaalta taas mua ei ees jaksa kiinnostaa mitä esim. kuoleman jälkeen tapahtuu, se tulee vastaan jossain vaiheessa kummiski. olen tämmöinen agnostinen ateisti tjps
kiihkoilu on aina perseestä se on liaan monotoonista (paremman sanan puutteessa) ei hyväksytä tosi asioita vaikka ne kuinka selvästi todistettaisiinkin.
"tosiasioilla on uskontoon sama vaikutus kuin dynamiitilla Venäjän tsaariin" - Robert Ingersoll
"on viisainta katsoa säätiedote ennen kuin rukoilee sadetta" - Mark Twain
se pulpahtaa jossain tilanteissa pintaan, esim. ukin kuollessa. Silloin oli jotenkin parempi olo, kun ajatteli ettei sen tarvinnu ihan ypönä matkata "jonnekin".
tuli muuten 1, 2 tämmöinen psykologisesti ateistis-teologinen ajatus mieleen että: hädän keskellä ihminen turvautuu jumalaan jotta tämä antaisi voimaa, mutta koska ei ole olemassa jumalaa joka antaisi tämän näkymättömän voiman niin tämä 'voima' tuleekin alitajunnasta, jonka avulla sitten selvitään esim. surusta.
ajatus on vielä vähän kesken, etenkin kun keksin sen just viis minsaa sit, mut jos saatte tohon jotain järkee ni hyvä juttu. tota pitää vielä vähän työstää et sen sais jotenki järkevämmäks
"uskovat uskovat ylösnousemukseen, ateistit comebackiin."
tuli muuten 1, 2 tämmöinen psykologisesti ateistis-teologinen ajatus mieleen että: hädän keskellä ihminen turvautuu jumalaan jotta tämä antaisi voimaa, mutta koska ei ole olemassa jumalaa joka antaisi tämän näkymättömän voiman niin tämä 'voima' tuleekin alitajunnasta, jonka avulla sitten selvitään esim. surusta.
ajatus on vielä vähän kesken, etenkin kun keksin sen just viis minsaa sit, mut jos saatte tohon jotain järkee ni hyvä juttu. tota pitää vielä vähän työstää et sen sais jotenki järkevämmäks
-Mönjä-
Niin pääset tolla teoralla aika lähelle Uskontopsykologi Hjalmar Sundenin rooliteoriaa, jonka mukaan ihminen voi valita jumalansa erilaisten pyhistä teksteistä jne. löytyvistä jumalrooleista. Ihminen siis käytännössä päättelee mitä kuuluu jumalan rooliin ja ottaa itselleen vastaroolin eli ns. ihmisen roolin. Tällöin ihminen itse tietää millainen hänen Jumalansa on ja mitä hänen omalta rooliltaa vaaditaan.
Niin pääset tolla teoralla aika lähelle Uskontopsykologi Hjalmar Sundenin rooliteoriaa
heh... great minds think alike*justjoo*
ihminen voi valita jumalansa erilaisten pyhistä teksteistä jne. löytyvistä jumalrooleista. Ihminen siis käytännössä päättelee mitä kuuluu jumalan rooliin ja ottaa itselleen vastaroolin eli ns. ihmisen roolin. Tällöin ihminen itse tietää millainen hänen Jumalansa on ja mitä hänen omalta rooliltaa vaaditaan.
Menikö turhan sekavaksi
no kylmä kolmannella luku kerralla älysin
eli jos älysin oikein ton teorian niin ihminen päättelee itse esim. raamatun tekstien perusteella minkälainen jumala on ja sitten käyttäytyy sen mukaan mitä jumala häneltä vaatii, eli ei tee syntiä.
lyhyesti ajatus jota ajan takaa: jumala on mielikuvitusolento joka on luotu ylläpitämään kaikkia käyttäytymis-standardeja, moraalia sekä omantuntoa.
tää on sitten vaan pelkkä ajatus, ei ole tarkotusta hyökätä kenenkään uskomuksia vastaan
äh.... olkoot ajatus ei pysy koossa ja juttu ontuu muutenkin*poks*
Heeei ihmiset !!! nyt ollaan liian pitkällä uskonto-kysymyksissä... Itse en viitti ees ottaa kantaa tommosiin mutta JÄTKÄHÄN HALUS PUHUA HÄISTÄ.....
(se sika )
Minkähän takia ihmiset ajattelee tuollaisia ?? Löysin vähän aikaa itseni sokokselta valitsemasta hääpuvun
Heeei ihmiset !!! nyt ollaan liian pitkällä uskonto-kysymyksissä... Itse en viitti ees ottaa kantaa tommosiin mutta JÄTKÄHÄN HALUS PUHUA HÄISTÄ.....
(se sika )
Minkähän takia ihmiset ajattelee tuollaisia ?? Löysin vähän aikaa itseni sokokselta valitsemasta hääpuvun
Kirkosta erosin jo kymmenisen vuotta sitten,
lähinnä dogmaattisista syistä.
Uskominen ja ei-uskominen ovat sikäli mielenkiintoisia
käsitteitä, että moni joka kiistää uskovansa mihinkään
uskoo sokeasti tieteen voittokulkuun ja järjen voittoon
(terveisiä ;). Maailmankuvassani ateistirationalisti on
yhtä hakoteillä kuin dogmansa pureskelematta nielevä
Jehovan todistajakin.
Uskonto on oopiumia, vie pahan olon pois kun ahistaa, mulle tulee uskovaisesta mieleen lähinnä että se on kevyessä kuosissa koko ajan. Siis kieltää realiteetit! Toisaalta se on hyvä juttu, moni ihminen elää parempaa elämää kun on jotain johon uskoa jotain joka auttaa kun on vaikeeta.
Varsin rajoittunut kuva uskonnosta, joka välittyy myös
monista muista tämän topikin viesteistä. Uskontoja
on erilaisia, ja ihmisten tapoja uskoa yhtä lailla.
Esimerkiksi tiede-uskovaisilla on toki varmasti helpompaa
nyt, kun he voivat uskotella itselleen että tiede tarjoaa
ennenpitkää vastaukset kaikkiin olemassaoloa koskeviin
kysymyksiin. Samoin peruskristillisen kasvatuksen saaneella
on varmasti helpompaa kun äiti sanoo mummon kuoltua
tämän päässeen taivaaseen.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoa syy, jonka takia ihminen
saattaa ilmaista olevansa uskossa. Oletko lainkaan
ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että kokemus
elävän jumalan läsnäolosta voisi olla muutakin kuin
huuruinen visio parrakkaasta äijästä pilven reunalla
hillumassa (enkä nyt puhu Goa Gilistä)? Toki kaltaisesi
henkilö saattaa niputtaa intuitiivisen yhteyden kokeneet
henkilöt kategoriaan 'hullut ja hörhöt', mutta yhtä kaikki
nämä henkilöt ovat uskonnon piirissä omien kokemustensa
takia, eivät sen takia että heidän olisi vaikkapa helpompaa
suhtautua kuolemaan.
uskon niin että joka uskonto on yks ja sama kaikilla on vaan omat tulkinnat siitä,one love,one nation,one religion,one life...uskon elämään ja siihen mitä se vois olla jos vaan...people of the world,people of differnt religions and cultures,unite and let there be peace!!!
Uskon että asiat on niinku ne on. Ennoo jaksanu enää pahemmin mietiskellä ku kuitenkaa pääse mihinkää kunnon johtopäätökseen kun pitää kaikki mahollisuudet mukana.