Ja mitä juhlimiseen tulee niin se tarkottaa muutakin
kun dokailua ja nollaamista.
No eihän se ole pakko dokata, vaikka suomalaisessa juhlassa ei hirveän usein ajokunnossa olla. Ja kyl mä katson, että suurin osa juhlapäivistä on ihan vaan kansan tresholdien (hehe, no pun intented, hauska silti) nollaamiseen tarkoitettu. Jaksaa sitten loman jälkeen olla ahkera.
Se, että keksitään perinne (okei, muodostetaan olis parempi sana) jossa perhe kerääntyy kinkun ääreen tuo yhteishenkeä perheeseen ja rauhoittaa mieltä ja näin. Osuu sopivasti just uutta vuotta ennen, jonka jälkeen sitten tammikuussa perinteisesti pitää antaa 110% itsestään. Tutkimuksetkin osoittaa, että ilman lomia ajan mittaan työteho laskee.
Mun mielikuvaksi on muodostunut, että juhlat ovat pääsääntöisesti nollaamista varten.
Samoin, kun katson uskonnon olevan yksilölle huono, mutta yhteiskunnalle hyvä. Samoin kun alkoholi. Juopunut ja vanhurskas kansa on helpompi hallita.
Sä oot varmaan yksi harvoista joka ostaa lahjoja muuten vaan, ilman erityissyytä,
No emmä niin usein ketää muistakkaan. (Kixukarvatakki ois pitäny tehdä yhelle kaverille ylläriks joku vuos sitten, mutta vieläkin mulla on vasta mitat valmiina. Toivottavasti se kaveri ei muuten lue tätä.) Mut mä en osaa arvostaa lahjoja, jotka on annettu sen takia, kun mulla on joku erityinen päivä tai jos on vaa yleinen lahjojen anniskelupäivä. Ja skidinä ku mutsi oli onnellinen, ku sai järkätä synttäribileitä, niin mä olin aina nolona niillä juhlilla. Okei, jos mä teen jotain merkittävää joskus hamassa tulevaisuudessa, vaikka pelastan Halosen valkohain hampaista, niin sitten minun kunniakseni järjestetyt juhlat voisi olla ok - kerran/tapaus - mutta muutoin tunnen itseni vain vaivaantuneeksi.
Sitäpaitsi, on ehkä enemmän fiilistä juhlia, kun on erityinen syy siihen.
Mutku ne syyt tuntuu keksityiltä ja keinotekosilta.
