Jos liikakansoitus on maailman suurimpia ongelmia, miksi Afrikan nälkäalueille virtaa kansainvälistä ruoka-apua?
Näitä kahta asiaa, vaikka se tuntuisikin ilmeiseltä ratkaisulta, ei voida yhdistää. Ruoka-avun toimittaminen nälkää näkeville on helposti ymmärrettävä asia, jonka merkeissä järjestetään vahvan symbolisenkin arvon tai voisiko sanoa brändin saavuttanut Punaisen ristin Nälkäpäiväkeräys. Nälänhätä ei kuitenkaan johdu siitä, että ruokittavia suita olisi liikaa. Sekä luonnon*) että ihmisen toiminta, paikalliset katastrofit ja konfliktit aiheuttavat tilanteita, joissa ruokaa ei yksinkertaisesti voida tuottaa tai sen normaalikuljetus on vaikeutunut tai katkaistu kokonaan. Ongelmia aiheuttavat myös kehitysmaiden talouselämään tiukasti itsensä sitoneet monikansalliset yhtiöt joiden tuotteita käytämme päivittäin. Miten esimerkiksi välittäisit länsimaiselle viestin, joka kertoo siitä kuinka joku nimeltämainitsematon monikansallinen yhtiö toimii jossain kehitysmaassa, jonka viljelijät joutuvat olosuhteiden pakosta tuottamaan ruuan raaka-aineita tai pahemmassa tapauksessa ruuan valmistukseen kelpaamattomia raaka-aineita (esimerkiksi kahvia tai tupakkaa) yhtiölle, ja jonka maksamilla palkoilla työntekijät ostavat yhtiön kaupoista itselleen elintarvikkeita. Miksi viljelijät eivät viljele itseään ja perheitään varten? Miksi tällaisessa maassa kärsitään nälänhädästä, vaikka sosiaaliset ja ekologiset edellytykset viljelylle ovat olemassa?
Maailmassa on juuri tällä hetkellä hieman paradoksaalinen tilanne. Ruokaa tuotetaan liikaa.
Mitä tulee liikakansoitusongelmaan, niin miten suhtaudut siihen YK:n tutkimukseen, joka mukaan toissa vuonna asevarusteluun käytettiin 17 kertainen määrä rahaa kuin kehitysapuun? Liikakansoitus ei itsessään ole ongelma, vaan teollistuneen yhteiskunnan tuottamat saasteet ja ympäristöongelmat - ilman, veden, maan ja sosiaalisen ympäristön saastuminen. Olet varmaan kuullut käsitteestä "ekologinen jalanjälki". Puhun nyt hyvin abstraktein käsittein ilman tietopohjaa, mutta loogisesti ajatellen liikakansoituksen juuret ja ongelmat ovat länsimaissa. Väitän, että vaikka kuinka kuluttaisimme harkiten ja yrittäisimme välttää vaikka turhan jätepaperin kuluttamista (-> tuotattamista), niin silti kehitysmaan asukas rasittaa elämällään maapalloa vähemmän kuin länsimaisen teollisuusmaan asukas.
Lyhyesti haluaisin tiivistää näin: Liikakansoitus ei ole ongelma - liikakulutus on. Nälänhätää ei ole yksin Afrikassa. Kansainvälinen humanitäärinen apu on merkki ihmisen epäitsekkyydestä, vaikka häviääkin monelle muulle asialle.
Kysymys ei ollut suinkaan tyhmä. Aihe kiinnostaa ainakin minua, ja kun kaupassa tutkin ruokapakettien ravintoselostetta kiinnitän huomion usein myös valmistusmaahan, ja mietin missä kaikkialla tämä paketti on matkannut ennen kaupan hyllylle päätymistään. Toivottavasti vastaukseni antoi joitain näkökulmia.
*) Tietenkin voidaan yrittää miettiä miten ihmisen toiminta vaikuttaa luontoon. Esimerkkinä vaikkapa väkivaltaisen laiduntamisen aiheuttama maaperän humuskerroksen tuhoutuminen, joka edesauttaa aavikoitumista, tai vääränlaisesta patoamisesta ja suunnittelemattomasta metsien raivauksesta johtuva eroosion nopeutuminen, joka sekä tuhoaa viljelykseen kelpaavaa maata että aiheuttaa paikallisia katastrofeja esim. maanvyöryminä. Myös kasvihuoneilmiön, jolla on suora yhteys keskimääräisen lämpötilan nousuun maapallolla, voimistumisen arvellaan olevan ihmisen aikaansaamaa, mutta kiistattomia todisteita tästä ei käsittääkseni ole olemassa.