Kärsitkö paniikkikohtauksista?

18 posts, 1 page, 2,882 views

Avatar
#1 • • mosaik Guest
Tälle aiheelle en löytänyt topiccia, joten:

Kirjoitelkaa tänne kokemuksianne paniikkikohtauksista, niihin liittyvistä syistä, peloista ja tunteista sekä tavoista/asenteista joilla olette riesasta päässeet eroon. Apua saa kysyä(ja pitää) sekä neuvoja olisi suotavaa antaa.

Postaan tänne itse oman jutun, kunhan sellaisen saan aikaiseksi. Alkupaloiksi voitte lukea vaikkapa tämän:
http://www.platinum.ac/forums/showthread.php?s=&postid=131711#post131711
Avatar
#2 • • greenie Guest


Tälle aiheelle en löytänyt topiccia, joten:

Kirjoitelkaa tänne kokemuksianne paniikkikohtauksista, niihin liittyvistä syistä, peloista ja tunteista sekä tavoista/asenteista joilla olette riesasta päässeet eroon. Apua saa kysyä(ja pitää) sekä neuvoja olisi suotavaa antaa.



Hyvä aihe.

Omat paniikkikohtaukseni ovat aika rajoittuneita tietynlaisiin tilanteisiin. Ne nimittäin iskevät lähes poikkeuksetta erilaisissa koetilaisuuksissa, kuten nyt esimerkiksi pääsykokeissa, joista on tuoreimmat muistot. Mulle tulee aina kokeissa/tenteissä sellainen olo, kuin ne valmistellut taho yrittäisi "huijata" mua jotenkin, laittamalla kokeeseen jonkinlaisia kompia tai muuten vaan eksoottisia poikkeustapauksia. Tuossa vaiheessa yleensä juttu alkaa kumuloitumaan siten, että ensiksi iskee vainoharhaisuus, kuten edellä jo mainitsin. Sen jälkeen _yritän_ kovasti selvittää itselleni, että "pää kylmänä, tää on vaan logiikkaa, jonka säännöt näkyy kaikkialla" (fysiikka kyseessä), mutta epäonnistun tuossa lähes poikkeuksetta, jonka seurauksena alan saivarrella tehtävänantoja.

Esimerkiksi, joskus tehtävissä oletetaan, että ihmisellä on lähestulkoon 360 astetta käsittävä näkökenttä tai muuta vastaavaa, jonka seurauksena pisteet menee yleensä harakoille. Toi ei ole osoittautunut kauhean viisaaksi tavaksi toimia, koska kukaan ei pidä saivartelijoista. En edes itse, mistä syystä mulle tulee morkkis kokeen aikana.

Lisäksi alan aina miettimään sitä, että miten joku pystyy tekemään tehtävät murtoajassa siitä, mitä itse kulutan niihin. Tuon seurauksena tulee myös tehtyä virheitä ("Ei ei, on varmaan olemassa helpompi ratkaisu..").

Kaikenkaikkiaan ongelma on aika kiusallinen, koska en pysty keskittymään kunnolla kokeeseen, jonka seurauksena en saa haluamiani asioita, kuten esimerkiksi hyvää arvosanaa tai opiskelupaikkaa. Kokeisiin harjoitteleminenkin on välillä vaikeaa, kun rupean harjoituksia tehdessäni miettimään kokeita. En todella tiedä, että mikä auttaisi ongelmaani.
Avatar
#3 • • Dani Cior Guest
Paniikkikohtaukseen liittyy aina autonomisen hermoston sympaattisen komponentin kiihtyminen. Tulee tykytyksiä, jännittyneisyyttä, kylmiä väreitä, hikoilua ja epätodellisuuden tunteita, sitten tietenkin tulee ne keskeiset pelot: kuolemanpelko, pelko hulluksi tulemisesta ja kontrollin menettämisen pelko. Itselläni esiintyy usein tykytyksiä ja ne voi laueta vaikka kofeiniista tai monista muista piristeistä, muttei aina. Keskittyminen fyysisiin tuntemuksiin ei yleensä paranna tilannetta, ja huolestuminen asiasta vain pahentaa sitä.

Paniikkikohtaus on erittäin tyhmä ilmiö.
Avatar
#4 • • vaavu Guest
Hiljattain tulin siihen tulokseen, että mä olen varmaankin saanut elämässäni useammankin paniikkikohtauksen, ilman että varsinaisesti olen tajunnut antaa sille oikeaa diagnoosia. Satuin lukemaan tossa niitä oireita mitä siihen liittyy, ja ne oireet natsasivat oikein hyvin siihen mitä mä olen kokenut.

En ole koskaan saanut paniikkikohtausta selvinpäin, vaan kaikki ovat tulleet päihtyneenä. Onneksi olen itse keksinyt keinon millä näitä tiloja hoidetaan, ts. pystyn kohtauksen saaneena psyykkaamaan itseni niin että homma ei enää pelota ja tilanne laukeaa vähitellen. Kun tietää että kaikki fyysiset oireet ovat loppujen lopuksi psykosomaattisia, ja että niiden vuoksi ei pidä hermostua, pystyy selviytymään tilanteesta helpommin.
Avatar
#5 • • ---[-]--- Guest



En ole koskaan saanut paniikkikohtausta selvinpäin, vaan kaikki ovat tulleet päihtyneenä. Onneksi olen itse keksinyt keinon millä näitä tiloja hoidetaan, ts. pystyn kohtauksen saaneena psyykkaamaan itseni niin että homma ei enää pelota ja tilanne laukeaa vähitellen. Kun tietää että kaikki fyysiset oireet ovat loppujen lopuksi psykosomaattisia, ja että niiden vuoksi ei pidä hermostua, pystyy selviytymään tilanteesta helpommin.



Veikkaisin, et sun kohtaukset ei oo ollu niin pahoja, että oot kyenny selviytymään niistä omin avuin.
Avatar
#6 • • vaavu Guest


Veikkaisin, et sun kohtaukset ei oo ollu niin pahoja, että oot kyenny selviytymään niistä omin avuin.



Voi olla. Tosin onneksi en ole koskaan saanut sellaista yksin tai julkisella paikalla. Olo helpottuu kun sammuttaa valot, laittaa musiikin pois ja makoilee sängyllä oman kullan kainalossa ja odottaa tilanteen rauhoittumista.

Millä sitten noista kohtauksista selvitään, jos ne on oikein pahoja eikä niistä selviä noilla konsteilla?
Avatar
#7 • • Edited mosaik Guest




Voi olla. Tosin onneksi en ole koskaan saanut sellaista yksin tai julkisella paikalla. Olo helpottuu kun sammuttaa valot, laittaa musiikin pois ja makoilee sängyllä oman kullan kainalossa ja odottaa tilanteen rauhoittumista.

Millä sitten noista kohtauksista selvitään, jos ne on oikein pahoja eikä niistä selviä noilla konsteilla?



1. edellämainitsemallasi tavalla saattaa päjätä hyvinkin...
2. tekemällä mitä tahansa, joka suuntaa ajatukset riittävän tiiviisti
pois peloista.
3. tiedostamalla pankiikkikohtauksen oireet sekä syyt ja
väkisin ajattelemalla ettei oikeasti mitään vaaraa ole, vaikka
kuinka toisin tuntuisi olevan(tän helppouteen/vaikeuteen
vaikuttaa imo. herkkyys ja psyykkinen vahvuus sekä
senhetkinen yleinen mieliala)
4. reseptillä saamasi rauhoittavat
5. ambulanssi

Korvatulppia kannattaa pitää mukana, jos pelkää paniikkikohtausta
äänekkäässä ympäristössä.

Itse olen turvautunut kirjan lukemiseen joukkoliikennnevälineissä.
Se suuntaa kummasti ajatuksia ja tunteita pois pelottavista aiheista.
Mielellään jotain helpohkosti luettavaa, positiivista tekstiä -ei
syviä luotaavaa mietiskelyä tai muuten vaan häröä tekstiä. Mulla
ainakin outous ja liika syvällisyys saattaa tollasessa tilanteessa
jopa laukaista kohtauksen.

En tiedä kuka olisi ambulanssiin vielä turvautunut, mutta olen
kuullut ja kokenut tilanteen, jossa 112 on käynyt mielessä.

Ja Mixalle:
Kuinka pahoista paniikkkikohtauksista pääsee eroon tietyillä
metodilla, riippunee persoonallisuudesta ja 'kokemuksesta'.
Siksi päätelmät kohtauksen vakavuudesta helpotuskeinojen
perusteella ovat lähinnä suuntaa-antavia imo.


p.s
Jos jollakulla on vaikeuksia käsitellä paniikkitilanteitaan,
suosittelen luettavaksi: Daniel Goleman 'Tunneäly'.
Iselleni se toi huomattavaa helpotusta kun ymmärsin mitä
pelko on, kuinka olennainen osa paniikkia se on ja minkälaisia
oireita se tuo mukanaan.
Avatar
#8 • • Edited Revelation Guest
Enpä voi sanoa kun kerran ehkä saaneeni paniikkikohtauksen, tämä tapahtui kun olin masentunut ja näin jotain "kivaa" painajaista yöllä mihin heräsin, ei ole ikinä pelottanut niin, en meinannut uskaltaa sängystä ylös nousta valoja laittamaan, lopulta sain pakotettua itseni siihen, sitten istuin tuolille ja laitoin television päälle että en olisi "yksin"... mietin menisinkö vanhempien luo nukkumaan (yli 20-vuotiaana!)... mutta sitten se alkoi siitä rauhoittumaan ja lopulta uskalsin mennä takaisin nukkumaan... on varmasti yksi inhottavimmista vaivoista mitä ihmisellä voi olla.

Edit: Huom! Erosi siis selkeästi normaalista painajaiseen heräämisestä, todellisuus tuntui todella uhkaavalta vielä heräämisen jälkeen, meni pidemmän aikaa tilanteen normalisoitumiseen jne...
Avatar
#9 • • Edited medikki Guest


.. näin jotain "kivaa" painajaista yöllä mihin heräsin, ei ole ikinä pelottanut niin, en meinannut uskaltaa sängystä ylös nousta valoja laittamaan..

Edit: Huom! Erosi siis selkeästi normaalista painajaiseen heräämisestä, todellisuus tuntui todella uhkaavalta vielä heräämisen jälkeen, meni pidemmän aikaa tilanteen normalisoitumiseen jne...



mullapa sattui jokseenkin samanlainen tapaus tuossa toissa syksynä. useampikin ihminen sanoi sen kuulostavan unihalvaukselta, mutta itse en osaa kyllä määrittää mikä se oli.

stoori:

olin illan pyörimässä kaupungilla ja tunsin itseni vähän sairaaksi, mut tulin kuitenkin vasta aamuyöstä nukkumaan. nukuin siinä sitten, näin unta että olin kaverien kanssa hiihtämässä.
yhtäkkiä 'tipahdin' unen läpi (en alaspäin, vaan 'todellisuuden' läpi) jonnekkin tyhjään ja oli kyllä varsin epätodellinen olo. muistutti puolittain pyörtymistä (mitä on tullut harrastettua 'recreational' toimintana. 'jännää' ;) ).. tämän jälkeen heräsin aivan kauheaan tunteeseen, jokainen asia mikä mielessä liikkui pelotti. uskaltauduin aukaisemaan silmät. olin vetänyt peiton pääni päälle ja peiton alle himmeästi hohtava valo oli uhkaavaa ja ainut asia mikä oli päässä oli: 'haluaa pois'.. nostin pään peiton alta ja katsoin verhoja; lamaannuin kauhusta.

sitten alkoi jokin järjen ääni raksuttamaan ja rupesin miettimään, että miksi ne verhot muka on niin pelottavat. järkevää vastausta en kuitenkaan löytänyt, mutta sain vakuuteltua ettei ne oikeasti ole mitenkään uhkaavat.. vieläkin oli aika aavemainen olo :013:, mutta sain mielen rauhoitettua ja jonkin aikaa sängyssä pyörittyäni päädyin sitten rauhoittavaan uneen..

kuumetta oli aamulla mitattaessa sitten päälle 39 astetta :016:

edit: viilausta
Avatar
#10 • • Edited mosaik Guest



...useampikin ihminen sanoi sen kuulostavan unihalvaukselta...

olin vetänyt peiton pääni päälle ja peiton alle himmeästi hohtava valo oli uhkaavaa ja ainut asia mikä oli päässä oli: 'haluaa pois'.. nostin pään peiton alta ja katsoin verhoja; lamaannuin kauhusta...


Käsittääkseni unihalvauksen aikana ei kykene liikuttamaan muuta kuin silmiään, tilanteeseen liittyy joskus tunne jonkun (pahan?) läsnäolosta. Myös hallusinaatioita saattaa esiintyä unihalvaiksen aikana.

Mun mielestäni tuo kokemus on enemmänkin paniikki-kauhu akselilla, kiitos vallankumouksellisen painajais-kokemuksen. Mistä tahansa 'överi' -tunteesta rauhoittuminen vaatii enemmän aikaa, myös paniikista.
Avatar
#11 • • MikkiHiiri Guest
En oo saanu paniikkikohtauksia(?) kun pari kertaa elämäni aikana.
Eka kerran tuli kun poltin 7 röökiä putkeen ja kävelin lukion
välitunnilta luokkaan kohti. Yhtäkkiä silmät näki pelkkää valkoista
sumeeta maisemaa, sydän hakkas speedcoren tahtiin ja tuntu et
kohta lähtee jalat alta. Enää en polta, joten ainakaan tupakasta
noita ei voi tulla.

Toisella kerralla tuli kun menin karmeessa krapulassa lentokoneeseen.
Kone kun nousi ilmaan, tuntu etten oo pelänny ikinä mitään niin
paljoa. Ei siinä muuta voinu ku kiskasta äkkiä pari pulloa viiniä
naamaan niin johan rauhottui ;)
Vinkki: älkää _ikinä_ menkö lentokoneeseen krapulassa
des

Posts: 118

#12 • • Edited des



Käsittääkseni unihalvauksen aikana ei kykene liikuttamaan muuta kuin silmiään, tilanteeseen liittyy joskus tunne jonkun (pahan?) läsnäolosta. Myös hallusinaatioita saattaa esiintyä unihalvaiksen aikana.

Mun mielestäni tuo kokemus on enemmänkin paniikki-kauhu akselilla, kiitos vallankumouksellisen painajais-kokemuksen. Mistä tahansa 'överi' -tunteesta rauhoittuminen vaatii enemmän aikaa, myös paniikista.



mulla joskus nukahtamisen aikana tulee unihalvaus. sitä vaan nukahtaa eikä mieti mitään, melkein nukahtaa, ja sitten jotenkin herää puoliksi, tai sitten vaan yht'äkkiä huomaa ettei vielä nuku. silloin et varsinaisesti nuku, kuulet kaiken, ajattelet ihan järkevästi, paitsi et voi liikkua. aluksi se oli todella paska tunne, ettei voi liikkua. pelottavaa ettei voi mitään, vaikka kuinka yrität.
nykyään olen hieman tottunut.

tai, no, sormienpäitä voit hieman liikuttaa, ja kyllä se menee ohi, mutta mitä pidempään se kestää sitä pelottavammalta ja avuttomammalta silloin tuntuu. hieman epämiellyttävää yrittää taas heti nukahtaa.

pahan läsnäoloa en tunne, ehkä jotkut tuntee sellaista, avuttomuus ja pelko eivät ole kovin miellyttäviä :).

mitä hallusinaatioihin tulee, niin kerran "näkyi" tumma pallo pyörimässä ympärilläni, joka lensi nopeasti pois ihan just ennen "heräämistä".
Avatar
#13 • • Edited KarriN Guest
V: En kärsi.

(Okei okei, tiedän, että tämä oli varmasti vuoden turhin [ja typerin] postaus, mutta olen humalassa. Sallikaa minulle iloni.)

-K

edit: [ja typerin]
Avatar
#14 • • Mr. Sinner Guest
En tiie et onks nää varsinaisesti paniikkikohtauksia, mut mulle iskee joskus sellanen outo tunne useimmiten parisen tuntii sen jälkeen ku oon heränny ja oon saanu paljon nikotiiniä, et kaikki tuntuu jotenkin uhkaavalta. Kaiken ottaa niinku valtaan samantapanen olotila minkä kokee ku näkee painajaisia. Kaikki äänet tuntuu paljon voimakkaammilta ja omat ajatuksetki on ihan ku huutoja pään sisällä vaikka niillä yrittäis sanoo ittelleen et kaikki on ihan ok. Kestää joku 5-10 minuuttii ja sen jälkeen fiilis on taas normaal.

Ei kyl tapahdu kovin usein. Ehkä kerran kuukaudessa tai jotain sinne päin.
Avatar
#15 • • Edited mosaik Guest


En tiie et onks nää varsinaisesti paniikkikohtauksia, mut mulle iskee joskus sellanen outo tunne useimmiten parisen tuntii sen jälkeen ku oon heränny ja oon saanu paljon nikotiiniä, et kaikki tuntuu jotenkin uhkaavalta. Kaiken ottaa niinku valtaan samantapanen olotila minkä kokee ku näkee painajaisia. Kaikki äänet tuntuu paljon voimakkaammilta ja omat ajatuksetki on ihan ku huutoja pään sisällä vaikka niillä yrittäis sanoo ittelleen et kaikki on ihan ok. Kestää joku 5-10 minuuttii ja sen jälkeen fiilis on taas normaal.


Sanoisin tuota enemmänkin pelkotilaksi. Mulla on ollut tuolaisia useampia, yleensä niitä edeltää pidempiaikainen levottomuus(tässä tapauksessa nikotiiniöverit?)

Toi äänten voimakkuus johtuu pelkotilan aiheuttamasta kuulon herkistymisestä, epämukava tunne indiid jos ei tiedä mistä on kyse. Noi ajatusten huudotkin on tavallaan tuttuja, vaikka itse olen kokenut ne enemmänkin hätäisikisi ja levottomiksi uhkien, seuraamusten ja rauhoittumistapojen punnitsemiseksi. Tuntuu aivan kuin aivot prosessoisivat kaikkia vaaratilanteen mahdollisuuksia ja keinoja päästä pelkoa aiheuttavasta tilanteesta eroon, vaikka syytä pelkoon ei konkreetisesti olisikaan. Ei mikään ihme jos silloin tuntuu painajasmaiselta...

Sitten jos kontrolli alkaa pettää, puhuisin paniikista.

p.s
Lopeta tupakointi:012:
Avatar
#16 • • Snowie Guest
Olen myös saanut "itseaiheutettuja" paniikkikohtauksia...
kun ois vaan tajunnu joitain asioita tarpeeksi ajoissa ni ois niiltäkin välttynyt... Niin makaa ku petaa...
aika paljon on kyl elämäntyylistä tommoset kiinni.. sori vaan...
nytten niitä ei enää tule... onneks... asiat jo paljon paremmin...

kunnioitusta vaan itseänne kohtaan... terveet elämäntavat jotenkin , ainakin, kunniaan...


peace -Y-
Avatar
#17 • • Pocambo Guest


En oo saanu paniikkikohtauksia(?) kun pari kertaa elämäni aikana.
Eka kerran tuli kun poltin 7 röökiä putkeen ja kävelin lukion
välitunnilta luokkaan kohti. Yhtäkkiä silmät näki pelkkää valkoista
sumeeta maisemaa, sydän hakkas speedcoren tahtiin ja tuntu et
kohta lähtee jalat alta. Enää en polta, joten ainakaan tupakasta
noita ei voi tulla.



oiskohan kuitenkin ihan vaan nikotiini öyskeet?
Avatar
#18 • • miikkaL Guest


En tiie et onks nää varsinaisesti paniikkikohtauksia, mut mulle iskee joskus sellanen outo tunne useimmiten parisen tuntii sen jälkeen ku oon heränny ja oon saanu paljon nikotiiniä, et kaikki tuntuu jotenkin uhkaavalta. Kaiken ottaa niinku valtaan samantapanen olotila minkä kokee ku näkee painajaisia. Kaikki äänet tuntuu paljon voimakkaammilta ja omat ajatuksetki on ihan ku huutoja pään sisällä vaikka niillä yrittäis sanoo ittelleen et kaikki on ihan ok. Kestää joku 5-10 minuuttii ja sen jälkeen fiilis on taas normaal.

Ei kyl tapahdu kovin usein. Ehkä kerran kuukaudessa tai jotain sinne päin.



Tämä on jännä juttu. Itselle tulee näitä silloin, kun olen tehnyt biisiä jonka olen saanut kuulostamaan juuri siltä kuin sen päässä ajattelin. Kaikki äänet, oli se sitten linnunlaulua tai uutiset tv:stä, kuulostavat uhkaavilta ja ivaavilta. Tämän jälkeen en voi moneen päivään kuunnella kyseistä biisiä, koska sama toistuu.. Mutta päivien päästä se menee ohi.

Itse "pelkotila" ei kestä kovin kauaa, 5-10 minuuttia. Näitä on minulla ehkä pari kertaa vuodessa, viime aikoina vähemmän. Tosin näiden tilalle on tullut tietynlaisia paniikkikohtauksia :confused: Yleensä nämä tulevat, kun jonotan kaupan kassalla, ja yhtäkkiä vain huomaan olevani hermostunut, ja mietin miltä näytän, mitä teen käsilläni jne. Tuntuu, että kaikki tuijottavat kun näytän hermostuneelta/pelokkaalta. Viime aikoina näitä on tullut enemmänkin sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin ei keksi mitään sanottavaa toiselle. Milläköhän näistä pääsee eroon?