Minä näen tämän kenties yhtenä suurimmista ongelmista tällä
hetkellä. Miten kaveri, joka soittaa toisten musiikkia,
voidaan nostaa samanlaiseen idolin asemaan kuin esim.
RokkiStara? Mielestäni elektroniseen musiikkiin on aina kuulunut
tietty anonymiteetti ja meininki on keskittynyt enemmän musiikin
kuin persoonien ympärille.
On kuulunut, paikoin. Ja tulee kuulumaankin. Siitä postauksessani käytetty termi "rinnalle". Ja missä lukee, että dj välttämättä soittaisi "toisten" musiikkia.. Näemmä lauseisiini sisäänkirjoitettu disclaimer ei ollut kyllin selkeä "puristikäyttöön" ;)
Ei niitä rockbiisejä oikeasti ole vaikea tehdä, jos siitä nyt on kyse. Turhaa on alkaa vertailemaan eri tyyppisten, vaikkakin samalla kulttuurin osa-alueella työskentelevien tekijöiden työpanoksen suuruutta ja sitä kautta "oikeutusta" stara-asemaan. Turhaa ja vieläpä mahdotonta.
Tosin tämä on jo eriyttänyt aikaisemmasta, hyvin
yhtenäisestä "rave" kulttuurista, kaksi haaraa, jossa toinen
keskittyy enemmän musiikilliseen puoleen ja toinen sitten
vähemmän musiikkiin ja enemmän näihin oheistoiminteisiin.
Vertailuna käy esim. yöbileet (Channels) ja vaikka Screen.
Tämä Stara-kultti on selvästi markkinalähtöinen, koska on
huomattavasti helpompaa markkinoida persoonaa kuin nimetöntä
artistia, josta kukaan ei tiedä mitään.
Haluatko oikeasti lähteä tuon asteiselle flamebait-linjalle (vrt. "vähemmän musiikkiin"..)? Saattaa tulla äkäisimmiltä pahasti näpeille. :) Kyllä pintaliidosta syytetyissä paikoissa käyvää väkeä todella kiinnostaa se musiikki, mitä niissä kekkereissä soitetaan.
Mitä markkinalähtöisyyteen tulee, on väitteesi kyllä siltä osin paikkansapitävä, että persoonaa todella ON helpompi markkinoida. Silti näkisin, että (suuri) yleisö saa enemmän irti ns. suurista persoonista, kuin tyhjyydestä, josta musiikki kuin taikaiskusta materialisoituu. Vieläpä ilman, että musiikkiin keskittymistä tarvitsisi itse artistin osalta millään tavoin heikentää.