Piratismikeskustelu (ex Don't download)

hahaha, riaa's statistics once again up for discussion. I just had a lovely discussion about this in another forum.

here's the points.

a) please give me a statistic that proves that mp3s are hurting record sales, because there are none. in the best case you'll be able to show me statistics that show that record sales are down, but the correlation sales<-> mp3s has yet to be established outside of the heads of riaa record executives.

Argumentum ad ignorantiam.

b) labels such as bonzai, ffrr, etc. were big labels that lived mostly off of licensing hit tracks off of smaller labels - besides, labels of this size go under for the most interesting reasons all the time (anybody ever figure out exactly what happened to harthouse/eye q? no?) - bonzai's press release was a major joke, because they basically just said "our label went bust because of piracy". the fact that they really didn't have any major hits for years probably had nothing to do with it...

Established labels like Manifesto, Lightning/Bonzai, Serious, Code Blue, FFRR, Slinky Records and Cream going bankrupt in such a short period of time sounds quite unbelievable imho. Only plausible explanation I can think of is increase in piracy.

c) back to riaa's statistics.

there's tons more where that came from, but the fact of the matter is that anything that comes from the direction of the riaa is likely to be somewhere between subversive propaganda and straight-up bullshit.

So what you are saying is that they also fake sales statistics? (http://www.riia.com/pdf/2002yrendshipments.pdf)

Hyvä että tää keskustelu on pysynyt pelkästään, musiikin piratisoinnissa. Jos alettaisiin puhua tekijänoikeuksista (intellectual property rights) noin yleensä, homma menisi vielä paljon monimutkaisemmaks.

Isot levy-yhtiot valittaa piratismista pelkkää ahneuttaan. Kun on vähänkin lähempaa seurannut niiden toimintakulttuuria, niin tajuaa sen. Rahaa syydetään vaikka mihin kekkereihin ja ilmaiseen viinaan ja luksustoimistoihin ja pomojen huippupalkkoihin. Ei niillä voitoista pula näytä olevan...
CD-levyn polttaminen on sen verran halpaa puuhaa, että hinnasta on iso osa pelkkää "ilmaa" eli voittoa. Markkinointi yms. vievät toki rahaa, mutta miksi ylipäätään pitää markkinoida niin suurella volyymilla? Eiko musiikki voisi puhua puolestaan?

Itse imuttelen musiikkia kuin musiikkia sen kummemmin tunnontuskista kärsimättä.

Ratkaisu artistien ja pienempien marginaalisten levy-yhtioiden menetyksiin olisi se, että kuluttajat käyttäisivät "eettistä harkintaa". Että maksaisivat kiltisti levyistään kun kyseessä on pieni lafka tai levy ostetaisiin suoraan artistilta. Joitain EMI:n levyjä taas voisi kopioida esim. netistä. Lienee kuitenkin utopiaa?

Jotkut ovat esittäneet ratkaisuksi sitä, että konsertit ja keikat olisivat nykyistä kalliimpia. Että levyt olisivat halpoja tai jopa ilmaisia, mutta sitten itse live-elämyksesta maksettaisiin vähän enemmän. Tälloin rahat ohjautuisivat suorempaan artisteille (mikäli keikkajärkkärit eivät puolestaan alkaisi vetää välistä...).

Paha sanoa. Itseäni esim. kopiosuojaukset vituttavat siinä mielessä, että laki selvin sanoin sallii omaan käyttoon kopioinnin. Tälloin sen pitaisi olla myos mahdollista. Tosin tätäkin oikeutta ollaan rajoittamassa. EU:ssa ja WTO:ssa kaavaillaan ties millaisia direktiivejä kuluttajan kiusaksi. Suuryrityksia edustava World Intellectual Property Organization (WIPO) lobbaa niita kiivaasti...

Jos aihe muuten kiinnostaa ja teillä on rahaa, niin ilmoittautukaa vuosittain järjestettäville Musiikki ja Media -päiville. Siellä pääsee seminaareissa ja tyopajoissa kuulemaan mitä aiheesta keskustellaan "kulissien takana".

edit: lipsahti englantia joukkoon kun se näin ulkomailla asuessa on "pääkieleni"

En, koska en myöskään varasta levyjä kaupasta.

Levyn varastamisella kaupasta tai sen hankkiminen "vaihtoehtoisilla tavoilla" Internetistä ei ole eroa, sillä kummassakin tapauksessa rikotaan artistin ja tuottajan oikeuksia. Kaupasta varastamisella tosin rikotaan myös kaupan omistajan oikeuksia.

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että jos kaupassa a banaanit maksaa 25e/kilo, josta viljelijälle menee 0,2e, ja naapurikaupassa b saat banaaneita 1e/kilo, mutta josta viljelijälle ei makseta mitään, niin ostatko banaanisi JOKA KERRALLA kaupasta a?

Mainitussa tapauksessa ostaisin banaanini kaupasta A tai olisin ilman banaaneja. Todennäköisesti olisin kokonaan ilman banaaneja, sillä en ole niin riippuvainen niistä että haluaisin maksaa noin korkeata hintaa - söisin silloin omenoita tai muita (halvempia) hedelmiä.
Varastettu omaisuus ei ole legitiimiä. En tue varkautta vaikka sen tekisi joku muu kuin minä, tästä syystä en esim. osta sellaisista kaupoista mitään joiden tiedän jättävän laskujaan maksamatta tai käy sellaisten bilejärjestäjien tapahtumissa jotka jättävät rahalliset velvoitteensa hoitamatta.


Edit: typo

Miten jos kaikki maksettaisiin suoraan sille viljelijälle kohtuullinen, mutta riittävä korvaus ja se toimittaisi meille niitä banaaneita. Eikö tämä olisi reiluinta? Ongelmana olisi ehkä omien tuotteiden näkyvillesaaminen, mutta kai se netti siihenkin keinot keksii...:017:

Ja nyt ihan vaan kaikille tiedoksi että poistun tästä tekemään levytilausta... :D

Kokeiluluontoisesti voisit testata miten kapitalististen markkinoiden niinkin helpoksi tekemä asia kuin ruoan hankkiminen vaikeutuu, jos kahden viikon ajan alat hankkimaan kaikki käyttämäsi elintarvikkeet/raaka-aineet suoraan tuottajilta? ;)
Asiaa sivuttiin tietyllä tapaa yhdessä aikaisemmassa viestissäni, jossa käsittelin jakeluportaan toimintaa/tarvetta, tässä tapauksessa homma vietäisiin vielä yhtä tasoa "edemmäksi" ohi vähittäismyyntiportaankin.

Henkilökohtainen filosofiani aiheeseen liittyen.

Oikeutan median imemisen netistä sillä, että olen läpi elämäni ostanut mediaa eri muodoissa suurilla summilla. Dj harrastukseni myötä median hankintakuluni ovat moninkertaistuneet siitä esimerkkinä vuoden 2001 saldo bangingtunesille n.15000mk. Nämä ja imutuksen moraalisen vääryden tiedostaminen, aiheuttaa pelkkää hyvän olon tunnetta kun klikkaan linkkiä. Yritän myöskin välttää kopioidun median jälleen jakamista erilaisin menetelmin (pistän paskaa jakoon jota ei kukaan halua jne.)

Vaikka ostaisin Stockmannilta 5000 eurolla tavaraa vuosittain, en silti olisi oikeutettu varastamaan Sokokselta edes viidellä eurolla. Sitävastoin voisin yrittää neuvotella alennuksista Stockmannin kanssa..

Mikä tässä nyt on niin vaikeata käsittää?

Kopsaus on varastamista missä muodossa tahansa. Kopsasit sitten pelejä omaan käyttöösi, musaa kavereille tms. Aina viet toiselta leivästä murusen.

Turha yrittää selitellä, että "ennakkokuunteluun vaan otan". Voin itse ainakin tunnustaa, tajuavani tekeväni väärin, kun downaan mp3sia. Sentään yritän pelastaa sieluni ikuisesti palavasta tulesta ostamalla CD:t ja vinyylit, joista todellakin pidän. Käytännössä merkitsee 5-10 CD:n ja 20 vinyylin ostoa kuukaudessa.

Onpas vaan vitun turha threadi. Jos tuntuu päässä, että tarvii saada jotain oikeutusta kopsimisille kirjottelemalla tänne syitä, niin oiskohan sillon paras lopettaa jo samantien?

Established labels like Manifesto, Lightning/Bonzai, Serious, Code Blue, FFRR, Slinky Records and Cream going bankrupt in such a short period of time sounds quite unbelievable imho. Only plausible explanation I can think of is increase in piracy.

you didn't read my entire post

booyah

the fact of the matter is that the riaa has been continuously raising the price of cd's well above the inflation rate, despite a decrease in wages - i.e. the buying power of the consumer has been going down while the price per unit of the product has been going up. I personally don't know of a more efficient method to decrease sales.

this is also supported by the links I posted, have a read!

as for the sales statistics, they have falsified them in the years 99 and 00 at least, why should I believe them now?

...

En itseasiassa osaa. Kuten aikaisemmassa viestissäni totesin:
"Musiikista tulee siinä vaiheessa kaupallista kun sille asetetaan hinta, sillä tällöin tuotteeseen kohdistuu automaattisesti kuluttajan suunnalta odotuksia sijoitetulle rahalle."

En ole ainakaan tässä foorumissa törmännyt kyseistä aihetta käsittelevään keskusteluun tai sitten se on vain mennyt ohi jostain syystä. Mutta itse koen asian seuraavalla tavalla:
Henkilö joka ostaa Roxetten levyn odottaa ostamansa levyn olevan rahan arvoinen, samalla tapaa kuin henkilö joka levykaupasta lähtiessään 20 euroa köyhempänä on ostanut Jeff Millsin uuden levyn. Tämä siitäkin huolimatta että Jeff Millsiä pidetään vähemmän kaupallisempana kuin Roxettea.
Myynnin volyymi ei ole ratkaiseva tekijä tässä asiassa, sillä sekä Roxette (Per Gessle ja Marie Fredriksson) että Jeff Mills tekevät hommaa ammatikseen, kuuluvat oman genrensä kärkikastiin ja heidän musiikin legitiimin saamisen ehtona on levykauppiaalle suoritettava rahallinen korvaus (poislukien ilmaisjakelu mm. promootiomielessä). Monasti "epäkaupallinen" musiikki on kuluttajalle kalliimpaa kuin "kaupallinen" musiikki, mikä ei kuulosta oikein loogiselta.
Kummassakin edellämainitussa tapauksessa levy-yhtiö sijoittaa levyn valmistukseen, musiikin tuottamiseen ja markkinointiin rahaa. Kummassakin tapauksessa musiikki, levyn ulkonäkö ja markkinointimateriaali trimmataan sellaiseksi, että se vetoaa haluttuun kohdeyleisöön. Musiikin jakelu perustuu kummassakin tapauksessa alueellisiin jakelu-/agentuuriyhtiöihin ja vähittäismyyjiin. Levylle siis asettavat kaupallisia odotuksia artisti, levy-yhtiö, jakelija ja vähittäismyyjä. Ainoa aidosti epäkaupallinen osa tässä ketjussa on levyn ostaja, joka ei aseta rahallisia tuotto-odotuksia ostamalleen levylle (mikäli kyseessä ei ole ammatti-DJ tmv. erikoisryhmä).
"Epäkaupallisuus" on hyvä mainoskikka, jolla saadaan helposti tietynlainen "innovatiivisuuden" ja asiakaslähtöisyyden leima aikaiseksi. "Epäkaupallisuus" on osittain myös hyvä keino luoda brandiuskollisuutta, tästä esimerkkinä monien teknodiggareiden taipumus seurata levy-yhtiöiden katalooginumeroita ("Ostin eilen Stigmatan 10:nen julkaisun, Zenitin seitsemännen julkaisun ja Drumcode 20:n").
Syynä "epäkaupallisuuden" menestykseen mainoskikkana lienee yleisesti valloillaan oleva uuskommunistinen ajattelutapa, joka lähtee "raha on kaiken pahan alku ja juuri", "markkinatalous on saatana ja markkinointi on sen kätyri" ja "kansainväliset yhtiöt ryöstävät yhteistyökumppaneitaan ja huijaavat asiakkaitaan" -tyyppisistä myyteistä. Tämän muodin yleistymisestä on merkkinä mm. nuorison keskuudessa yleistynyt "city-vihreyden" ja vasemmiston kannatuksen lisääntyminen.

Ok, me siis määrittelemme kaupallisen musiikin eri tavalla. Minä määrittelen kaupallisen musiikin muusikon tarkoitusperien mukaan, en taloudellisten faktojen. Eli teen eroa sille, tehdäänkö musiikkia nimenomaan paljon myyväksi vai tehdäänkö musiikki vain "itselleen". Jeff Mills on tässä hyvä esimerkki, hän ei varmasti ole aloittanut musiikin tekemistä dollarin kuvat silmissään, vaan menestys ja kuuluisuus on tullut ilman suurempaa yritystä. Toinen esimerkki voisi olla vaikka Gimmel, jolla ei ole mitään muuta funktiota kuin tehdä rahaa.

Jokke:
Kyseessä ei olekaan uskon asia. Fakta sen sijaan on että levy-yhtiöillä on esittää lukuja, mitkä vahvasti tukevat väitettä että mp3-piratismilla on paljonkin vaikutusta. Vastapuolen argumentit yleensä jäävät uskomusten ja tuntemuksien varaan. Mulle on tullut fiilis, että niillä petollisen helppo hankkia itselle hyvä omatunto kuvittelemalla että sharettamalla itseasiassa teet musiikintekijöille suuren palveluksen.

Jussi:
vale, emävale, tilasto. Tilastoja on maailman helpoin käyttää hyväkseen. En nyt tähän hätään löydä linkkiä. mutta muistaakseni suurten levy-yhtiöiden tulokset ovat kasvaneet vaikka myynti olisikin laskenut. Ja myynnin laskuun ei tietenkään vaikuta lama tai muu taloudellinen heilahtelu? Mp3:sissa on varmasti osa syytä, mutta sen piikkiin halutaan nyt laittaa ihan kaikki.

Jaa? Minä en vieläkään näe tässä inttämistä? Älä ajattele, että olet todistanut oman kantasi aukottomasti ja sen jälkeen väitä minun inttävän, koska en vain "näe" faktoja, jotka ovat mielestäsi täysin perusteltuja.

Tilasto ei ole totuuden tae itsessään, mutta useimmiten antaa argumentoinnille enemmän pohjaa kuin omaan henkilökohtaiseen ja kahden kaverin hankkimiin kokemuksiin perustuva toteaminen, "mutu"-tieto jne.

Aivan, mutta kaikki väitteet mitä tuetaan tilastoilla pitäisi voida tarkastaa itse, sillä tilastojen avulla voidaan sanoa hyvin paljon erilaisia asioita valehtelematta.

Levy-yhtiöitä on mennyt nurin ennen mp3/cdr-aikakauttakin, mutta jos noin monta "vakiintunutta" levylafkaa menee noin lyhyessä ajassa nurin en näe sille mitään muuta loogista syytä kuin kasvaneen piratismin.

Minä löydän monta:

1) talouden laskukausi
2) huono taloudenpito
3) väärät toimet
4) liian leveä elämä
5) markkinasegmentin muutos
6) kilpailun lisääntyminen

Originally posted by Ath Tässä kaksi tuoreempaa viitettä aiheeseen liittyen:

http://www.riia.com/pdf/2002yrendshipments.pdf
http://www.ifpi.org/site-content/press/20021010.html

En löytänyt mistään vuoden 2003 ensimmäisen vuosineljänneksen tilastoja, mutta uskoisin trendin olevan sama.

Kuten espoon perseensheikkaaja sanoi, näitä tilastoja on vääristelty aikaisemminkin, joten miksi nämä pitäisi ottaa todesta?

Ei ole pörssiyhtiön edun mukaista levitellä perättömiä väitteitä alan heikoista tulevaisuudennäkymistä tai bisneksen uhkatekijöistä. Jos pörssiyhtiön tarkoituksena on nostaa osakkeensa kurssia, on siihen hyvä keino esim. hyvän osavuosiraportin julkistaminen.

Mitä tällä on tekemistä sen asian kanssa, että levy-yhtiöt ovat pitäneet kovaa meteliä siitä, kuinka piratismi heikentää tulosta?

Normaalin CD:n hinta ei itselleni tunnu kalliilta, ja maksan sen mieluusti mikäli satun kuulemaan CD:tä jonka materiaalista pidän. Huonoa CD:tä en sitävastoin ostaisi edes yhdellä eurolla. MP3:n kun saa käytännöllisesti katsoen "ilmaiseksi", saattaa toki CD tai mikä tahansa muu äänite tuntua kalliilta. Samalla tavalla varastetun auton myyjä pystyy aina pieksemään Vehon ja Stockmann auton hintakilpailussa.
Katselin Apulannan levy-yhtiön sivuilta hintatietoja ja CD-sinkut näyttivät todellakin olevan poikkeuksellisen halpoja, albumit sitävastoin olivat suht' normaalin hintaisia. Tässä tapauksessa nähdäkseni ansaintalogiikkaa on muutettu siten, että CD-sinkut toimivat promovälineinä ja niitä voidaan myydä jopa tappiolla/omakustannehintaan ja varsinainen raha pyritään saamaan albumin myynnillä sisään. Ideana myös tuolla levy-yhtiön suoramyynnillä on todennäköisesti saada asiakkaat ostamaan levynsä suoraan levy-yhtiöltä (= jakelu- ja vähittäismyyntiportaan ohittaminen).

Puhuessani apulannasta, tarkoitan 90-luvun alkupuolta, jolloin cd-sinkku maksoi yli 50 markkaa. Sillion apulanta alkoi myymään omia sinkkujaan 10 markan hintaan. Seurauksena oli, että suomalainen levyteollisuus laski cd-sinkun hintaa nykyiselle,noin 30 markan tasolleen. Tämä on mielestäni paras esimerkki siitä tyhjästä mikä cd-levyjen hinnoissa on.

Levykustannustoiminta ei ole tälläkään hetkellä tietääkseni missään sivistysmaassa luvanvaraista toimintaa, joten mahdollisuus isojen levy-yhtiöiden ja tuottajien kanssa kilpailemiselle on jo olemassa. Tämä asetelma ei varmastikaan muuttuisi kaupallisen digitaalisen jakelun myötä, vähittäismyymälöissä (verkko- tai fyysiset liikkeet) tulisi samalla tapaa olemaan pienempien toimijoiden kuin isojenkin levy-yhtiöiden materiaalia myynnissä.
Kun pieniltä toimijoilta putoaisi valmistus-, kuljetus- ja jakelukustannukset pois, poistuisivat nämä myös isoilta toimijoilta joten pienet toimijat eivät saisi tämän ansiosta kilpailuetua. Kaupalliseen digitaaliseen jakeluun siirtyminen saattaisikin helposti johtaa samaan tilanteeseen kuin MP3.com, jossa ei ole sisällöllistä laadunvalvontaa (normaalissa äänitteessä tämä ketju on levy-yhtiö/A&R -> jakelija/sisäänostaja -> vähittäismyyjä/sisäänostaja) ja näin ollen suurin osa imuroitavissa olevasta tavarasta on täysin ala-arvoista jopa tekniseltä toteutukseltaan (jokainen, joka on käyttänyt joskus 3-4 tuntia yrittäessään etsiä MP3.comista "uutta, tuntematonta ja hyvää" musiikkia, kuunnellut läpi 60 eri artistia ja löytänyt yhden hyvän tietää mistä puhun). Vastaavantyyppinen alalletulokynnyksen madaltuminen levy-yhtiöiden kohdalla johtaisi helposti tilanteeseen, jossa vähittäismyyjien kynnys edes harkita uusien labeleiden materiaalin myyntiin ottamista kasvaa markkinoiden täyttyessä "läppämielellä tehdyistä" julkaisuista.
Fakta on että mikäli johonkin sijoitukseen kohdistuu yksityisiä intressejä (Lue: mikäli jonkun omat rahat ovat välillisesti tai välittömästi pelissä) panostetaan asiaan aivan eri tavalla.

Itseasiassa tuo skenaario kuulostaa hyvältä! En minä tarvitse ketään "esivalitsemaan" mikä on hyvää ja mikä ei. Tämä tekisi hyvää tavalliselle Petri Poppigurulle, joka joutuis joksus käyttämään omia aivojaan etsiessään musiikkia.

Tosin en usko, että vaikutus tulee olemaan niin "paha" kuin sanot. Radiot ja musiikkitelevisiot olisivat edelleen olemassa ja isoilla lafkoilla on edelleen varaa ostaa näkyvyyttä. Tulisipahan musiikkibisnes hieman haastavammaksi ja monipuolisemmaksi.

Minkä loistavan bisneksen? Ala jonka kehitysnäkymät ovat heikot ja myyntiluvut ovat kääntyneet yllättäen laskuun ei ole hyvä bisnes, eritoten puhuttaessa pörssiyhtiöistä joiden arvo määräytyy suoraan tulevaisuuden odotusten mukaan.

Koska isot levy-yhtiöt ovat viimeksi tuottaneet tappiota?

CD-levyä ei koskaan saada myytyä lähellekään samaan hintaan kuin millä piraattimarkkinoilta musiikkia on saatavissa. Niin kauan kun merkittävä osa (suurin?) ihmisistä ajattelee "emmä haluu maksaa mistään sellasesta minkä mä voin saada ilmasekskin" -tavalla ei korjausta ole näkyvissäkään. (Edellinen sitaatti on muuten suora lainaus entisen työkaverin näkemyksestä MP3-piratismiin.)

CD-levyn hinta ei ole korkea sen takia, että piraattilevyt on halpoja.

Ja oletko huomannut mitä itse olen mieltä piraattitoiminnasta?

Mitä tulee tuohon "viiden suurimman hallitsevaan markkina-asemaan", ei siinä nähdäkseni ole mitään väärää sillä tuota asemaa ei olla saavutettu lailla turvatulla monopolilla (vrt. Alkon viinamonopoli) tai muilla valtion väkivaltakoneiston turvaamilla kilpailunestotoimilla (vrt. apteekkilupien yhteydessä sovellettava "tarveharkinta").

Ei toki siinä mitään pahaa ole, mitä nyt kuluttajan oikeuksia aletaan polkemaan yritysten voittojen turvaamiseksi. Luuletko näiden suurimpien yritysten toimivan eettisesti turvatessaan voittojaan?

Kenellä tahansa on mahdollisuus menestyä vapailla markkinoilla - tämä on mielestäni markkinatalouden loistava piirre.

Ja tämä oikeistopaasaus kuuluu tuonne politiikka-topikkiin.

En pidä kotivideoita hyvänä vertauksena

Ja minä en pidä sinun perusteluitasi hyvinä. Miksi sinun esimerkkisi ja vertauksesi olisivat yhtään sen parempia kuin minunkaan?

... sillä kotivideoilla kopion tekeminen ei ole lähellekään yhtä nopeaa ja näppärää kuin nykyaikaisilla nopeilla CD-R-asemilla tai P2P-verkoilla. Tämän lisäksi nykyinen tilanne mahdollistaa ensimmäistä kertaa kopioiden tekemisen kotioloissa ilman, että äänen tai kuvan laatu kärsii kopioinnin yhteydessä ollenkaan.
Voisin kuvitella, että myös elokuvateollisuudelle alkaa tulemaan ongelmia piratismista kun kuluttaja-Internetin kaistanleveys kasvaa, sillä tällöin piraattielokuvien hankinta P2P-verkkojen avulla nopeutuu ja helpottuu.

Kotivideot ovat erittäin hyvä analogia, sillä aikanaan niiden pelättiin tuhoavan elokuvateollisuuden. Puheet ja toimet olivat hyvin samankaltaisia kuin musiikkiteollisuudella nyt.

Kotivideoiden nopeutta tai näppäryyttä on turha ottaa tässä argumentiksi, sillä ne edustivat aikoinaan huippuelektroniikkaa.

Argumentum ad ignorantiam.

This works also the other way around! The effect of mp3's is not proven in any direction. There is lots of work to be done in that area.

espoo rumpshaker has a point in there even though he says it in a logically inconsistent form ;)

Toinen esimerkki voisi olla vaikka Gimmel, jolla ei ole mitään muuta funktiota kuin tehdä rahaa.

Eipäs mokailla! Gimmelillä on täysin muutkin tarkoitusperät, kuin tehdä rahaa. Tytöt tykkäävät esiintyä, laulaa ja osallistua musantekoon siinä missä osaavat. Taustakoneisto sen sijaan varmastikin lähinnä on kiinnostunut rahastuksesta.

Eiköhän Jeff Millsille musanteko ja keikkaaminen ole tärkeämpi duunina ja tulevaisuutensa kannalta, kuin Gimmelin tytöille. Mitä Mills tekee jos leipä loppuu tältä saralta?

Eipäs mokailla! Gimmelillä on täysin muutkin tarkoitusperät, kuin tehdä rahaa. Tytöt tykkäävät esiintyä, laulaa ja osallistua musantekoon siinä missä osaavat. Taustakoneisto sen sijaan varmastikin lähinnä on kiinnostunut rahastuksesta.

Gimmelin tytät ovat myöntäneet itsekkin, että ovat tuote. Ovat jopa pyytäneet ihmisiä lopettamaan vittuilun siitä, että ovat tuote, sillä he tietävät sen itse eivätkä ole koskaan ajatelleetkaan muuta. Gimmel ei sitä paitsi tee itse musiikkiaan, mikä on tärkeä pointti.

Tottakai tytöillä on omat tavoitteet, mutta tietääkseni he eivät pahemmin osallistu musiikin tekoon.

Eiköhän Jeff Millsille musanteko ja keikkaaminen ole tärkeämpi duunina ja tulevaisuutensa kannalta, kuin Gimmelin tytöille. Mitä Mills tekee jos leipä loppuu tältä saralta?

Miten Gimmel eroaa tässä Millsistä? Kaikki varmasti toivovat, että elanto tulisi musiikin saralta? Mitä Jeff Mills teki elääkseen ennen kuin musiikinteko alkoi kannattamaan?

Tuota noin, nyt menee taas meikäläiseltä hieman yli. Se, että he ovat tuote, estää siis heitä nauttimasta siitä mitä tekevät? Tätä en ymmärrä, selitätkö tyhmemmälle?

Ei estä. Tässä yritän määritellä omaa näkökantaani, siihen mikä on kaupallista musiikkia ja mikä ei.

Beatlesista aikoinaan potkittiin se yksi hemmo pois sen vuoksi, ettei se sopinut bändin imagoon. Minkä vuoksi heistä ei sitten puhuta tuotteena, jonka ainoa tarkoitusperä oli hankkia fyrkkaa?

Ei rahan teko varmasti ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta siitä tuli sivutuote kun musiikki upposi yleisöön hyvin ja taustalle tuli asiansa osaavia liikemiehiä.

Voisin mainita useita "tunnustettuja" bändejä, jotka eivät tee omaa musiikkiaan. Miksei esimerkiksi YÖ:stä puhuta tuotteena? Bändissä on jäljellä 1 alkuperäisjäsen, ja he eivät tee itse biisejään.

Konemuusikin puolelta näitä esimerkkejä löytyy 1000x enemmän.

Aivan, ja tässä vaiheessa minä sijoitan kyseiset orkesterit ja tekijät kaupallisen musiikin puolelle. Se, että musiikki on kaupallista ei tietenkään tee siitä sen huonompaa.

Beatlesista aikoinaan potkittiin se yksi hemmo pois sen vuoksi, ettei se sopinut bändin imagoon. Minkä vuoksi heistä ei sitten puhuta tuotteena, jonka ainoa tarkoitusperä oli hankkia fyrkkaa?

pete paras sai lähteä koska miehellä oli aika 'wild time'.

kiittii nauruista kuitenkin.

Voisin mainita useita "tunnustettuja" bändejä, jotka eivät tee omaa musiikkiaan. Miksei esimerkiksi YÖ:stä puhuta tuotteena? Bändissä on jäljellä 1 alkuperäisjäsen, ja he eivät tee itse biisejään.

Konemuusikin puolelta näitä esimerkkejä löytyy 1000x enemmän.

noh, levy-yhtiöillehän jokainen artisti on tuote jota myydään asiakkaille, oli sitten kyseessä musiikkinsa itse säveltävä, soittava ja äänittävä singer/songwriter tai autotunen läpi ties kenen säveltämää ja/tai varastamaa huttua laulava teinitsubu jota on ensin käyty laittamassa stylistillä ja plastiikkakirurgilla virman rahoilla.

ikinä en oo kärjistäny mut luulis sen nyt olevan aika selvää että on tuotteita ja sit on kans tuotteita.

yö:stä en bändinä hirveästi tiedä, mutta kyllä ainakin j. hakulisen nimi löytyy aika stanan monen (ei siis pelkästään yön) kappaleen krediiteistä.

tuon huomiosi bändin alkuperäisjäsenten määrästä yleisenä 'tuotteisuudenarviontikriteerinä' sen sijaan voin varmuudella kuitata paskapuheeksi.

yö:stä en bändinä hirveästi tiedä, mutta kyllä ainakin j. hakulisen nimi löytyy aika stanan monen (ei siis pelkästään yön) kappaleen krediiteistä.

Hakulinen tais sen bändin joskus perustaa, mut jossen väärin
muista niin mies ei ole enää aikoihin ollut bändissä mukana (tekee kuitenkin
biisejä sille)

Hakulinen tais sen b�ndin joskus perustaa, mut jossen väärin
muista niin mies ei ole enää aikoihin ollut bändissä mukana (tekee kuitenkin
biisejä sille)

näin mäin muistelisin.

pointtini oli lähinnä se että tuo väite siitä että ko. yhtye ei ole tehnyt musiikkia itse ei pidä paikkaansa...

edit: all character sets aren't created equal...