Bilekansan jälkikasvu - skidit!!!

Jep! Puhut vähän mutta asiaa.. Joo ja yks lisäys viel:

Ruuhka bussi/juna/tms. muutenki vitutus päällä & sit joku huutava kakara samaan vaunuun! Woi Wittu!

ja vielä yksi lisäys: hirveä krapula tohon ruuhkabussi+huutava lapsi yhdistelmään.

muutaman kerran on tehnyt mieli kaivaa partakoneen terää esiin laukusta ja viiltää ranteita auki (omia lähinnä).

eipä tässä mitään kiirettä ole lasten tekemisen kanssa, ei ole vielä löytynyt "sitä oikeaa" kenen kanssa voisi edes harkita.

sinkkumiehenä on hyvä olla :)

• Ovat kauhea riesa.
• Tulevat kalliiksi.
• Metelöivät liikaa.
• Eivät osaa tehdä tarpeitaan oikeaan paikkaan.

Kyllä, mä niinku rakastan lapsia! :004:

iso LoL :D mutt toisaalta ihan samat fiilikset täällä! tohon listaan pitäis vaan lisätä:

-joudut opettamaan esimerkillisiä elämäntapoja sille (omaanko niitä itsekään??? :p )

-joudut omistamaan koko elämäsi sille, omasi kustannuksella luonnollisesti

-naisena pelottaa väjäämätön tissien yms. näkyvien ruuminosien roikkuminen ja sen paheneminen vuosi vuodelta (lapsi lapselta?)

-jos joku päivä paskavaippoja vaihtaessa tulee fiilis: "enhän mä oikeesti jaksaiskaan olla äiti/isä!" niin minkäs teet?

-onko oikeesti mitään niin.... iljettävän näköstä (kuin Alien leffojen alienien syntykohtaukset) kun että jonkun naisen sisältä oikeasti tulee se lapsi ulos, EI heikkohermoisille! ja sattuu varmaan enemmän kuin mikään muu maailmassa :016: (joo kuulostaa lapselliselta mutt ei sellasesta melkein pääse yli on se aika hurjan näköstä!!)

Äh, jos mä saisin päättää mun elämä ei muuttuis tästä koskaan ikinä mihinkään!! Onnellinen avoparisuhde ja ihana sekopää kisuli, what more do you need? :D
Mutt toisaalta, jos sitä siltikin.... niin korkeintaa kun on koulu käyty loppuun ja sitte kun oikeesti on valmis luopumaan kaikesta mistä joutuu raskauden/lapsen takia luopumaan. Helvetin pitkä lista ja mä en oo ees päässy sinuiksi ekojen kohtien kanssa! Tai siis en oo lasten kanssa tekemisissä yhtään eikä juurikaan kiinnostakaan (en oikein ole lapsirakas siinä suhteessa että kukaan pyytäis lastenvahdiksi LoL!).

Ja mua NIIIIN vaivaa se ikuinen mysteeri "äidinvaisto", mutt se ei oikein liity tähän, joten en jaksa jauhaa siitä.

Se on jännä miten lukee lehdistä ett Suomessa ekan lapsenteko ikä nousee tyyliin koko ajan (?). En toisaalta itse haluis ett ois hirveen iso ikäero (mahdolliseen tulevaan) lapseen mutt ei silti MILLÄÄN pysty vakavissa ajatteleen sitä äityittä ja vastuuta yms. yms.......

Sitä paitsi ei varmaan ois kiva bileissä hillua maha pystyssä :003: :D

Ja TRIIP : helvetin iso määrä onnea odotukseen, tulevan käärön yms kanssa ja kädenrutistus siitä että kyllä se mun mielestä vaatii helvetin paljon kaikin puolin tuo lasten teko :)

edit: damn typo

onko oikeesti mitään niin.... iljettävän näköstä (kuin Alien leffojen alienien syntykohtaukset) kun että jonkun naisen sisältä oikeasti tulee se lapsi ulos, EI heikkohermoisille! ja sattuu varmaan enemmän kuin mikään muu maailmassa :016: (joo kuulostaa lapselliselta mutt ei sellasesta melkein pääse yli on se aika hurjan näköstä!!)

Onhan se hurjan näköistä kun lapsi syntyy. Miehille tiedoksi, että ei hirveesti kannata tiirailla (jos ei ihan välttämättä halua) sinne synnyttävän naisen jalkoväliin, saattaa kyllä kaikki halut mennä aika totaalisesti pitkäksikin aikaa. Parilla tuttavalla on näin käynyt. Itse olin mukana kun siskoni synnytti tyttönsä. Rankka kokemus.

Huomasin, että tämä topicci on menossa kovaa vauhtia "Lapset - Hyvä vai paha?" topiciksi, niin koitan itse tähän väliin jotain positiivista.

Triipille onnea oman onnen kohottamisessa! (Ilmeisesti lapsen tulo lisää sitä?)

(No huonolta näyttää, kun tähän jäi.) Mutta siis ehdottaisin seuraavaa: Vaikka en pidä siitä, että lapsia saatetaan maailmaan tällä tahdilla, mitä niitä tulee, kunnioitan lapsia haluavia ja ymmärrän heidän intonsa. Päässä kun on se firmis sellanen. Jos tätä Lapsi (hyvä/paha) -kirjoittelua halutaan jatkaa, siitä voisi perustaa oman fleimitopicin. Ihan vain kunnioituksesta vanhempia tai vanhemmiksi ryhtyviä kohtaan.

Pahoitteluni Triipille ja muille lapsen tehneille omasta ensimmäisestä kyynisestä vastauksestani tälle palstalle. Ehkä jatkan sitä linjaa toisella topicilla. Tällä en.

ei lapsia "hankita" >:|

Lapsi-asiaa on tullut viime aikoina pohdittua, kun eräs pitkäaikainen koulukaveri kertoi saavansa vauvan keväällä. Itse koen olevani siihen hommaan vielä liian nuori (24), vaikka uskonkin että pärjäisin lapsen kanssa ja voisin muuttaa elämäntyyliäni lapsen ehdoille. Mutta on niin monia asioita, joita haluan vielä tehdä ja kokea ennen kuin olen valmis ruokkimaan jälkikasvua. Ja kyllä, uskon sen että lapsi antaa ziljoona kertaa enemmän kuin ottaa.

Lukion jälkeen olin puoli vuotta au pairina Saksassa, jossa hoidin isäntäperheeni 3v. poikaa. Lapsi oli kyllä kiltti ja rakastettava, mutta viimeistään silloin tajusin, miten paljon (pieni) lapsi vaatii jatkuvaa huomiota ja hoitoa ja miten vähän aikaa jää itselle. En ole vielä valmis luopumaan esim. kunnon yöunista, olkoon se sitten itsekkäästi ajateltu tai ei. Ja tässä iässä kun vielä voi kysellä että mikä se semmoinen biologinen kello on :) Tilanne olisi varmasti kuitenkin toinen, jos ikää olisi vaikkapa kymmenen vuotta enemmän.

ei lapsia "hankita" >:|

Ne tulevat aina vahingossa? :rolleyes:

Ne tulevat aina vahingossa? :rolleyes:

Ei kun ne ovat yllätyksiä. :D

Oletteko huomanneet, että nämä lapsen saannit ja naimisiinmenot yleensä tapahtuvat kaveripiireissä melkolailla samoihin aikoihin?

Jostain kumman syystä esim. meikäläisen entiseltä lukioluokalta vain yksi on naimisissa ja vain kahdella on lapsia. Olimmekohan huonoa vuosikertaa...?

meille on tulossa piltti, laskettu aika juhannusaattona... :]


kyllä on hurjaa tää odotusaika, varsinkin kun isin pitää joka viikonloppu olla jossain keikoilla rientelemässä ja viikolla duunissa, kyllä se tuleva äiti tarvis kuitenkin apua, huomioo ja huolenpitoa aikas paljon enemmän ku mitä on tällä hetkellä ollu aikaa antaa. ennen tyttöystäväni on reissannut mielellään keikoilla mukana mut nykyään toi massu on niin painava et ei siellä bäkkäreillä tee mieli notkua, hirveessä tupakansavussa ja härdellissä.. tulee pikkuhiljaa sellanen fiilis et joutuu kyl hetkeks lopettaan soittelun et on aikaa viettää sellasia hiljasia viikonloppuja ja keskittyä masun paijaamiseen. :]


kyllä mä suosittelen kaikille tätä hommaa, sit kun on sellanen fiilis ettei jaksa enää notkua tuolla klubeissa ja kahviloissa niin pökköä pesään vaan! ;]

pökköä pesään vaan!

Pökköö o siistii laittaa pesään muutenki.

tsihih. Lapsia?

Eijumalauta. Ei varmasti vähään aikaan. Ois ees nainen nyt ensin
=) Opettelis ensin sen pelin...

ja vielä yksi lisäys: hirveä krapula tohon ruuhkabussi+huutava lapsi yhdistelmään.

muutaman kerran on tehnyt mieli kaivaa partakoneen terää esiin laukusta ja viiltää ranteita auki (omia lähinnä).

Samoja kokemuksia täälläkin..
:rolleyes:

Ei ole suunnitelmissa vielä pitkään aikaan. Pitää nyt toistaiseksi vielä keskittyä itseensä.

kyllä pirpana tai kaksi (kolme?) olisi varmasti joskus kiva. ^____^
sitten, kun saa duunin / raha-asiat kuntoon ja jonkun nuaraan niitä pyöräyttämään.

kovasti näyttää siltä, että musta ei tullutkaan sitä maailman pelastajaa, mitä itsestäni kaavailin vielä 6-vuotiaana, joten täytyy jonkun se homma ottaa. ja sen homman ottavat karrin ihmekolmoset! joilleka annan eväät elämään ja rakkauden paskaakin maailmaa kohtaan. :D

-K

-joudut opettamaan esimerkillisiä elämäntapoja sille (omaanko niitä itsekään??? :p )

Opettamaan esimerkillisiä elämäntapoja??? Eiköhän sille lapselle anneta ennemminkin valmiuksia selvitä elämästä ja anneta sen rakentaa sitten oma elämänsä itse (toivottavasti) järkevälle pohjalle?

-joudut omistamaan koko elämäsi sille, omasi kustannuksella luonnollisesti

Itse odotan ensimmäistä lastani, enkä todellakaan ole ajatellut omistaa koko elämääni lapselle, pikemminkin elän yhä edelleen elämääni, johon suurena ja antoisana osana tämä lapsi tulee kuulumaan...

-naisena pelottaa väjäämätön tissien yms. näkyvien ruuminosien roikkuminen ja sen paheneminen vuosi vuodelta (lapsi lapselta?)

Tästä en vielä tiedä, tietty käy mielessä silloin tällöin, mutta tämäkin taitaa olla aika henkilökohtaista... Minulla ei ole esmes ylipainon kanssa ollut koskaan ongelmaa ja jos raskausaikana vähän katsoo mitä syö, eikä päästä itseään turpoamaan 20 kiloa, en usko että tästä tulee ongelma. Tiedän aika montakin hyvää esimerkkiä siitä kuinka hyvännäköinen voi jo lapsenkin saanut nainen olla :eek:

-jos joku päivä paskavaippoja vaihtaessa tulee fiilis: "enhän mä oikeesti jaksaiskaan olla äiti/isä!" niin minkäs teet?

Kaikista ratkaisuistaanhan luonnollisesti joutuu kantamaan seuraukset, ainakin minä olen ajatellut tämän(kin) jutun niin että tuollaista fiilistä tuskin tulee.

-onko oikeesti mitään niin.... iljettävän näköstä (kuin Alien leffojen alienien syntykohtaukset) kun että jonkun naisen sisältä oikeasti tulee se lapsi ulos, EI heikkohermoisille! ja sattuu varmaan enemmän kuin mikään muu maailmassa :016: (joo kuulostaa lapselliselta mutt ei sellasesta melkein pääse yli on se aika hurjan näköstä!!)

Kyllä se varmasti tulee sattumaan ja olemaan rankka kokemus, mutta mahdollisesti myös hyvin kasvattava? Ja tuo miltä synnytys "näyttää" tuskin tulee siinä tapahtumassa olemaan se pääpointti...

Sitä paitsi ei varmaan ois kiva bileissä hillua maha pystyssä :003: :D

Juu, kyllähän se masu asiaa jos toistakin vähän rajoittaa, mutta ehkä niitä bileitä vain sitten katsoo hieman kriittisemmällä silmällä ja osallistuu vain niihin joíhin todella haluaa. Musiikista nauttimista bileissä se ei missään tapauksessa ainakaan minun tapauksessani estä!

Triipille oikein paljon onnea odotukseen :)

Paljon onnea triipille!!!! Itse omaan yhden 4v tytön:)

Pikkutyttönä sitä teki suunnitelmat näin:

VIIMEISTÄÄN:
25 vuotiaana naimisiin
25-27 vuotiaana ensimmäinen lapsi (ja jos sattuu tulemaan kaksoset, niin sen parempi)
30 vuotiaana toinen (edellyttäen, että ekalla kerralla tuli vain se yksi)

Edellytyksinä oli myös, että täytyy olla kestävä suhde ja vakituinen työpaikka.

Vielä ei 25 maagista rajaa ole tavoitettu, mutta täältä tullaan.
Suhde on vakaalla pohjalla ja tuntuu mahdottomalta, että jokin sitä horjuttaisi *koputtaa puuta*. Vakituinen työpaikka löytyy myös. Jostain kumman syystä kuitenkin on heivattu nuo naimisiinmenot ja lapsen hankkimiset myöhemmälle.. :)

Johtunee samasta asiasta kuin se, että kun pääsee ripille niin ajattelee "olenpa minä jo vanha..". Sitten kun pääsi ylioppilaaksi "Huhhuh, kun minä olen vanha".. Ja sitten kun valmistuin it-alalle: *puff* nuori tytön hupakko, jolla on vielä paljon näkemättä ja kokematta.. :)

Niin se maailma pyörii ja ihminen muuttuu. Ja sainpas purkaa!