esimasteroinnin teettämisestä kokemuksia?

onnistuin tosiaan sivuttamaan sen pikkuseikan että puhe oli just nimenomaan tanssivinyyleistä eikä masteroinnista noin yleensä=)

vähän ihmettelinkin että mitä mies höpäjää.

Heh. Näin on. Tosiaan esim tanssimusiikkia kannattaa laittaa
masteroimaan pelkästään tanssimusiikkiin erikoistunut masteroija,
koska se ei välttämättä osaa muita tyylejä yhtä hyvin masteroida.
Ambient on esim CD:llä aika erilaista masteroitavaa tanssimusaan verrattuna :) Silloin ei haeta soundiin tiukkuutta tai ylipäätänsä
mitään vääntöä & analogiasoundia joten siinä tapauksessa
hommaan sopii siihen erikoistunut tyyppi tmv joka ei taas
osaa masteroida tanssimusiikkia.. :)

Joskus kun tulee vastaan hyvä masteroija joka tekee just sellasta
soundia mistä ite diggaa, sitä ei ihan helposti lähdetä vaihtamaan :)

kääk, tuleepas sekavaa tarinaa heh

Kuitenkin jos saa johonkin väliin putkea, niin se parantaa soundia huomattavasti kuin jos signaalitie on pelkkää digitaalia.

Joo tässä tulee se mitä en oikeestaan tajunnu mainita. Esim
tuossa itseni kertomassa tapauksessa kyseessä oli
vinyylimasteroija, joten se viimoinen silaus ja analoginen
harmonia (ilman putkia) tulee soundiin siinä vaiheessa kun se
biisi prässätään vinyylille. Soundiin tulee reippaasti lisää
analogista bassoa ja diskanttia (tosin kuulostaa analogiselta jo
ennen vinyyliäkin)

Jokaisella on oma tyylinsä, mut tässä tapauksessa toi tyyli on
ainakin mulle se, joka kuulostaa niin namilta korville :) *njamiii*

edit:lisäys

Originally posted by Ryvon DJ
...aina parempi jos jo digimasteri (DAT, CD-R, yms.) on "as hot & loud as possible".

http://snurl.com/t2w

Kannattaa lukea otsikkoa pidemmälle, ainakin niin pitkälle että masentuu! Sit kun ei masennukkaan niin kannattaa ostaa koko Bob Katzin kirja:
Mastering Audio: The Art and the Science

Linkistä löytyikin pätkä liittyen siihen mitä Wallyn masteroinnista
puhuin ;)
Virtalähteellekin luettavaa =)

"Most of the time, I personally have found the digital process to be the most transparent of the two options. Perhaps this is because I am very comfortable in both the analog and digital domains. Other mastering engineers agree or disagree with me on this point, and our choice of processing depends a lot on personal taste, habits developed over the years, ignorance (or knowledge) of the power of good digital processors, the quality and transparency of their monitoring system (if it doesn't show the degradation, then maybe it isn't there?), and so on. I have many clients with excellent ears who cannot believe that these results were obtained with (god forbid!) digital EQ and processing"

vinyylimasteroija, joten se viimoinen silaus ja analoginen
harmonia (ilman putkia) tulee soundiin siinä vaiheessa kun se
biisi prässätään vinyylille. Soundiin tulee reippaasti lisää
analogista bassoa ja diskanttia (tosin kuulostaa analogiselta jo
ennen vinyyliäkin)

Olenko ihan hakoteillä jos veikkaan että biisit masteroidaan juuri niin lujalle, että vinyylille siirrettäessä signaali säröytyy pikkiriikkisen? Ainakin joku kuuluisa polkkamasteroija käytti edesmenneen EQ-lehden mukaan tuon tapaista kikkaa (olipa vielä pakottanut prässin ottamaan jonkun konetta suojaavan HPF-filtterin pois päältä tms)

Analoginen "lämpö" on käsitykseni mukaan signaalin säröytymistä tietyllä tapaa, joka tuo lisäharmonioita soundiin taajuuksilla joista ihmiskorva jostain syystä sattuu pitämään. Sen perusteella em. kikka voisi hyvinkin olla huippumasteroijilla käytössä?
:)


edit2: sekavaa

Olenko ihan hakoteillä jos veikkaan että biisit masteroidaan juuri niin lujalle, että vinyylille siirrettäessä signaali säröytyy pikkiriikkisen?

Et ole hakoteillä ;)

Olenko ihan hakoteillä jos veikkaan että biisit masteroidaan juuri niin lujalle, että vinyylille siirrettäessä signaali säröytyy pikkiriikkisen?

Tarkoitatko siis että vinyyliä kaiverrettaessa soundi säröytyisi? Materiaali voidaan kompressoida ennen kaivertamista esim. putkikompuroilla niin, että materiaaliin tulee vähän ns.putkisäröä. Digitaalisäröä ei tietenkään missään nimessä.

En varmasti tiedä, mutta en itse usko että itse vinyyliä kaiverrettaessa signaalia pystyy ohjaamaan niin paljon yli, että itse ura olisi säröllä, syystä että kaiverrusneula menee paskaksi ja tulee helvetin ruman kuuloista jälkeä. Ja kaivertajia ei saa rikkomaan neulojaan muuten kuin vahingossa ja typeryyttään.
Se että joku ottaa HPF:n kaiverruskoneesta pois kuulostaa riskaabeliltä, ja voi ihmetellä on tuosta mitään todellistä hyötyä musiikin saatika neulanseurannan kannalta. Levylle pääsee vain enemmän haitallisia transientteja. Ehkä ne sitten antavat biisille jonkun verran "energiaa", en tiedä.

Analoginen "lämpö" on käsitykseni mukaan signaalin säröytymistä tietyllä tapaa, joka tuo lisäharmonioita soundiin taajuuksilla joista ihmiskorva jostain syystä sattuu pitämään. Sen perusteella em. kikka voisi hyvinkin olla huippumasteroijilla käytössä?:)

Lähes kaikilla top-level masterointilafkoilla on yksi tai useampia kunnon putkivermeitä räkissään.

Lisää säröstä ja muusta asiaan liittyvästä löytyy vanhoilta Matti Adolfsenin klassikkosivuilta, Vintage Recording Home Page:

http://project.llaky.fi/audiocrew/vintage/

Tarkoitatko siis että vinyyliä kaiverrettaessa soundi säröytyisi? Materiaali voidaan kompressoida ennen kaivertamista esim. putkikompuroilla niin, että materiaaliin tulee vähän ns.putkisäröä.
*clips*
En varmasti tiedä, mutta en itse usko että itse vinyyliä kaiverrettaessa signaalia pystyy ohjaamaan niin paljon yli, että itse ura olisi säröllä

Ääni voi olla säröllä prässissä vaikkei ennen sitä oliskaan.
Nimim. kokemusta löytyy ;)

Lähes kaikilla top-level masterointilafkoilla on yksi tai useampia kunnon putkivermeitä räkissään.

On kyllä, eri asia tekeekö niillä sitten mitään, ainakaan konemusiikissa
joka painetaan vinyylille (eipä taida tehdä)

Jahas, pitkästä aikaa taas tännekin käymään.. :)

Eipä tehdä tästä tosiaan mitään analog/digital -sotaa, mutta sen verran täytyy sanoa, että jos puhutaan analogin lämmöstä niin se ei tarkoita välttämättä ainoastaan putkea. Putkilla on ehdottomasti paikkansa, mutta jos kaikki tehdään putkilla (lue: paskoilla putkilaitteilla), niin soundista tosiaankin tulee "hidas".

Hauskaa on myöskin se, että se, mikä on legendaarista "putkisoundia", tuleekin usein signaalitiessä käytetyistä muuntajista - joita uusissa, halvoissa putkilaitteissa ei edes paljoa käytetä. Tätä lämpöä tehdäänkin sitten käyttämällä putkea alhaisilla jännitteillä/virroilla, jolla sitten saa aikaan sitä "lämpöä" -eli hyvin pilvimäistä, pehmeää mössöä.

Putkivermeissä on eroa.

Itselleni tulee näillä näkymin ainakin aluksi yksi putkilaite, joka on vari-mu periaatteella toimiva kompressori. Muu signaalitie on pääasiassa a-luokkaisia trankkuvahvistimia tai sitten laadukkaita, nopeita oparaatiovahvistimia. Muutama muuntaja siellä, missä niitä tarvitaan. (jos jotain kiinnostaa..)

No, siinä sitä tekniikkaa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että laitteet eivät tee masteroijaa, ja digitaalipuolella on ehdottomasti paikkansa - plugarit alkavat pikkuhiljaa olla melkoisen hyviä.

Näillä näkymin se toiminnan aloittaminen ensi vuonna tuntuu ihan mahdolliselta. Varmaan -ainakin jonkin aikaa- teen hommia tyytyväisyystakuulla, eli jos ei työn jälki miellytä niin unohdetaan koko juttu. Oppimistakin vielä on.. (ei se lopu koskaan)