Hyväksyn pääpiirteittäin sen että lait laaditaan niinkuin ne laaditaan ja niiden rikkomisesta rangaistaan vaikka en pitäisi jotain lakia mielekkäänä. En voi silti mitenkään pitää jotain tekoa moraalisesti vääränä ainoastaan sillä perusteella että se rikkoo lakia; joku muukin peruste pitää olla. Jos rikon jotain lakia, ei se aiheuta sitä että joku muu tekisi jonkin rikoksen.
No, tiedän että useimmat ns. humaanit intellektuellit (jollaisena mielelläni itseänikin pidän/pitäisin - tosin taitaa olla vielä vähän meriittejä kerättävänä ennen kuin voi uskottavasti esiintyä intelligentsian jäsenenä - eli tämä ei ole mikään haukkumanimitys jos joku niin luulee) ovat kanssani kovasti eri mieltä tästä asiasta, mutta tämä on hyvin pitkällisen pohdinnan perusteella syntynyt näkemykseni. Mielestäni on moraalitonta rikkoa lakia. Itse teko, olkoon nyt sitten vaikka leissaaminen, ei välttämättä ole millään tavoin muuten moraalitonta, mutta lain rikkominen itsessään mielestäni lähtökohtaisesti on.
Ja miksikö? No siksi, että lakien toimivuus perustuu siihen, että niitä kunnioitetaan. On erittäin vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta, rakentaa
puhtaasti pakkovallalla toimivaa, ts. ainoastaan rangaistuksen pelkoon perustuvaa lakikoneistoa, joka ei nauttisi minkäänlaista moraalista tukea kansalaisilta. Jos kansalaiset yleisesti rikkovat jotain lakia, se menettää legitimiteettinsä (ja tällöin mielestäni sen rikkominen taas yleisesti ottaen on moraalisesti oikein - tietysti kyseinen teko joka muodostaa lain rikkomuksen, voi taas olla itsesään moraalisesti väärin). Ja mielestäni tilanne, jossa on voimassa länsimaisen oikeuskäsityksen täyttävä laki ja oikeusjärjestelmä, on lähtökohtaisesti parempi kuin sellainen jossa järjestys perustuu puhtaasti ihmisten omaan moraaliin, koska valitettavasti mielestäni käytäntö osoittaa että ns. mätiä omenoita on ihmisistä niin paljon, että lain puute johtaa yleensä nopeasti varsin epämiellyttävään lopputulokseen useimpien kannalta.
Pitää muuten vielä erikseen mainita edellisestä viestistä unohtunut väkivallaton kansalaistottelemattomuus, joka on mielestäni paitsi hyväksyttävää, usein myös suotavaa. Sitä ei siis ole esim. McDonald'sin ikkunan paskominen kommandopipo päässä, koska ensinnäkin kansalaistottelemattomuuteen kuuluu, että rangaistus rikoksesta otetaan vastaan eikä yritetä sitä pakoilla (mitä tunnistamista estävä kommandopipo kontraindikoi varsin selkeästi =), ja toisaalta mielestäni kansalaistottelemattomuuden tulisi kohdistua ainakin pääsääntöisesti aina epäoikeudenmukaiseksi koettuun lakiin, metodina siis lain legitimiteetin murentaminen sitä rikkomalla. Ikkunan rikkoja harvoin on sitä mieltä, että laki joka kieltää ihmisiä noin niinkuin yleisesti rikkomasta kenen hyvänsä ikkunoita, on lähtökohtaisesti väärä. Sen sijaan jos haluaa protestoida vaikka huumausainelainsäädäntöä vastaan ja menee pössyttelemään poliisiaseman edustalle, se jos mikä on mitä puhtainta kansalaistottelemattomuutta.
Väitän että moraali, sanktioiden mahdollisuus, sosiaaliset seuraukset ym. estävät ihmisiä tekemästä haittaa paljon tehokkaammin kuin pyhiin lakikirjoihin printattujen sääntöjen vakaumuksellinen kunnioitus.
No totta kai, tämä on sanomattakin selvää. Se ei silti tarkoita, ettei laeilla olisi merkitystä! Ei tarvitse kuin katsoa jotakin maata tai aluetta, jossa vallitsee de facto laittomuuden tila. Jokaiselle tuntemalleni tällaiselle esimerkille pätee, että siellä mm. väkivallan määrä per capita on huomattavasti suurempi kuin heikommissakaan tapauksissa joissa maassa on legitiimi laki ja länsimaiset kriteerit täyttävä oikeuslaitos.
Siksi toisekseen täytyy todeta, että laki ottaa myös kantaa moneen sellaiseen asiaan jota en itse ainakaan edes kykenisi moraalisesti arvioimaan. Esimerkiksi vaikkapa erilaiset maa-, metsä- ja kalatalouden toimintaa määräävät lait, joiden perusteista en totisesti ymmärrä juuri mitään, mutta jotka varmasti ovat oikein hyvät olemassa esimerkiksi ylikalastuksen estämiseksi tai toisaalta ylipäänsä selkeiden, yleisesti käytössä olevien toimintatapojen luomiseksi.
tuloksena on siis monta erityyppistä enemmistöä taakseen vaatinut kompromissi.
Niinpä, demokratian huono puoli on, että koska tehtäviä päätöksiä on aina minimaalisen vähän verrattuna niihin, joiden mielipidettä (edustuksellisessa demokratiassa siis ensisijaisesti välillisesti, mutta nykyisin yhä enemmän myös epävirallisesti suoraan kaikenlaisten gallupien ja kansanedustajan ja äänestäjien interaktion kautta) asiassa olisi tarkoitus kuunnella, ja kun eri mielipiteitäkin asiasta kuin asiasta yleensä on enemmän kuin yksi tai kaksi, niin kompromissejahan on tehtävä. Ainut järjestelmä jossa moisiin ei (periaatteessa) jouduta, lienee jonkin sortin valistunut yksinvaltius, mutta siinäkin järjestelmässä on totisesti omat heikkoutensa, ja todellisuudessahan ei yksinvaltiaskaan ole absoluuttisen suvereeni.
Yksi tapa vähentää kompromissien määrää tai ainakin rajata sitä haarukkaa johon asiasta (välillisesti) päättävien eri näkemykset osuvat on subsidiariteettiperiaatteen mahdollisimman suuri hyödyntäminen, eli vähemmän snobisti sanottuna päätöksenteon jalkauttaminen mahdollisimman matalalle tasolle. Toki tässäkin on omat ongelmansa mm. hallinnon tehokkuuden (tehokkuus siis tässä puhtaasti taloudellisena tehokkuutena, tehtyjä päätöksiä on aika vaikea arvottaa tehokkuuden näkökulmasta) kannalta, mutta sinänsä järkevässä mittakaavassa mitä hienoin periaate, jota tulisi enemmänkin hyödyntää IMO.
Järjestelmää vaivaa IMO todellisen kontrollin puute, eli suurin osa äänestäjistä ei normaalitilanteessa valvo edustajansa toimintaa, ja saa korjata jos olen väärässä, mutta ainoa rangaistus vaalilupaustensa kiertämisestä lienee niiden äänestäjien menettäminen, jotka kiertämisen saavat tietoonsa.
Valitettavan totta. Itsekään en häpeäkseni edes taida muistaa ketä viime vaaleissa äänestin, saati että hänen mahdollisia vaalilupauksiaan. Puolueen kyllä sentään muistan ja sen tekemisiä on sitten tullut toki vähän seurattua.
Ehdottomasti tuossa valvonnassa olisi paljon kehittämistä, siitä ei voi olla kuin samaa mieltä.
No vielä parempi ois luonnollisesti järjestelmä, joka estää niiden kasojen syntymisen. Tämä on IMO mahdollista vain, jos jokaisella järjestelmän osalla on järjestelmän puolesta annettu yhtä suuret mahdollisuudet vaikuttaa itse järjestelmään.
Mä en usko siihen, että tuollainen järjestelmä olisi todellisessa maailmassa mahdollista luoda. Siksi itse keskittyisin siihen kasojen hajottamiseen. Toki olisi mielenkiintoista tietää, mikä sun käytännön ratkaisu tässä sitten ihan konkreettisesti olisi?
"Totuus valitettavasti on, että suurin osa ihmisistä ei ole niin moraalisia kuin sinä tai minä."
No ollaanpas sitä varmoja. Esitätkö ehkä, että kaikilla ei edes olisi samoja edellytyksiä olla moraalisia? Tän systeemin heikkous on nimenomaan tossa, eli lain olemassaolo vähentää moraalin tarvetta. Laki ei pakota toimimaan moraalisesti, vaan sen sijaan antaa mahdollisuuden toimia moraaliselta kannalta väärin, kunhan sen tekee lain puitteissa.
No, tästäkin on olemassa se kuuluisa taulukko moraalisen kehityksen vaiheista (joka nyt sinänsä on IMO huuhaata monessakin mielessä, mutta antaa kuitenkin kuvaa siitä, millaisia eri moraalikäsityksiä ihmisillä on), nyt en millään jaksa kaivaa esiin enkä tarkistaa mutta ulkomuisista se meni suunnilleen niin, että eri ihmiset voisi jakaa moraalin mukaan muistaakseni kuuteen luokkaan, joista ainoastaan "korkeimmat" kaksi eli utilitaristit ja kantilaisen velvollisuusetiikan kannattajat mielestäni edustavat varsinaista moraalista ajattelua siten kuin minä sen sanan ymmärrän. Siis esimerkiksi Raamatun käyttäminen moraalin ohjenuorana ei mielestäni vielä ole varsinaisesti oikeasti moraalia, joka mielestäni on aktiivista ja pohdiskelevaa, vaan ainoastaan tietyn konvention sisäistämistä.
No pointtina siis kuitenkin että tässä taulukossa muistelen, että näiden kahden mainitun ryhmän osuus oli siellä Gaussin käyrän oikeassa laidassa varsin kapeana siivuna. Nyt alkaa olla silmät niin ristissä, että argumentointini ei muutenkaan liene kovin sujuvaa ja esimerkki ulkomuististakaan ei liene kovin vakuuttava, mutta ajatuksena nyt kuitenkin oli, että joku noita moraalikäsityksiä on tyypittänyt ja kvantitatiivisilla haastattelututkimuksilla eri käsitysten suosiota selvittänyt, ja selkeästi eniten on ollut tällaisia "näin on tehtävä koska se nyt vain on oikein/näin sanotaan Raamatussa/niin on tehty ennenkin" tai sellaisia, joiden ainut "moraali" on täysin ulkoisesta paineesta (mm. laki) johtuvaa.
Mutta joo, olen kyllä sitä mieltä, että moraali vaatii ihmiseltä ensinnäkin tiettyjen perustarpeiden täyttämistä niin että ylipäänsä jää aikaa pohdiskella asioita moraalin kannalta (nälkäkuoleman partaalla horjuvalla "ei ole varaa" moraaliin, oma selviytyminen menee edelle), ja toisekseen älykkyyttä. Moraali on vaikea laji, ja sanoisin että tyhmä ihminen ei voi olla aidosti moraalinen, koska ei pysty arvioimaan tekojensa moraalisuutta rationaalisesti, vaan luottaa ikään kuin "ulkoa opeteltuun" kaavaan siitä, miten tulisi toimia.
Sekin piti sanoa, että vaikka olen utilitaristi, niin on minussa kelpo hitunen myös moraalirelativismia, eli siinä mielessä lause muotoa "laillinen voi olla moraalitonta" on jossain määrin ongelmallista, koska ensin pitäisi määritellä, että mistä, tai siis
kenen moraalista nyt puhutaan. Absoluuttiseen moraaliin en usko.