Okei, tässä vaiheessa voidaankin sitten yhtä hyvin lopettaa... ;) Sulla on absoluuttinen usko maailmankatsomukseesi, johon mikään määrä rationaalisia argumentteja ei tee naarmuakaan. Ja mulle taas sun näkemykset näyttäytyvät kokoelmalta äärimmilleen kärjistettyjä "totuuksia", jotka perustuvat tarkoitushakuisesti valikoituihin havaintoihin. En tarkalleen tiedä, mitä maailmankatsomuksesi sinulle merkitsee, mutta väkisinkin mieleen tulee ajatus, että käytät sitä ikään kuin suojamekanismina ja nollataksesi oman vastuusi. Kun asiat vain tapahtuvat, ei tarvitse miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Voi myös kätevästi tilanteessa kuin tilanteessa tokaista, ettei kannata edes yrittää. Tämä ihan mutuna ja kaikella kunnioituksella.
Ei pätkääkään. Sinä joit tietoisesti niin paljon viinaa, että sammuit. Sinä olet valinnut kaverisi (tiedäthän, juuri ne "sosiaalisesti vaikeammat"). Sinä sammuit juuri näiden kavereiden joukossa, täysin tietoisena siitä, että he todellakin ovat niitä "sosiaalisesti vaikeampia".
Et varmasti ollut suunnitellut mitään tuollaista ja sun kaverihan tässä se pääsyyllinen on, mutta eipä tätä myöskään olisi tapahtunut ellet olisi sammunut. Se nyt vaan on typerää juoda liikaa sitä viinaa, varsinkin seurassa, jossa kyseisten "kuningasideoiden" frekvenssi on keskimääräistä korkeampi. Rajansa ylittäminen on aina tietoinen riski, väärässä paikassa vieläpä korostunut riski.
Mä en usko et mun uskoni on mitenkään ainutlaatuinen. Sulla ei oo ilmeisesti hajuakaan idän filosofioista, koska itse pyrit yhtä hanakasti ajamaan omia uskomuksiasi.Suojamekanismina sitä tuskin käytän, koska kannan vastuuta monella tavalla. Itseasiassa ajattelen juuri päivastoin. Haluan juuri kantaa vastuuta. Mutta sinun tekstissäsi on juuri se syyttävä sormi, minkä mieluusti jättäisin pois myöskin oikeustalolta. Ei puhuta enää musta, vaan frendistä joka mälläs auton. Veikkaisin, että hänen tapauksessa vaikea lapsuus juuri näkyy tuhottomina tihutöinä. Lapsuuden omista vanhemmista johtuneet pahoinpitelyt ehkä ovat vioittaneet itsetuntoa, ylivilkkaus johtaa moniin tekoihin, koulussa on potkittu joka välkkä, kaveri on käynyt psykiatrisella monia monia kertoja. Syitä on etsitty. Niitä vain ei olla kyetty löytämään....ja mikään istuminen linnassa ei auta. Hän on ollut sielläkin. Hänellä on oma kulttuuri ja lapsen traumat ehkä estävät häntä viettämään normaalia elämää. Voisin olla todella vittuuntunut, mutta en pysty olemaan vihainen. Se ei auta. Olisko sun mielestä fiksua vetää jätkää turpaan?
Mun mielestä lisäks toi sun syyttävä argumentti mua kohtaan on järjetöntä. En ole valinnut kavereita, vaan vietän aikaa niiden kanssa, jotka sopivat mun kulttuuriin. Koulussa ihminen nuorena tuskin valitsee kavereita. Ne vaan ne oikeat jotenkin löytyy siitä luokasta. Se on juuri sitä vaistoa, jota olen yrittänyt tolkuttaa sulle. Ihmisen psyyke sijaitsee alitajunnassa, josta ei tiedetä yhtään mitään. Älä tee liian nopeita tai itsevarmoja päätöksiä asioista, joita et tiedä. Mä miel. hyppäisin tästä oravanpyörästä pois joo ja valitsisin uudet frendit sen mukaan et kenellä on paras pärstä tai kuka on sosiaalisesti hyväksyttävä. Noilla sun jutuilla edustat just tätä tuomitsevaa suurta sankkaa joukkoa, jota voidaan nimittää myös Suomen kansaksi.
...ja väitän edelleen, että jos en olisi sammunut, jotain múuta olisi tapahtunut. Ehkä olisin käynyt suihkussa ja kaveri olis silti ottanut mun auton. Ehkä jos en olisi sammunut, olisin itse lähtenyt ajamaan sitä ja kuollut auto-onnettomuudessa. Ehkä kaverini olisi lähtenyt kävellen, sammunut ojaan ja kuollut. Traagista, mutta mahdollista.Mahdollisuuksia vaihtoehtoiseksi tapahtumiksi olisi niin lukematon määrä, että mielestäni eettiseksi toimenpiteeksi tässä voidaan kuitenkin sanoa omaa lain noudattamista. Sitäpaitsi sammuin himaan, juuri siihen turvalliseen paikkaan. Asiat tapahtuvat monella lailla ja meidän omat vaikutusmahdollisuudet ovat täysin rajatut. Se, että meillä olisi kyky hallita elämäämme, nostaisi meidät mielestäni ns. yli-ihmiseksi (oma tulkinta taas). Yli-ihminen voisi olla ihmisen jälkeläinen, mutta tiedostaisi oman ihmisyyden. Tähän ei mielestäni kilpailuyhteiskunnan kannattajat/kilpailijat sovellu. Halu tuomita syntyy juuri kostonhimosta. Voisitko kuvitella eläväsi harmoniassa? Me olemme edelleen eläimiä ja meidät on vain omassa yltäkylläisyydessä "kastettu" ihmiseksi. En usko, että ihmisyys toteutuu ihmisen mielessä....ainakaan vielä. Jotta voimme muuttua yli-ihmiseksi, me tarvitsemme ulkopuolisen uhan, joka vaarantaisi jälleen meidät kaikki. Ihmislajin henkinen kehittyminen vaatii ilmeisesti vahvemman lajin tai luonnonmullistuksen.
....ja hyvällä kanssa.:)