Olisi se kyllä aivan hirveätä, jos ei tarvitsisi enään silmät ristissä venata seuraavaan aamuun ennekuin se pääesiintyjä aloittaa. :rolleyes:
Mut näin juhlamielellä laitetaan tällainen, kun on kysytty et mitä teen...
Tää olkoon nyt tämmonen hommage sOdalle, kirjotettu kutakuinkin kolme vuotta sitten, vaikkakin täysin fiktiivinen (porno, mut menee taiteen piikkiin:cool: ) stoori, ni tapahtumat starttaavat kovin sOdan oloisesta mestasta ja UutenaWuotena...
Nii ja kaks osanen, jotenki siis pitkäkö muka?!
TULI LUMI PYRYNÄ TÖÖLÖÖN ( sOda r.i.p. )
On vuosituhannen ensimmäinen yö.
Ikkunan lasi ja kivinen lauta tuntuvat yhtä tasoittavan viileiltä. Kehoni kohoilee raskaasti, mutta varsinainen huohotus on jo haihtunut. Silti hengitykseni ilmavirta maalailee huuruläiskiään ikkunaan sykkimään, enkä ole varma ovatko pisarat otsallani enää hikeä vai lasiin muodostunutta kosteutta. Korkeasta erkkeristä näkee koko lumipyryn valtaaman kadun, tuiskussa rimpuilevat katulamput saavat makuuhuoneen välähtelemään ja keinumaan.
Olen siirrellyt viherkasvit sivuun ja letkotan avoimen tyytyväisenä ikkunalaudalla. Ulkona talot odottavat silmänsä kiinni hiljaisen kärsivällisesti tuiverruksen päättymistä. Suljetuinkin silmin näen tytön muodot sängyllä, kyljellään, toinen jalka koukussa, kädet tyynyn alla. Avatessani hän katsoo minuun, sama rivo hymy huulillaan sanoessaan:
- Ootsä Se ja Se?
- Joo, mä tulin Niitten ja Niitten kaa!
Otin juomat ja lähdin tiskiltä taakseni katsomatta, tyly liike, sillä vaikka vastaukseni oli nopea vastapallo, tytön rietas virne oli potku munille, eli takavasen, keräät itsesi ja suunnitelmat A, B, ja ainaki E, jonka jälkeen estot nurkkaan ja suin päin kuiluun. Koukkasin vessassa täydennyksellä, ja takaisin pöytään, jossa seurueemme puhui toistensa päälle kilpaa huutaen kuin jossain riivatussa minkkihuutokaupassa. Kaikilla lainehti äärimmäinen hymy korvista korvaan ja pilke oli valunut kulmasta koko silmän, molempien, pinnalle. Uuden vuosituhannen odotus oli viimeisillään. Naurujen kaiut kimpoilivat korkeassa ikkunaseinäisessä huoneessa sähikäisten tavoin kietoakseen sammumisensa yleiseen äänten huminaan... Paitsi että minä keskityin ainoastaan bongaamaan sitä naarasta uudestaan, tuolla! OK.
Silmämääräinen tilannearvio: lyhyet, luunvalkoiset hiukset, kaunis, kaunis, kaunis, pituuttakin piisaa! Hyvä, hyvä, terhakat keuhkot, no huhhuh! mikä tarjotin... Jarrua, jarrua, entäs seura, olemus, pukeutuminen, mitä se kertoi, mitä se sanoi?? Ympärillä... aika tasokas parvi piukkabodeja, pari homoa, ei paha, entäs päällä... Pitkät korkosaappaat, no pitkät ja pitkät, polven alle. Mini, siis Mini, isolla ämmälla ja vyönsoljella. Nahankaistale nännejä naamioimassa. Hiukset valkoisina piikkeinä taaksepäin nojaten kuin valmiina ärhentelevästi ponnahtamaan pystyyn, mikä se otus oli, joka ampui niitä piikkejään...
" I love my girl. She's looking good!" Pau ja poks. Nousu alkoi juuri sopivasti. Saattaapi olla, saattaapi olla. Ihmiseen tutustuu vain kommunikaation kautta. Ehkä se tulee sanomaan mulle:
-Hei Se ja Se, tuu sänkyy mun kaa...
Tumppaan jointin tököksi ja nousen ikkunalaudalta, napsautan boksereitteni kuminauhaa ja imeydyn hänen selkäänsä. Huoneessa leijuvan kukan ja nussimisen hybridisen hajunkin läpi tytön iho tuoksuu yhä utuisen pehmeältä, ja kun oikein tarkkaan katson, näen sametin poskeani vasten luovat untuvaiset ihokarvat, pehmeän kristallin. Tavoitan korvan nipukan hampaitteni väliin, näykin sitä mutustellen, kuin luvaten, muistona pakaransa tuntuvat vieläkin tahmeilta. Kätensä pujahtaa väliimme tarrautuen kaluuni saaden sen hitaasti runkkaamalla kovaksi ja tällävälin haarovälin tahmeus alkaa nesteytyä kuuman liukkaaksi sykkiväksi pinnaksi. Limainen keskisormeni uppoaa vaivatta tytön persereikään. Hiljainen vaierrus kiemurtelee ilmassa:
- Lisää, lisää!
Synkronisesti pumppaavan rytmin huuhtoma antigeometrian löytäneinä kuplina välähtelevä tanssikansa vaati lisää. Minä vaadin lisää. Tyttö vaati lisää, niin se, rietas hymy, herkku kaikin puolin, edessäni houkutellen, sormiaan koukistellen, hikemme rintojensa välissä valuen. Sllrp.
Pieni kellariloukko oli tukossa, seinästä seinään, tropiikki keskellä talvea, väistellen valonräjähdyksiä ja tavoitellen ojennetuilla käsillään paksuja bassosäveliä; saattoiko taivas todellakin mahtua varpaitteni ja sormenpäitteni väliin, yhdistyneenä rytmissä ja hymyssä? Ja sama hymy kilotti myös tytön silmissä hänen liukuessaan kohti tunnustusta:
-Mä oon ihan kiimanen.
Illan ensimmäinen erektio. Tsap.
Pöydässä, sen takana, sohvalla, toisiinsa kietoutuneina, muun maailman saavuttamattomissa, nauttimassa lämmöstä, kosketusten kuumista aalloista, samasta sydämestä, huumaantuneina syljestä. Avoin, me olemme avoin, maailma sisällä. Vhomp.
Pöydän, huoneen, ihmisten, ajan kadottua oli vain me, minä ja hän, sinä, kaksi, yksi, nolla, sinne, sinne yhä kauemmas äärettömään, kosketimme taivasta, sivelimme sen lämmintä nahkaa, maistoimme sen juovuttavia puroja. Pau.
Hajosin kvarkeiksi, iloinen, ylös, ja tulin kokonaiseksi jälleen, ja takaisin, huohottaen, hymyillen ja nauraen, kohta menisin taas! Zap. Löysin itseni polvillani nauramasta tytön jalkojen välissä, ja hän... nauroi myös, tietenkin. Ha-ha-ha-ha... Tiesin syyn, miksi olen linnani kuningas:
- There must be a reason why I'm the king of my castle...
Tyttö on avannut television ja yömusiikki julistaa taukoa ja preesensiä. On hänen vuoronsa ikkunalaudalla. Ei hassumpi vuoro, sivuttain, jalat koukussa tököä poltellen. Huomaan hänen katselevan jotain ulkona katseensa siristävien luomien läpi pinnistäen, välillä hitaasti, tunnustellen, jämää suulleen nostellen, sen pää huuliaan koskettamatta vaaleanharmaa haiku liikkuu kapean ilmankaistaleen halki kadotakseen suunraostaan sisälleen. Hiukset sähäkästi valkeassa piikkipellossa, takaisin asemiinsa käskettyinä. Tulen tietoiseksi hänen pysähtyneestä ajastaan. Dölikan Venus, raajat tosin ilmiselvästi tallella. Rikon hiljaisuuden:
- Sul on makeet hiukset.
- Sulla on kuuma kulli.
Jäätyneellä mukulakivikadulla tempoilevassa taksissa yritin pitää pokkaani tytön käsi housuihini luikerrelleena. Sirinää. Vilkaisin peiliin ja kohtasin säföörin kateuden sekaisen kannustuksen virneen, kieltämättä tilanne oli omiaan iskemään itsetuntoa turbovaihteelle. Silti tunsin hiestä märän paitani jo kuivuttua outoa sivustakatsojan osattomuutta.
Kaduilla oli hiljaista, lumimyräkkä oli yllättänyt koko juhlivan kaupungin. Huminaa. Ohi syöksyvän puiston puut hämäsivät syleileviä pariskuntia esittäen. Annoin käden jatkaa raukeita runkkausliikkeitä ja työnsin kieleni tytön nieluun yrittäen ravistaa alkavaa hitautta. Räsähtelyä. Hän räväytti ripsensä selkosen selälleen ja porasi katseensa omaani:
jatkuu...
Tää olkoon nyt tämmonen hommage sOdalle, kirjotettu kutakuinkin kolme vuotta sitten, vaikkakin täysin fiktiivinen (porno, mut menee taiteen piikkiin:cool: ) stoori, ni tapahtumat starttaavat kovin sOdan oloisesta mestasta ja UutenaWuotena...
Nii ja kaks osanen, jotenki siis pitkäkö muka?!
TULI LUMI PYRYNÄ TÖÖLÖÖN ( sOda r.i.p. )
On vuosituhannen ensimmäinen yö.
Ikkunan lasi ja kivinen lauta tuntuvat yhtä tasoittavan viileiltä. Kehoni kohoilee raskaasti, mutta varsinainen huohotus on jo haihtunut. Silti hengitykseni ilmavirta maalailee huuruläiskiään ikkunaan sykkimään, enkä ole varma ovatko pisarat otsallani enää hikeä vai lasiin muodostunutta kosteutta. Korkeasta erkkeristä näkee koko lumipyryn valtaaman kadun, tuiskussa rimpuilevat katulamput saavat makuuhuoneen välähtelemään ja keinumaan.
Olen siirrellyt viherkasvit sivuun ja letkotan avoimen tyytyväisenä ikkunalaudalla. Ulkona talot odottavat silmänsä kiinni hiljaisen kärsivällisesti tuiverruksen päättymistä. Suljetuinkin silmin näen tytön muodot sängyllä, kyljellään, toinen jalka koukussa, kädet tyynyn alla. Avatessani hän katsoo minuun, sama rivo hymy huulillaan sanoessaan:
- Ootsä Se ja Se?
- Joo, mä tulin Niitten ja Niitten kaa!
Otin juomat ja lähdin tiskiltä taakseni katsomatta, tyly liike, sillä vaikka vastaukseni oli nopea vastapallo, tytön rietas virne oli potku munille, eli takavasen, keräät itsesi ja suunnitelmat A, B, ja ainaki E, jonka jälkeen estot nurkkaan ja suin päin kuiluun. Koukkasin vessassa täydennyksellä, ja takaisin pöytään, jossa seurueemme puhui toistensa päälle kilpaa huutaen kuin jossain riivatussa minkkihuutokaupassa. Kaikilla lainehti äärimmäinen hymy korvista korvaan ja pilke oli valunut kulmasta koko silmän, molempien, pinnalle. Uuden vuosituhannen odotus oli viimeisillään. Naurujen kaiut kimpoilivat korkeassa ikkunaseinäisessä huoneessa sähikäisten tavoin kietoakseen sammumisensa yleiseen äänten huminaan... Paitsi että minä keskityin ainoastaan bongaamaan sitä naarasta uudestaan, tuolla! OK.
Silmämääräinen tilannearvio: lyhyet, luunvalkoiset hiukset, kaunis, kaunis, kaunis, pituuttakin piisaa! Hyvä, hyvä, terhakat keuhkot, no huhhuh! mikä tarjotin... Jarrua, jarrua, entäs seura, olemus, pukeutuminen, mitä se kertoi, mitä se sanoi?? Ympärillä... aika tasokas parvi piukkabodeja, pari homoa, ei paha, entäs päällä... Pitkät korkosaappaat, no pitkät ja pitkät, polven alle. Mini, siis Mini, isolla ämmälla ja vyönsoljella. Nahankaistale nännejä naamioimassa. Hiukset valkoisina piikkeinä taaksepäin nojaten kuin valmiina ärhentelevästi ponnahtamaan pystyyn, mikä se otus oli, joka ampui niitä piikkejään...
" I love my girl. She's looking good!" Pau ja poks. Nousu alkoi juuri sopivasti. Saattaapi olla, saattaapi olla. Ihmiseen tutustuu vain kommunikaation kautta. Ehkä se tulee sanomaan mulle:
-Hei Se ja Se, tuu sänkyy mun kaa...
Tumppaan jointin tököksi ja nousen ikkunalaudalta, napsautan boksereitteni kuminauhaa ja imeydyn hänen selkäänsä. Huoneessa leijuvan kukan ja nussimisen hybridisen hajunkin läpi tytön iho tuoksuu yhä utuisen pehmeältä, ja kun oikein tarkkaan katson, näen sametin poskeani vasten luovat untuvaiset ihokarvat, pehmeän kristallin. Tavoitan korvan nipukan hampaitteni väliin, näykin sitä mutustellen, kuin luvaten, muistona pakaransa tuntuvat vieläkin tahmeilta. Kätensä pujahtaa väliimme tarrautuen kaluuni saaden sen hitaasti runkkaamalla kovaksi ja tällävälin haarovälin tahmeus alkaa nesteytyä kuuman liukkaaksi sykkiväksi pinnaksi. Limainen keskisormeni uppoaa vaivatta tytön persereikään. Hiljainen vaierrus kiemurtelee ilmassa:
- Lisää, lisää!
Synkronisesti pumppaavan rytmin huuhtoma antigeometrian löytäneinä kuplina välähtelevä tanssikansa vaati lisää. Minä vaadin lisää. Tyttö vaati lisää, niin se, rietas hymy, herkku kaikin puolin, edessäni houkutellen, sormiaan koukistellen, hikemme rintojensa välissä valuen. Sllrp.
Pieni kellariloukko oli tukossa, seinästä seinään, tropiikki keskellä talvea, väistellen valonräjähdyksiä ja tavoitellen ojennetuilla käsillään paksuja bassosäveliä; saattoiko taivas todellakin mahtua varpaitteni ja sormenpäitteni väliin, yhdistyneenä rytmissä ja hymyssä? Ja sama hymy kilotti myös tytön silmissä hänen liukuessaan kohti tunnustusta:
-Mä oon ihan kiimanen.
Illan ensimmäinen erektio. Tsap.
Pöydässä, sen takana, sohvalla, toisiinsa kietoutuneina, muun maailman saavuttamattomissa, nauttimassa lämmöstä, kosketusten kuumista aalloista, samasta sydämestä, huumaantuneina syljestä. Avoin, me olemme avoin, maailma sisällä. Vhomp.
Pöydän, huoneen, ihmisten, ajan kadottua oli vain me, minä ja hän, sinä, kaksi, yksi, nolla, sinne, sinne yhä kauemmas äärettömään, kosketimme taivasta, sivelimme sen lämmintä nahkaa, maistoimme sen juovuttavia puroja. Pau.
Hajosin kvarkeiksi, iloinen, ylös, ja tulin kokonaiseksi jälleen, ja takaisin, huohottaen, hymyillen ja nauraen, kohta menisin taas! Zap. Löysin itseni polvillani nauramasta tytön jalkojen välissä, ja hän... nauroi myös, tietenkin. Ha-ha-ha-ha... Tiesin syyn, miksi olen linnani kuningas:
- There must be a reason why I'm the king of my castle...
Tyttö on avannut television ja yömusiikki julistaa taukoa ja preesensiä. On hänen vuoronsa ikkunalaudalla. Ei hassumpi vuoro, sivuttain, jalat koukussa tököä poltellen. Huomaan hänen katselevan jotain ulkona katseensa siristävien luomien läpi pinnistäen, välillä hitaasti, tunnustellen, jämää suulleen nostellen, sen pää huuliaan koskettamatta vaaleanharmaa haiku liikkuu kapean ilmankaistaleen halki kadotakseen suunraostaan sisälleen. Hiukset sähäkästi valkeassa piikkipellossa, takaisin asemiinsa käskettyinä. Tulen tietoiseksi hänen pysähtyneestä ajastaan. Dölikan Venus, raajat tosin ilmiselvästi tallella. Rikon hiljaisuuden:
- Sul on makeet hiukset.
- Sulla on kuuma kulli.
Jäätyneellä mukulakivikadulla tempoilevassa taksissa yritin pitää pokkaani tytön käsi housuihini luikerrelleena. Sirinää. Vilkaisin peiliin ja kohtasin säföörin kateuden sekaisen kannustuksen virneen, kieltämättä tilanne oli omiaan iskemään itsetuntoa turbovaihteelle. Silti tunsin hiestä märän paitani jo kuivuttua outoa sivustakatsojan osattomuutta.
Kaduilla oli hiljaista, lumimyräkkä oli yllättänyt koko juhlivan kaupungin. Huminaa. Ohi syöksyvän puiston puut hämäsivät syleileviä pariskuntia esittäen. Annoin käden jatkaa raukeita runkkausliikkeitä ja työnsin kieleni tytön nieluun yrittäen ravistaa alkavaa hitautta. Räsähtelyä. Hän räväytti ripsensä selkosen selälleen ja porasi katseensa omaani:
jatkuu...
...jatkuu
- Mitä sä katot?
Tyttö ei vastaa.
- Ulkona, mitä siellä ulkona on? Kääntää katseensa minuun ja tumppaa jämän:
- Ei mitään. Ei siellä ole yhtään mitään. Lunta, kylmää ja pimeetä.
Tyttö vaikenee hetkeksi ja juuri, kun luulen hiljaisuuden palanneen hän jatkaakin:
- Miks sä et haluu tietää mun nimeä?
- Ethän säkään tiedä mun nimeä.
- Sä oot Sejase, hän pitää pienen tauon, kai mä oon sit Tääjatää.
Tyttö takeltetelee hieman sanoessaan uuden nimensä.
- Siin on etu- ja takavokaaleita. Se on vaikee sanoo selvästi, pidän vuorostani pienen tauon:
- Vielä vaikeempi, lähes mahdoton, on Nääjanää.
Yllättäen tyttö huomaakin heti ja purskauttaa naurun helähdyksen.
- En pysty, en pysty, en pysty..., tyttö, tai no Tääjatää, hokee hypnoottisessa rytmissä:
-.. en pysty, en pysty, en!
- No mitä?! Tyttö ei hätkähdä, mutta huomaan hänen muuttuvan hieman. Pehmennän äänekkäitä sanojani suoralla katseella. Hän vastaa:
- Mä uskon et älykkyys on ominaisuus, joka on osittain saatu ja osittain hankittu. Kaiken hankitun voi kätkeä. Se mikä on peritty, on, eikä sille voi mitään. Ei kuitenkaan pidä uskoa, että älykyyttä voisi kategorioida itsessään hyväksi tai pahaksi. In situ ei voi varmentaa älykkyyden hyödyllisemmyyttä muihin ominaisuuksiin verrattuna; lopputuloksen kannalta äly ei oo ylivertainen. Hyvä ja paha ovat myös tunnetta. Siihen taas looginen päättely, ei edes sumea, pure. "Neljä, yksi, kaksi. Lauseet voivat esittää koko todellisuutta, mutta eivät sitä, mikä niillä täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa voidakseen sitä esittää - loogista muotoaan. Voidaksemme esittää loogisen muodon, meidän täytyisi voida asettua lauseitten kanssa logiikan ulkopuolelle, so. maailman ulkopuolelle." Ja sen ulkopuolelle voi asettua! Haa, tätä Wittgenstein itsekin tarkoitti kirjoittaessaan esipuheessaan:" Ja ellen erehdy tässä suhteessa, silloin tällä teoksella on arvoa toiseksi siinä, että se osoittaa, miten vähän on saavutettu, kun nämä ongelmat on ratkaistu." Tätä vasten älykkyyden kätkeminen on turhaa nöyryyttä.
Sylki valuu pitkin housut kintuissa yllätettyä cerebrellumiani ja yritän pärjätä:
- "Kell onni on, se onnen kätkeköön."
- Mitä?
- Se on Leinoa. "Kell onni on, se onnen kätkeköön."
- Vainoharhasta paskaa.
Hätkähdin jyrkkyyttä, mutta jatkoin avaimien kaivamista. Lunta tunki joka paikkaan, porttikonkiinkin oli kerääntynyt lumihanki seinään kuin painovoimaa uhmaten. Pump. Äkkiä tyttö hyppäsi suuhuni ja repi paitaani:
- Pannaa tässä, tai ei, mennää hankeen panemaan!
- Mä en haluu jäädyttää persettäni.
- Mä pidän huolen, ettei tuu vilu.
Löysin kuin löysinkin avaimet ja vedin tytön ulos.., sisältäni sisälle:
- Ihan molempienkin parhaaksi, mennää inee. Mä operoin paljon paremmin... no vaikka... kohta näät, työnsin hänet käytävään ja vilkaisin taakseni. Jalanjälkemme kiemurtelivat sisäpihalla rappuni oven eteen. Vaikka olimme olleet ulkosalla vasta muutaman minuutin, niin kylmän tuiverrus alkoi jo purra. Ehdotinkin:
- Mitäs, maistuisko rommitoti? Oisko se onnea?
- Niin. Mutta. Älykkyys. Ei. Ole. Onni. Tieto kylläkin.
Tyttöä hymyilyttää jo, koska minä ainakin olen täysin lumoutunut. Haluan lisää:
- Tieto...?
- Tieto on asia, jota älykkyys käyttää. Kyllä kiitos muuten, siis sille totille. Data on älykkyyden polttoaine. Poltto-aine, joka ei kulu täysin. Polttoaine, joka osaa lisääntyä. Polttoaine, joka loppuu. Siihen loppuu myös sumea logiikka, ja siinä alkaa ajattelun todellinen aamunkoitto, tyttö madaltaa äänensä kumeaksi loppua kohden, tehden itsestään melodramaattisen. Minä nousen ylös kohti keittonurkkaa:
- Nythän sä ite teit älystäs koomisen.
Tyttö pysähtyy.
- Oliko toi loppu sit jo sillä tunnepuolella? Sä tiesit et se oli hienosti sanottu, mut et kestäny sitä ja heittäydyit falskiks.
Tyttö kääntää katseensa minuun ja hymyilee varovasti itseltään kysyen, enkä minä luovuta:
- Joo, näin mä ajattelin. Ja vielä varmennukseks, ettei logiikka pääse sotkemaan ennaltamäärättyä, sä oot sairaan seksikäs siinä ikkunalaudalla, puhuessas, viisaita.
- Tänks. Tost hyväst sun täytyy panna mua ainaki vielä kerta.
Lasken rommipullon ja kattilan ja vilkaisen puolikovaa itseäni:
- Ten four.
Tääjatää hyppää punkkaan ja levittää itsensä minulle kuin kysyen:
- Kuinka päin?
- Käännät sitä vastapäivään, en jaksanut nousta edes saattelemaan tyttöä, tuijottelin apaattisena kattoa ja kuulin kuinka hän hääräsi eteisessä:
- Emmä saa sitä auki.
- Vartu, nousin ja menin hänen luokseen ovelle. Ojensin käteni molemmilta puolilta ikäänkuin halaten ja väänsin lukon auki:
- Nuin ikkään.
Tyttö kääntyi puoleeni, painoi huomaamattaan itsensä minuun ja katsoi miltei kaivaten. Ikään kuin kieltäen tämän hän nopeasti hieraisi silmäkulmistani rähmät:
- Voi voi. Sä oot liian...
- Puhumattakaan et sä oot aivan...
Nyökkäsimme, tiesimme paremmin, ja jätin lisähuomautukset, anelut ja pyytelyt kurkkuuni, ja hän oli poissa. Olisin purrut poskeeni, ellei leukojani olisi niin kivistänyt. Tyydyin äänettömään tuijotukseen tuhannen peninkulman päähän. Päivänvalo alkoi jo pilkottaa ulkona. Boom. En ehtinyt edes sanoa:
- Muuten...
Yskäisen, yritän olla vaiti. Istumme peittoihimme kääriytyneinä sängyllä vastakkain rommitotejamme kaksin käsin suojellen. Pimeä yö on jo vaihtunut pimeäksi aamuksi. Olen jo myöntänyt itselleni olevani tuntemattoman edessä, yritän olla hiljaa ja jatkan:
- Minkä takia älykkäät ihmiset, siis oikeesti älykkäät, aina vähättelee sen merkitystä?
- Älykäs ihminen tietää mitä on olla älykäs. Se ei oo vielä yhtään mitään.
Tääjatää lähtee nojaamaan kohti, en tunne häntä enää, yhä, enkä ehdi edes kysyä:
- Tiedänkö paremmin!?
Kivaa oli ja aikansa kutakin. Sano. UusWuos, uudet quyeet.
- leikkaamatonhymiöpässi -
- Mitä sä katot?
Tyttö ei vastaa.
- Ulkona, mitä siellä ulkona on? Kääntää katseensa minuun ja tumppaa jämän:
- Ei mitään. Ei siellä ole yhtään mitään. Lunta, kylmää ja pimeetä.
Tyttö vaikenee hetkeksi ja juuri, kun luulen hiljaisuuden palanneen hän jatkaakin:
- Miks sä et haluu tietää mun nimeä?
- Ethän säkään tiedä mun nimeä.
- Sä oot Sejase, hän pitää pienen tauon, kai mä oon sit Tääjatää.
Tyttö takeltetelee hieman sanoessaan uuden nimensä.
- Siin on etu- ja takavokaaleita. Se on vaikee sanoo selvästi, pidän vuorostani pienen tauon:
- Vielä vaikeempi, lähes mahdoton, on Nääjanää.
Yllättäen tyttö huomaakin heti ja purskauttaa naurun helähdyksen.
- En pysty, en pysty, en pysty..., tyttö, tai no Tääjatää, hokee hypnoottisessa rytmissä:
-.. en pysty, en pysty, en!
- No mitä?! Tyttö ei hätkähdä, mutta huomaan hänen muuttuvan hieman. Pehmennän äänekkäitä sanojani suoralla katseella. Hän vastaa:
- Mä uskon et älykkyys on ominaisuus, joka on osittain saatu ja osittain hankittu. Kaiken hankitun voi kätkeä. Se mikä on peritty, on, eikä sille voi mitään. Ei kuitenkaan pidä uskoa, että älykyyttä voisi kategorioida itsessään hyväksi tai pahaksi. In situ ei voi varmentaa älykkyyden hyödyllisemmyyttä muihin ominaisuuksiin verrattuna; lopputuloksen kannalta äly ei oo ylivertainen. Hyvä ja paha ovat myös tunnetta. Siihen taas looginen päättely, ei edes sumea, pure. "Neljä, yksi, kaksi. Lauseet voivat esittää koko todellisuutta, mutta eivät sitä, mikä niillä täytyy olla yhteisenä todellisuuden kanssa voidakseen sitä esittää - loogista muotoaan. Voidaksemme esittää loogisen muodon, meidän täytyisi voida asettua lauseitten kanssa logiikan ulkopuolelle, so. maailman ulkopuolelle." Ja sen ulkopuolelle voi asettua! Haa, tätä Wittgenstein itsekin tarkoitti kirjoittaessaan esipuheessaan:" Ja ellen erehdy tässä suhteessa, silloin tällä teoksella on arvoa toiseksi siinä, että se osoittaa, miten vähän on saavutettu, kun nämä ongelmat on ratkaistu." Tätä vasten älykkyyden kätkeminen on turhaa nöyryyttä.
Sylki valuu pitkin housut kintuissa yllätettyä cerebrellumiani ja yritän pärjätä:
- "Kell onni on, se onnen kätkeköön."
- Mitä?
- Se on Leinoa. "Kell onni on, se onnen kätkeköön."
- Vainoharhasta paskaa.
Hätkähdin jyrkkyyttä, mutta jatkoin avaimien kaivamista. Lunta tunki joka paikkaan, porttikonkiinkin oli kerääntynyt lumihanki seinään kuin painovoimaa uhmaten. Pump. Äkkiä tyttö hyppäsi suuhuni ja repi paitaani:
- Pannaa tässä, tai ei, mennää hankeen panemaan!
- Mä en haluu jäädyttää persettäni.
- Mä pidän huolen, ettei tuu vilu.
Löysin kuin löysinkin avaimet ja vedin tytön ulos.., sisältäni sisälle:
- Ihan molempienkin parhaaksi, mennää inee. Mä operoin paljon paremmin... no vaikka... kohta näät, työnsin hänet käytävään ja vilkaisin taakseni. Jalanjälkemme kiemurtelivat sisäpihalla rappuni oven eteen. Vaikka olimme olleet ulkosalla vasta muutaman minuutin, niin kylmän tuiverrus alkoi jo purra. Ehdotinkin:
- Mitäs, maistuisko rommitoti? Oisko se onnea?
- Niin. Mutta. Älykkyys. Ei. Ole. Onni. Tieto kylläkin.
Tyttöä hymyilyttää jo, koska minä ainakin olen täysin lumoutunut. Haluan lisää:
- Tieto...?
- Tieto on asia, jota älykkyys käyttää. Kyllä kiitos muuten, siis sille totille. Data on älykkyyden polttoaine. Poltto-aine, joka ei kulu täysin. Polttoaine, joka osaa lisääntyä. Polttoaine, joka loppuu. Siihen loppuu myös sumea logiikka, ja siinä alkaa ajattelun todellinen aamunkoitto, tyttö madaltaa äänensä kumeaksi loppua kohden, tehden itsestään melodramaattisen. Minä nousen ylös kohti keittonurkkaa:
- Nythän sä ite teit älystäs koomisen.
Tyttö pysähtyy.
- Oliko toi loppu sit jo sillä tunnepuolella? Sä tiesit et se oli hienosti sanottu, mut et kestäny sitä ja heittäydyit falskiks.
Tyttö kääntää katseensa minuun ja hymyilee varovasti itseltään kysyen, enkä minä luovuta:
- Joo, näin mä ajattelin. Ja vielä varmennukseks, ettei logiikka pääse sotkemaan ennaltamäärättyä, sä oot sairaan seksikäs siinä ikkunalaudalla, puhuessas, viisaita.
- Tänks. Tost hyväst sun täytyy panna mua ainaki vielä kerta.
Lasken rommipullon ja kattilan ja vilkaisen puolikovaa itseäni:
- Ten four.
Tääjatää hyppää punkkaan ja levittää itsensä minulle kuin kysyen:
- Kuinka päin?
- Käännät sitä vastapäivään, en jaksanut nousta edes saattelemaan tyttöä, tuijottelin apaattisena kattoa ja kuulin kuinka hän hääräsi eteisessä:
- Emmä saa sitä auki.
- Vartu, nousin ja menin hänen luokseen ovelle. Ojensin käteni molemmilta puolilta ikäänkuin halaten ja väänsin lukon auki:
- Nuin ikkään.
Tyttö kääntyi puoleeni, painoi huomaamattaan itsensä minuun ja katsoi miltei kaivaten. Ikään kuin kieltäen tämän hän nopeasti hieraisi silmäkulmistani rähmät:
- Voi voi. Sä oot liian...
- Puhumattakaan et sä oot aivan...
Nyökkäsimme, tiesimme paremmin, ja jätin lisähuomautukset, anelut ja pyytelyt kurkkuuni, ja hän oli poissa. Olisin purrut poskeeni, ellei leukojani olisi niin kivistänyt. Tyydyin äänettömään tuijotukseen tuhannen peninkulman päähän. Päivänvalo alkoi jo pilkottaa ulkona. Boom. En ehtinyt edes sanoa:
- Muuten...
Yskäisen, yritän olla vaiti. Istumme peittoihimme kääriytyneinä sängyllä vastakkain rommitotejamme kaksin käsin suojellen. Pimeä yö on jo vaihtunut pimeäksi aamuksi. Olen jo myöntänyt itselleni olevani tuntemattoman edessä, yritän olla hiljaa ja jatkan:
- Minkä takia älykkäät ihmiset, siis oikeesti älykkäät, aina vähättelee sen merkitystä?
- Älykäs ihminen tietää mitä on olla älykäs. Se ei oo vielä yhtään mitään.
Tääjatää lähtee nojaamaan kohti, en tunne häntä enää, yhä, enkä ehdi edes kysyä:
- Tiedänkö paremmin!?
Kivaa oli ja aikansa kutakin. Sano. UusWuos, uudet quyeet.
- leikkaamatonhymiöpässi -
Veikeen ylibääd stoori! :001:
Mut onx toi tahalleen Pulp Fictionmaisesti epäkronologisessa sekamelskassa?
Mut onx toi tahalleen Pulp Fictionmaisesti epäkronologisessa sekamelskassa?
Nyt kun Sodan tarina loppui, niin kuka haluaisi perustaa yhdistetyn
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
Pitäähän meidän nyt jotenkin taistella tätä suomirokkia ja karaoke höpöhöpöä vastaan.
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
Pitäähän meidän nyt jotenkin taistella tätä suomirokkia ja karaoke höpöhöpöä vastaan.
Mut onx toi tahalleen Pulp Fictionmaisesti epäkronologisessa sekamelskassa?
Hmmm... huomaa preesensin ja imperfektin käyttö, sekä poikkeukset niistä... Pulpista tykkäsin, mut täshän on sama p-henkilö kautta stoorin. Sitäpaitsi Tarantino EI TOD keksiny epäkronologista kerrontaa, se vaa popularisoi sen. TJEU vaik H.Pinter: Petos (näytelmä)...
Yäk, mä selitän! Antakaa ase.
- eccehymiöhomo -
Nyt kun Sodan tarina loppui, niin kuka haluaisi perustaa yhdistetyn
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
Tsiiisas...
Kaveri haluaa ottaa persnettoa oikein kunnolla? :)
Hmmm... huomaa preesensin ja imperfektin käyttö, sekä poikkeukset niistä... Pulpista tykkäsin, mut täshän on sama p-henkilö kautta stoorin. Sitäpaitsi Tarantino EI TOD keksiny epäkronologista kerrontaa, se vaa popularisoi sen. TJEU vaik H.Pinter: Petos (näytelmä)...
Totta totta, kirjoitit aivan liian intensiivisesti, että olisin tiukalta tarinaan uppoutumiseltani havainnut noita seikkoja. :D
Juu, ei ole Tarantinon keksintö, mut helpompi käyttää kaikille-tuttua-vertailua. Sehän käytti - jos taas muistini suo oikein - jo Reservoir dog'ssa samaa kerrontavääntöä. Ja salee toi löytyy jostain vanhasta UG-stoorista.
Totta totta, kirjoitit aivan liian intensiivisesti, että olisin tiukalta tarinaan uppoutumiseltani havainnut noita seikkoja.
Kiitos... tai siis... epäonnistuin(ko?)... mitä häh... no ei se kertakäyttökamaa ookkaa!:p
Juu, ei ole Tarantinon keksintö, mut helpompi käyttää kaikille-tuttua-vertailua. Sehän käytti - jos taas muistini suo oikein - jo Reservoir dog'ssa samaa kerrontavääntöä.
Joo, niinpä. Oon joskus kääntäny Pulpin suomeks ja sovittanu, mut Bandapart ei sit antanu käyttöoikeuksia...:( tallessa on vielä, tapahtumat sijoitettu Lahteen ja Nastolaan!:cool:
Mut siis selkä topicciin ja hei, hei, sOda!
- scrihymiöpsi -
Nyt kun Sodan tarina loppui, niin kuka haluaisi perustaa yhdistetyn
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
Pitäähän meidän nyt jotenkin taistella tätä suomirokkia ja karaoke höpöhöpöä vastaan.
No todellakin täytyy taistella, jos joku tommosen meccan pystyttää ja maulla, niin voehan jumbodumbo, mä lupaan tulla käymään vähintään joka kerta kun keskustassa käyn! :D
Nyt kun Sodan tarina loppui, niin kuka haluaisi perustaa yhdistetyn
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
No huh huh, sehän olisi _todellinen_ helvetin esikartano :mad: :mad: :eek: :eek:
Nyt kun Sodan tarina loppui, niin kuka haluaisi perustaa yhdistetyn
Trance,Hardhouse,Polkka,Gabber,HC,SC, -ravintolan, jossa ei soi mitään muuta kuin em. gendret viikonloppuisin?
Päivällä ja viikolla vois olla sit jotain chillimpää meninkiä.
Pitäähän meidän nyt jotenkin taistella tätä suomirokkia ja karaoke höpöhöpöä vastaan.
Mites olis Gabber -karaokebaari?!
"Don't fuck with a ruffneck" :mad:
"The dynamo of the universe is WAR" :mad:
jne.
Mites olis Gabber -karaokebaari?!
"Don't fuck with a ruffneck" :mad:
"The dynamo of the universe is WAR" :mad:
jne.
Joo kiitos mulle mieluummin sitä suomirokkia :rolleyes: :D
Joo kiitos mulle mieluummin sitä suomirokkia :rolleyes: :D
No voidaan järjestää teknokaraoke joka torstai.
'Got to do da doo :o
cameras ready, prepare to flash :eek: