Tätä nyt kommentoisin sen verraan, että kaikki Suomen avohoitopotilaat ei oo näitä ns. hulluja.
Eikä kaikki anopit ikäviä. Eikä kaikki blondit tyhmiä. Eikä kaikki ruotsalaiset homoja. Juu juu. Silti sanoisin, että avohoitopotilaista prosentuaalisesti suurempi osa "flippaa", kuin ns. "terveiden" joukosta.
Avohoidon piiriin kuuluu myös ihan tavalliset masennuksesta kärsivät ja nää nyt ei hirveesti ovii hakkaa tai huuda kämpässään.
No ketkä siellä sitten hakkaa ja huutaa? Kun avohoitopotilaalla alkaa menemään huonosti, niin silloin tulee ymmärtää ja paijata päätä. Ei mitenkään hankkia ratkaisua, sillä meillä ei ole ratkaisua siihen. Laitos ei välttämättä ole oikea paikka. Ns. "tavallisten" ihmisten keskuuteen tämä ei sovi. Maunulan juoppokylä olisi tavalliselle ihmiselle se vähiten näkyvä ratkaisu, mutta ei sinne ne hullut kuulu myöskään. Eikä kyllä todellisuudessa tällaiset juoppokylät kyllä juoppojakaan paranna. Meillä ei ole oikeaa paikkaa heille, mutta ei pitäisi silti tavallista veronmaksajaakaan rangaista.
Jos myöhemmin potilas rupee hakkaa ovii, huutaa kämpässään niin sillon se on merkki siitä, että
...asukkaiden tulee ymmärtää.
Avohoitopotilaita on erillaisia ja älä ala yleistää!
Laitetaan 50 avohoitopotilasta samaan kerrostaloon muiden kanssa.
Vain kaksi näistä pimahtaa. Aika hyvin. Eli 48 pystyy elämään normaalisti. Soitatko sinä sitten niiden pimahtaneiden teurastamien uhrien omaisille, että kyllä se hoito pääsääntöisesti toimii. Tässä tuli vain pikku fiba.
Heh, kaveri asui vuoden verran solussa, ja puhui koko aikana kämppiksensä kanssa n. 3 sanaa :)
Ah, saako avautua HOASin kämpistä? Soittivat minulle puolessa välissä kuuta ja sanoivat, että nyt olisi kämppä vapaana. Kun solua etsin, halusin vaihtaa HOAS-kaksiosta. Kysyin, että voinko muuttaa kuun vaihteessa. Hämäännyin kusetuksesta ja typeränä suostuin heidän vaateisiin, että heti vain ja koko kuun vuokra tulee maksaa. Ja vanhasta kämpästä kanssa. Eli maksoin kahden viikon ajalta koko kuun vuokran ja vielä toisesta HOAS asunnosta kahden viikon vuokraa.
No se mihin muutin oli sitten semmonen, mihin muutin katsomatta sisään. Kuhan nyt kämppä löyty. Muutin sisään, eikä ketään ollut paikalla. No katselin keittiötä, avasin jääkaapin, suljin sen, avasin ikkunan ja kävin ostamassa oman jääkaapin. Kun tulin kotiin katsoin vielä uunin lasioven läpi. Joutui hetken hahmottamaan, ennen kuin tein päätöksen avaisinko oven. No sisällä näkyi joku kasa siinä keskellä ja katosta sattui tipahtamaan jotain siihen kasan päälle. En avannut ovea ja ihmettelin, että miten voi sattua niin että tippuu katosta smäigää just ku mä kurkkaan sisään. No todennäkösyyslaskija olisi taas ihmeissään. Soitin HOASille ja sanoin, että takuuvuokraa ei minulta jätetä sinne suuntaan minkään keittiön vian takia. Piste. Minä kokkaan ne vähät asiat omassa huoneessa mitä kokkaan. Ja sitten vessaan. Sen pesin. Lavuaarissa oli jotain jo tumman, melkein mustaa, vihreää mönjää. Sitä sai hinkata kauan. Ja pönttö oli sisäpuolelta ruosteisen näköinen. Vaikka ihan porsliinia oli. No sain vessan ja suihkunkin ihmiskelpoiseksi. (En puhtaaksi) Toinen kämppis muutti sitten samana viikonloppuna pois. Häntä en nähnyt, mutta vilaukselta näin hänen äitinsä, kun oli kantamassa viimeisiä kamoja pois. Ja toisen kämppiksen näin kaksi kertaa. Toinen oli, kun kuulin hänen olevan kotona ja kolkutin oveen esittäytyäkseni. Hän meinasi virtsata housuihinsa minut nähdessään, eikä oikein saanut sanaa suustansa. Toisen kerran näin hänet, kun kysyin, onko hänellä lainata SCSI kaapelia hetkeksi. Ei ollut ja kalpeat oli kasvot taas. Muutti pois. Ja samaan aikaan siihen edellisen paikalle muutti yksi outo rokkari. Häneen tutustuin vähän paremmin ja hän olikin rento jannu. Asuttiin siinä kolmiossa kaksin sitten suurimman osan ajasta. Ja vieressä oli tyhjiä kämppiä. Se siitä kiireestä millä HOAS sen lähes pakotti ottamaan silloin aluksi kahta viikkoa liian aikaisin. No sinisilmäisyyteni on karsiutunut hieman.
Mutta se kämppis oli aika jees tapaus. Eräskin sunnuntai aamu heräsin, kun kuulin ikkunan alta kovaa meteliä. Itsellä krapula ja ihmettelin, että ei meidän talossa yleensä. No kävin kurkkaamassa, että mikäs se siellä meuhkaa kahdeksan aikaan aamusta. Kämppis oli kahden jannun kanssa meidän kuistilla dokaamassa. Kysyin, että ketäs nuo ovat ja sopiiko liittyä seuraan. Sopi liittyä ja ne jannut oli jotain tyyppejä jotka se oli tavannu dösässä edellisenä iltana ja olivat keksineet, että lähtevät dokaamaan. Ja onneksi oli nallepesue vielä jääkaapissa. Hauskaa oli. Ainoastaan minä ja kämppis oltiin tunnettu toisemme ennen sitä lauantaita. Kukaan muu meistä ei ollut kohdannut. Seikkailumieli on jees. Tai no ei mekään kämppiksen kanssa koskaan oikein tultu tutustuneeksi kunnolla. Muutin pois.