- T H E _ L i F E -

Siis mikä helvetti on kun todelliset asiat ovat aina jotenkin piilossa jossakin, niin ainakin musta tuntuu. Ja välillä on sellaset fiilarit suoraan sanottuna et voisin kerätä kamppeet ja muuttaa kauas uralille pieneen mökkiin tai johonkin luostariin, tai vaikkapa kuuhun kauas tästä . . . ei mistään.

Luulisin ymmärtäväni tarkalleen mitä tarkoitat. Onneksi tätä kaikkea pinnallisuutta ja turhuutta vastaan voi suojautua pitämällä kiinni omista arvoistaan ja periaatteistaan. Löytämällä sen oman tiensä.

toinen keino on nukkua hyvin yön yli... aamulla kun ei väsytä niin paljoa ni jutut tuntuu jo kivemmalta.

joku joskus sanoi, että uteliaisuus on se voima joka
laittaa ihmisen jaksamaan. uteliaisuus tulevaisuutta
kohtaa, mitä on tulossa?

carpe diem, seize the day. elä tässä hetkessä etc+

mielestäni elämälle kannattaa kuitenkin laittaa jotain
tavotteita ja muuttaa niitä riittävän usein. ikuisuus
kysymyksiin ei kuitenkaan ole mitään "oikeita" vastauksia,
joten niitä ei mielestäni kannata miettiä "liikaa".

-- xybo

Mitä me haluamme...?

Cravings are the roots of unhappines ;)

Kannattaa myös valmistautua siihen että asiat muuttuvat
jatkuvasti: oksa, joka ei taivu, katkeaa ennen pitkää.

Ei mulla juuri muuta tähän aiheeseen. Jotkut asiat pitää kokea
itse.

Cravings are the roots of unhappines ;)

Cybertrax - Songs For A Rainy Day [Rising High Records] [img]http://www.platinum.ac/forums/images/icons/icon14.gif%20[/img]

Mutta asiaan... En tiedä onko näitä aspekteja pähkäilty paljonkin noissa muissa 'maailmanparannustopikeissa' kun en oo lukenu, mutta tässä muutamia asioita joita tämä topikki herätti mielessäni.

Pinnallisuus, sairaalloinen kuuluisuuden / tähteyden tavoittelu, kasvatuksen ja kurin laiminlyönti. Tuossa on muutama asia jotka saa mut yököttelemään. Elämään pitää tottakai hakea sisältöä jotta ihminen ylipäätään jaksaa elää, mutta rajansa kaikella. En oikeasti ihmettele miksi Suomen nuoriso voi niin pahoin kun se tällähetkellä voi. Mediat joille nuoret ja lapset väistämättä altistuvat antaa täysin vääristyneen kuvan nyky-yhteiskunnasta, tyyliin; jos et tulevaisuudessasi tee työtä jollain 'seksikkäällä alalla', kuten muoti, musiikki, uusmedia tms. niin olet täysi nolla. Ja jos et kuulu johonkin tietynlaisiin 'piireihin' niin taas olet mitätön. En osaa sanoa tämän hetken peruskoulusta mitään, mutta omalta osaltani voin sanoa että ei 80-luvullakaan peruskoululla ollut hirveästi kasvatuksellisia motiiveja. Kuitenkin uskaltaisin väittää että ikäiseni (28v.) ovat olleet keskimäärin tasapainoisempia ja vastuuntuntoisempia kymmenen vuotta sitten ollessamme 18v kuin tämän hetken 18 vuotiaat. Syytä voi etsiä lähinnä kotoa. Voin olla väärässäkin mutta tälläinen mielikuva minulle on tullut kun olen seurannut nuorisoa Turussa ja Raumalla. Tietysti jo pelkästään nykyinen selkeästi avoimempi suhtautuminen huumeisiin verottaa pisteitä nykynuorisolta minun silmissäni. Uskoisin että tässä korjataan nyt sen kuuluisan 'vapaan kasvatuksen' satoa. Kasvatus on senverran hankalaa homma etten lähde ketään yksityiskohtaisesti neuvomaan, mutta jos lapsille ei aseteta selkeitä rajoja ja sääntöjä niin ollaan varmasti kusessa. Keppiä ja porkkanaa tulee tarjota sopivassa suhteessa.

[Edit]
Ennenkuin joku ymmärtää väärin tai vetää herneen nenäänsä niin tarkennan. Ollessani peruskoulussa (kauan sitten) ei tarvinut julkisuudessa pähkäillä sellasia kuin keskiviikkona(?) maikkarilla että tarvitaanko voimatoimia että häiriköt saadaan kuriin oppitunneilla. Meuhkaajat heitettiin ulos ja pahemmissa tapauksissa tarkkikselle, ja sillä sipuli. Kaikilla oli työrauha.

Nykyään puhutaan paljon lasten kurittomuudesta ja siitä ettei kotonakaan kukaan oikein välitä miten siellä koulussa käyttäydytään.
[/Edit]

Eniten kuitenkin minua kiukuttaa jatkuvasti paheneva yhteiskunnan kahtiajako köyhiin ja rikkaisiin. Ne ketkä ovat seuranneet esimerkiksi eduskunnassa ja mediassakin keskustelua terveydenhuollosta ovat varmasti huomanneet etteivät hyvätuloiset halua sijoittaa veromarkkojaan köyhien terveyden huoltoon. Mahtaiskohan johtua siitä että heillä on varaa käydä yksityisellä sektorilla hoitamassa vaivansa? Kuinka monella meistä on varaa maksaa kymmeniä euroja poliklinikkamaksuja jos flunssa yllättää? Ensin tulee ajatus että kaikilla tottakai on. Maksetaanhan sitä jo nyt julkisellakin sektorilla. Entä sitten kun tulot ovat pienet, ja velkaakin on ja lapsellesi tulee vaikkapa korvatulehduskierre ja ravaat kerran viikossa tohtorilla puolenvuoden ajan, à 60 euroa + lääkkeet? Oletteko tavanneet ketään ns. keski- tai matalapalkkaista joka marmattaa siitä että hänen veromarkoillaan hoidetaan sairaita? En usko. Suomihan sijoittui OECD-maiden häntäpäähän kun vertailtiin terveydenhuoltoon sijoitettuja rahoja BKT:een. Se valta joka varakkailla on Suomessa, uhkaa romuttaa tämän maan sosiaaliturvan. Ei hyvä!

Menin jo tosi kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta nämä esille tuomani seikat luovat kaikennäköisiä lieveilmiöitä, jotka haittaavat elämää ja hyvän sellaisen rakentamista. Jokaisen täytyy löytää itselleen onnellinen olotila, olipa se sitten parisuhde tai yksin eläminen. Toisaalta kaikki eivät sellaista ehkä edes koskaan saavuta. Tämän hetken yhteiskunta ei tee sitä ainakaan kovin helpoksi. Meitä kuitenkin huijataan jatkuvasti ja luulemme saavuttavamme onnellisuutta kaikella sillä mitä meille kaupataan.

Ehkäpä tätä keskustelua voi jatkaa tällaiselle filosofiselle pohdinnalle omistetussa topikissa.