Koulukiusatussa on aina jotain spesiaalia. Ei hän muuten olisi huomion keskipisteenä. Tsemppiä kaikille koulukiusatuille. :)
Mixa
Mixa
Koulukiusatussa on aina jotain spesiaalia. Ei hän muuten olisi huomion keskipisteenä. Tsemppiä kaikille koulukiusatuille. :)
Mixa
TOTTA!
Tuossa on kyllä myös se, että meillä ala-asteella oli eräs tyttö luokalla, joka oli adoptoitu, sekä hänellä oli hieman vaikeuksia uuden opetetun sisäistämisessä, sekä hänen sosiaaliset taidot olivat jokseenkin rajoittuneet.
Koulukiusatussa on aina jotain spesiaalia.
Adoptoinnista hänelle nälvittiin jonkin verran, mutta lähinnä se oli niin, että häntä kiusattiin siksi, kun hän ei osannut haukkua takaisin, sekä jonkin verran hidasti oppitunneilla. Hän aina otti kaikkea kiusaa vastaan ja jossain vaiheessa hermostui, huusi pää punaisena, että hakee "johtajaopettajan" paikalle.
Vituttaa nyttemmin ajateltuna, etten ollut välissä estämässä. En uskaltanut. Mutta sen vähän mitä muistan tapahtumista on se, että minulla tuli 5-6 luokilla aina henkinen (joskus jopa fyysinen) pahoinvointi, kun näin tätä kiusaamista. Ehkä mä vaan oon niin herkkä. Helppo jälkikäteen sanoa: "Ois pitäny tehrä jotain..."
Oikeastaan kun ajattelee, niin rikoslaissakin on vissiin määritelty niin, että jos sinä saat tietoosi esmes pankkiryöstösuunitelman, etkä sitä viranomaisille kerro, niin sinua voidaan syyttää avunannosta. Jossain määrin kyllä oman turvallisuuden vaarantamisen pelko on lieventävä asianhaara. Itse pelkäsin sitä, että minä saisin osani kiusauksesta jos yrittäisin leikkiä ritaria. (Seli seli... pelkuri mikä pelkuri.)
"Mä oon viä niin pieni ja mulla on herkkä iho." - (Vanha pukinmäkeläinen sananlasku)
Monesti kiusaajaakin kiusaa joku. Valitettavasti joku on siellä alimpana joka ei kiusaa ketään.
Onneksi aiheesta jaksetaan 'jauhaa' ja tuoda esille. Tilanteisiin väliin mentäessä voi selvittää ja vaikuttaa niin kiusatun kuin kiusaajankin ongelmiin.
Omalle kohdalle on käynyt ilmeisesti hyvä tuuri. Sukset ei ole pahemmin mennyt ristiin luokkakavereiden kanssa. Ala- ja yläaste tuli käytyä läpi melkein saman luokan kanssa, jossa meininki oli hyvä, mutta tietenkin jotain pientä "kiusaamista" oli liikkeellä enemmän tai vähemmän. Tällainen näkökulma ainakin pääsi syntymään, kunnes nyt myöhemmin kuulin yhdeltä koulua (usein) vaihtaneelta luokkakaverilta, että "se teidän luokka oli kaikkein kauhein missä oon ollu" :eek: Aina ei voi nähdä saati ymmärtää kaikkea ympärillä tapahtuvaa... :confused: Lukiossa meno luonnollisesti rauhoittui ja kiusaaminen tais olla lähinnä ***tuilua. *hoh*
Nyt opiskelujen jatkumisen yhteydessä olen kyllä huomannut ainakin omalla kohdalla hieman "kiusaamista" etenkin koulun opettajien puolesta. :mad: Ihme säätämistä saa käydä läpi kurssien suoritusmerkintöjen, tehtävien ja kaikenlaisen 'sälän' kanssa. Esimerkiksi yhden kurssin tulosta sain odotella n 5kk, vaikka aloinkin vauhdittaa prosessia heti kun huomasin, ettei homma toimi. Siinä olikin näppärää tehdä suunnitelmia seuraavalle lukukaudelle, kun ei tiennyt aiemman jakson tuloksista mitään. Onneks tietää kanavat mihin valittaa :rolleyes: jos jokin homma mättää...
Omalle kohdalle on käynyt ilmeisesti hyvä tuuri. Sukset ei ole pahemmin mennyt ristiin luokkakavereiden kanssa. Ala- ja yläaste tuli käytyä läpi melkein saman luokan kanssa, jossa meininki oli hyvä, mutta tietenkin jotain pientä "kiusaamista" oli liikkeellä enemmän tai vähemmän. Tällainen näkökulma ainakin pääsi syntymään, kunnes nyt myöhemmin kuulin yhdeltä koulua (usein) vaihtaneelta luokkakaverilta, että "se teidän luokka oli kaikkein kauhein missä oon ollu" :eek: Aina ei voi nähdä saati ymmärtää kaikkea ympärillä tapahtuvaa... :confused: Lukiossa meno luonnollisesti rauhoittui ja kiusaaminen tais olla lähinnä ***tuilua. *hoh*
Nyt opiskelujen jatkumisen yhteydessä olen kyllä huomannut ainakin omalla kohdalla hieman "kiusaamista" etenkin koulun opettajien puolesta. :mad: Ihme säätämistä saa käydä läpi kurssien suoritusmerkintöjen, tehtävien ja kaikenlaisen 'sälän' kanssa. Esimerkiksi yhden kurssin tulosta sain odotella n 5kk, vaikka aloinkin vauhdittaa prosessia heti kun huomasin, ettei homma toimi. Siinä olikin näppärää tehdä suunnitelmia seuraavalle lukukaudelle, kun ei tiennyt aiemman jakson tuloksista mitään. Onneks tietää kanavat mihin valittaa :rolleyes: jos jokin homma mättää...
Koulu aikoina tuli tosiaan kiusattua ja terrorisoitua aika paljon....
Kaikki keskittyi lähinnä ylä-asteelle ja kiusaamista tais olla kaksi ekaa vuotta. Se oli lähinnä meidän luokan tyttöjen kiusaamista esim. lähikaupasta hankitulla tarjous "lenkillä" laittamalla välitunnilla se slarva uhrin penaaliin siten, että kynä oli survottuna slarvan sisään. (joskus tuli myös ruokalasta pöllittyä perunoita, joita tuli käytettyä slarvan sijasta)
Ilmeet oli muutem aika hyviä, sitten tunilla kun alettiin penaalista ettii kyniä...:001: :001:
Sitten tuli aika paljon "mopotettua" niitä seiska luokkalaisia, heittämällä ruusupuskaan ja kananmunilla päähän. Ja oltiin varmaan ekoja ketkä syötti niitä chili-papuja. (niitä sai halvalla läheisestä chinukaupasta)
Täähän tais tulla julkisuuteen pari vuotta meidän tempausten jälkeen...:cool:
Terrorisointia tuli sit harrastettua enemmän (ja sehän oli vielä hauskempaa:D )
Hauskimpia juttuja oli ehdottomasti hajupommien polkeminen käytäville (niiitä sai joskus pilailupuodista, mädän kaniksen hajusia..:016: ) ja fart gasin sperijjaaminen.
Ja koko koulu haisi armottomalle paskalle!!!:001: :001:
Toinen ehdoton kohokohta oli Thunder King (ne mitkä räjähti helvetin lujaa) räjähteiden räjäyttäminen koulun käytävillä, sillä seurauksella, että palokunta ja poliisi tuli mestoille ja koulupäivä loppu yleensä siihen...:001: :001:
Kaikki keskittyi lähinnä ylä-asteelle ja kiusaamista tais olla kaksi ekaa vuotta. Se oli lähinnä meidän luokan tyttöjen kiusaamista esim. lähikaupasta hankitulla tarjous "lenkillä" laittamalla välitunnilla se slarva uhrin penaaliin siten, että kynä oli survottuna slarvan sisään. (joskus tuli myös ruokalasta pöllittyä perunoita, joita tuli käytettyä slarvan sijasta)
Ilmeet oli muutem aika hyviä, sitten tunilla kun alettiin penaalista ettii kyniä...:001: :001:
Sitten tuli aika paljon "mopotettua" niitä seiska luokkalaisia, heittämällä ruusupuskaan ja kananmunilla päähän. Ja oltiin varmaan ekoja ketkä syötti niitä chili-papuja. (niitä sai halvalla läheisestä chinukaupasta)
Täähän tais tulla julkisuuteen pari vuotta meidän tempausten jälkeen...:cool:
Terrorisointia tuli sit harrastettua enemmän (ja sehän oli vielä hauskempaa:D )
Hauskimpia juttuja oli ehdottomasti hajupommien polkeminen käytäville (niiitä sai joskus pilailupuodista, mädän kaniksen hajusia..:016: ) ja fart gasin sperijjaaminen.
Ja koko koulu haisi armottomalle paskalle!!!:001: :001:
Toinen ehdoton kohokohta oli Thunder King (ne mitkä räjähti helvetin lujaa) räjähteiden räjäyttäminen koulun käytävillä, sillä seurauksella, että palokunta ja poliisi tuli mestoille ja koulupäivä loppu yleensä siihen...:001: :001:
Koulu aikoina tuli tosiaan kiusattua ja terrorisoitua aika paljon....
Kaikki keskittyi lähinnä ylä-asteelle ja kiusaamista tais olla kaksi ekaa vuotta. Se oli lähinnä meidän luokan tyttöjen kiusaamista esim. lähikaupasta hankitulla tarjous "lenkillä" laittamalla välitunnilla se slarva uhrin penaaliin siten, että kynä oli survottuna slarvan sisään. (joskus tuli myös ruokalasta pöllittyä perunoita, joita tuli käytettyä slarvan sijasta)
Ilmeet oli muutem aika hyviä, sitten tunilla kun alettiin penaalista ettii kyniä...:001: :001:
Sitten tuli aika paljon "mopotettua" niitä seiska luokkalaisia, heittämällä ruusupuskaan ja kananmunilla päähän. Ja oltiin varmaan ekoja ketkä syötti niitä chili-papuja. (niitä sai halvalla läheisestä chinukaupasta)
Täähän tais tulla julkisuuteen pari vuotta meidän tempausten jälkeen...:cool:
Terrorisointia tuli sit harrastettua enemmän (ja sehän oli vielä hauskempaa:D )
Hauskimpia juttuja oli ehdottomasti hajupommien polkeminen käytäville (niiitä sai joskus pilailupuodista, mädän kaniksen hajusia..:016: ) ja fart gasin sperijjaaminen.
Ja koko koulu haisi armottomalle paskalle!!!:001: :001:
Toinen ehdoton kohokohta oli Thunder King (ne mitkä räjähti helvetin lujaa) räjähteiden räjäyttäminen koulun käytävillä, sillä seurauksella, että palokunta ja poliisi tuli mestoille ja koulupäivä loppu yleensä siihen...:001: :001:
Sähän oot ollu ihan uskomaton spede koulussa :/
...
Sähän oot ollu ihan uskomaton spede koulussa :/
Ja oon varmaan vieläkin...:002:
Miksi tommosia olet tehnyt? Toivottavasti olet hieman aikuismaisempi tänäpäivänä :rolleyes:
Tein noita "jekkuja" ihan vaan huvittaakseni itseäni. Kovinkaan moni ei noiden juttujen aiheuttajaa tiennyt....:008:
Tosin ei kyllä enää tulis mileenkään tehdä noita juttuja...
-piis-
Tein noita "jekkuja" ihan vaan huvittaakseni itseäni. Kovinkaan moni ei noiden juttujen aiheuttajaa tiennyt....:008:
Tosin ei kyllä enää tulis mileenkään tehdä noita juttuja...
-piis-
jep jep.. SPEDE :001: I iz da macdaddy 'n yur'attitude iz bothrin'me 'lot.. keep up da good work. Keep it' reel..
.
.
Mua ei oo kiusattu kovinkaan pahasti koskaan. Luulen sen johtuvan siitä että olen harrastanut pienestä pitäen monia juttuja, joista olen saanut niin paljon kavereita etten ole ollut yksin. "Yksinäistäsutta" yleensä kiusataan.
Mun veli hakattiin ala-asteella niin pahasti että hän joutui sairaalaa nivustyrä leikkaukseen.. ja kerran äiti ihmetteli missä veli oikein on, kun äite oli kertonut leipovansakin. Äiti lähti etsimään ja löysi veljeni verissään ojasta!
Kerran koulun hiihtopäivänä, jätkät oli piirittäny veljeni ja koko matkan 7km. ne oli tökkiny sauvoilla, niin että toppahousut oli aivan reikiä täynnä.
Ja te ette edes halua tietää mitä näistä traumoista ja sadoista muista jutuista on jättäny jälkeensä. Ja mä itsekin joudun syyttää itseäni, vaikka usein puolustinkin veljeäni. Mä joskus häpesin niin paljon etten kertonut että kuka mun veli on!! Ja jos mikä.. se kalvaa.. mut mä olen ilonen että asiat ei ole nyt niin. Mut ei ne kaikkien kohdalla varmaan ole ikinä:( :015: :014:
Mutta niin kuin meidän fiksu tv- psykologimme Ben Furman on kirjoittanut: koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Lukekaa on siinä jotain järkevää ja kannustavaakin.. ja niin -heh on sit sitä muutakin.. helppo ja nopea lukasta:D
Mun veli hakattiin ala-asteella niin pahasti että hän joutui sairaalaa nivustyrä leikkaukseen.. ja kerran äiti ihmetteli missä veli oikein on, kun äite oli kertonut leipovansakin. Äiti lähti etsimään ja löysi veljeni verissään ojasta!
Kerran koulun hiihtopäivänä, jätkät oli piirittäny veljeni ja koko matkan 7km. ne oli tökkiny sauvoilla, niin että toppahousut oli aivan reikiä täynnä.
Ja te ette edes halua tietää mitä näistä traumoista ja sadoista muista jutuista on jättäny jälkeensä. Ja mä itsekin joudun syyttää itseäni, vaikka usein puolustinkin veljeäni. Mä joskus häpesin niin paljon etten kertonut että kuka mun veli on!! Ja jos mikä.. se kalvaa.. mut mä olen ilonen että asiat ei ole nyt niin. Mut ei ne kaikkien kohdalla varmaan ole ikinä:( :015: :014:
Mutta niin kuin meidän fiksu tv- psykologimme Ben Furman on kirjoittanut: koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Lukekaa on siinä jotain järkevää ja kannustavaakin.. ja niin -heh on sit sitä muutakin.. helppo ja nopea lukasta:D
Mua kiusattiin ala-asteella ja vielä pahemmin yläasteella.Jotain pientä on jäänyt hampaankoloon,koska mä pahoin pelkää että jos mä vielä joskus kohtaan sen pääkiusaajan,mä todennäköisesti päädyn pitämään sen päätä hattuna...
Vanha topicci, mutta olkoon. Kiusaaminen on aina ajankohtainen aihe.
Minua ei ole koskaan kiusattu. Olen enemmänkin ollut kiusattujen suojakilpi. Ehkä olen jo pikkulikasta ollut niin v-mäinen narttu, ettei kukaan ole uskaltanut :rolleyes: . Kerrankin kun yläasteella välitunnilla makailtiin porukalla ottamassa aurinkoa nurtsilla, ja kundit alkoivat heitellä meidän päälle ruohoa, revin pelihousuni ja singahdin sen yhden kundin kimppuun ja vedin lättyyn. Siitä kuulemma puhutaan vieläkin. Huvittavaa.
Ystävystyin kuudennella luokalla yhden todella pahasti kiusatun tytön kanssa ja siitä lähtien oltiinkin kuin paita ja peppu. Kiusaaminen väheni kun minä olin mukana, mutta valitettavasti oli ihan ennallaan jos en ollut. Häntä haukkui ja kiusasi yläasteella ihan kaikki koululaiset, ja jopa lukiolaiset, riippumatta siitä tunsivatko tätä tyttöä tai ei. Siis ihan uskomatonta käytöstä!
Nyt k.o. naisella on koulutus, ammatti, on naimisissa ja kiertää maailmaa miehensä kanssa, on onnellinen ja reipas, vaikka ennen oli tosi reppana. Joskus toiseen kaupunkiin muuttaminen kannattaa...
Minua ei ole koskaan kiusattu. Olen enemmänkin ollut kiusattujen suojakilpi. Ehkä olen jo pikkulikasta ollut niin v-mäinen narttu, ettei kukaan ole uskaltanut :rolleyes: . Kerrankin kun yläasteella välitunnilla makailtiin porukalla ottamassa aurinkoa nurtsilla, ja kundit alkoivat heitellä meidän päälle ruohoa, revin pelihousuni ja singahdin sen yhden kundin kimppuun ja vedin lättyyn. Siitä kuulemma puhutaan vieläkin. Huvittavaa.
Ystävystyin kuudennella luokalla yhden todella pahasti kiusatun tytön kanssa ja siitä lähtien oltiinkin kuin paita ja peppu. Kiusaaminen väheni kun minä olin mukana, mutta valitettavasti oli ihan ennallaan jos en ollut. Häntä haukkui ja kiusasi yläasteella ihan kaikki koululaiset, ja jopa lukiolaiset, riippumatta siitä tunsivatko tätä tyttöä tai ei. Siis ihan uskomatonta käytöstä!
Nyt k.o. naisella on koulutus, ammatti, on naimisissa ja kiertää maailmaa miehensä kanssa, on onnellinen ja reipas, vaikka ennen oli tosi reppana. Joskus toiseen kaupunkiin muuttaminen kannattaa...
hei blondie, toi yks iso paha house-dj turan kiusaa muakin koko ajan, tuuksä puolustaa muakin?! pliis!!!
iik, tuolta se taas rynnistääkin
*karkuunjuoksnetl*
:(
iik, tuolta se taas rynnistääkin
*karkuunjuoksnetl*
:(
hei blondie, toi yks iso paha house-dj turan kiusaa muakin koko ajan, tuuksä puolustaa muakin?! pliis!!!
iik, tuolta se taas rynnistääkin
*karkuunjuoksnetl*
:(
REPS! :001: Joo, oota vähän, mun täytyy vaihtaa sankaripuku ensin päälle!
Ala-asteelta asti olen ollut mahdollisimman diplomaattinen tyyppi, sellainen "välikäsi". Olen ollut monessa "porukassa" mukana, usein yhtäaikaisestikin. Luonnollisestikaan nämä porukat eivät sitten ole juuri pitäneet toisistaan. Henkistä väkivaltaa olen kokenut reilustikin. Lähinnä sellaista "kaikkien kaveri"-nälvimistä ja nörttiläppää. Tappeluun olen joutunut ala- ja yläasteen aikana muutaman kerran. Tarpeeksi, jotta jengi tajusi, etten kuitenkaan mikään täysi pushover ole. Lukiossa jengi (vain pari opiskelijaa entiseltä yläasteelta) oli jo huomattavasti fiksumpaa ja mukavampaa, vaikka kyllä sielläkin erotuin tavalla jos toisellakin.
Koulussa, keskenkasvuisena ja keskenkasvuisten keskellä diplomatia valitettavan usein tarkoitti myös omien etujen ajamista ja tietyssä suhteessa huomaamattomana pysymistä - tämä ilmeni joskus passiivisuutena muihin kohdistuvaa kiusausta kohtaan. En myöskään itse täysi pulmunen ollut, kiusausta tuli harrastettua jonkin verran - kenenkään "maahan polkemiseen" en koskaan osallistunut, eikä sellaista muistaakseni kovin paljoa meidän luokissa / ryhmissä tapahtunutkaan. Joitain yksilöitä tuli kuitenkin sellaisessa omassa pikkujengissä syrjittyä ja nälvittyä.
Em. omalla porukalla kyllä oli jonkinlainen kollektiivinen moraali. Luokallemme tuli uusi oppilas kesken yläasteen, ja tämä poika, kutsuttaneeko häntä vaikka Veikoksi, joutui silmätikuksi, koska tuli landelta, käytti silmälaseja ja oli lapsenkasvoinen. Semmoinen pulla. Jäbä oli kyl ihan fiksu ja kaikkea, ja vaikka tyypille nälvittiin usein ja häntä kiusattiin, oli hän kuitenkin "hyväksytty" osa luokkaa. Eräällä välitunnilla yksi rääväsuu jäbä (oli myöskin yleisesti "hyväksytty" tyyppi, kuului koulun pikkupahiksiin) sai Veikolta nenilleen kun kävi kiusaamaan. Tyyppi sitten lähti pihan toiselta puolelta hakemaan kavereitansa avukseen. Tilanteen kehityksen huomattuamme menimme väliin ja käskimme tyyppien rauhoittua, ottaen Veikon "suojelukseemme". En muista nyt, kuinka paljon asiaan vaikutti esim. se, että Veikko itse uskalsi aluksi puolustautua.
Anyway, jotenkin tuntuu kovin merkityksettömältä muistella noita aikoja - olen itse onnistunut luovimaan niistä läpi niin, että olen pysynyt "kokonaisena" ihmisenä, enkä ole pahemmin traumatisoitunut. Kouluajan tuttuja en paljoa tapaa, siellä ei juuri kovin montaa sydänystävää ollut. Sen sijaan olen onnellinen, että lähipiirissä on nyt niin mainiota jengiä. Voimia niille, joidenka elämään koulukiusaus vaikuttaa yhä.
-K
Koulussa, keskenkasvuisena ja keskenkasvuisten keskellä diplomatia valitettavan usein tarkoitti myös omien etujen ajamista ja tietyssä suhteessa huomaamattomana pysymistä - tämä ilmeni joskus passiivisuutena muihin kohdistuvaa kiusausta kohtaan. En myöskään itse täysi pulmunen ollut, kiusausta tuli harrastettua jonkin verran - kenenkään "maahan polkemiseen" en koskaan osallistunut, eikä sellaista muistaakseni kovin paljoa meidän luokissa / ryhmissä tapahtunutkaan. Joitain yksilöitä tuli kuitenkin sellaisessa omassa pikkujengissä syrjittyä ja nälvittyä.
Em. omalla porukalla kyllä oli jonkinlainen kollektiivinen moraali. Luokallemme tuli uusi oppilas kesken yläasteen, ja tämä poika, kutsuttaneeko häntä vaikka Veikoksi, joutui silmätikuksi, koska tuli landelta, käytti silmälaseja ja oli lapsenkasvoinen. Semmoinen pulla. Jäbä oli kyl ihan fiksu ja kaikkea, ja vaikka tyypille nälvittiin usein ja häntä kiusattiin, oli hän kuitenkin "hyväksytty" osa luokkaa. Eräällä välitunnilla yksi rääväsuu jäbä (oli myöskin yleisesti "hyväksytty" tyyppi, kuului koulun pikkupahiksiin) sai Veikolta nenilleen kun kävi kiusaamaan. Tyyppi sitten lähti pihan toiselta puolelta hakemaan kavereitansa avukseen. Tilanteen kehityksen huomattuamme menimme väliin ja käskimme tyyppien rauhoittua, ottaen Veikon "suojelukseemme". En muista nyt, kuinka paljon asiaan vaikutti esim. se, että Veikko itse uskalsi aluksi puolustautua.
Anyway, jotenkin tuntuu kovin merkityksettömältä muistella noita aikoja - olen itse onnistunut luovimaan niistä läpi niin, että olen pysynyt "kokonaisena" ihmisenä, enkä ole pahemmin traumatisoitunut. Kouluajan tuttuja en paljoa tapaa, siellä ei juuri kovin montaa sydänystävää ollut. Sen sijaan olen onnellinen, että lähipiirissä on nyt niin mainiota jengiä. Voimia niille, joidenka elämään koulukiusaus vaikuttaa yhä.
-K
Tuleeko susta sitten SuperBlondie?
Joo, oota vähän, mun täytyy vaihtaa sankaripuku ensin päälle!
I like your style. Peukalon nostin pystyyn.
Ala-asteelta asti ...
[/B][...clips...]
... koulukiusaus vaikuttaa yhä.
-K