R&A 03:
Mites muilla sujui?
Hyvin, kiitos. Itse tuli nähtyä 9 pitkää elokuvaa ja yksi lyhytelokuva, eikä yksikään ollut mielestäni huono. Ainoa vastoinkäymiseksi luokiteltava tapaus oli se, että mennessäni katsomaan Aileenia, teatterissa kerrottiin että leffa on tilapäisesti kateissa. Sen sijaan korvikkeena näyttivät Love Lizan ja antoivat vielä vapaalipun bonukseksi.
Leffoista:
Mielestäni paras: Carandiru. Tämä brasilialaisesta vankilasta ja sen asukeista kertova tosipohjainen tarina oli yhtä aikaa hulvattoman hauska ja järkyttävä. Erilaisten ihmisten tarinat iloineen ja tragedioineen pitivät hyvin hereillä koko elokuvan ajan, 2.5 tuntia. Jotkut ovat väittäneet elokuvaa ylipitkäksi, mutta minusta tuo oli ainoa elokuva, jonka aikana itselläni ei ollut hetkeäkään tylsää. Tämän jälkeen Kylmä Rinki tuntui erittäin muoviselta, kun eilen moista vaihteeksi vilkaisin.
Muita erinomaisia: Dolls, Infernal Affairs, Love Liza. Aika erilaisia pätkiä kaikki, mutta valittu tyyli jokaisessa erinomaisesti hanskassa, eikä kokonaisuudessa mikään jäänyt häiritsemään.
Ainesta parempaan: This is not a Love Song, The Man of the Year. Molemmissa lähtöasetelma oli herkullinen, ja alku lupaava, mutta sitten kuitenkin tarinankerronnassa jokin alkoi tökkiä. Ei kuitenkaan niin pahasti, että kokemus olisi jotenkin pilalle mennyt. Ensinmainittu kuitenkin terästäytyi juuri loppuratkaisun kynnyksellä, ja jälkimmäinen pysyi pitkään hyvänä herkullisine tilanteineen ja repliikkeineen, mutta lopussa vähän lässähti.
Dokkarit: Comandante meni vähän ohi. Syynä tähän oli se, että elokuvan pääkieli oli espanja, tosin yksi leffan henkilöistä oli englantia puhuva simultaanitulkki, mutta hänen äänensä oli kuitenkin aika paljon taka-alalla. Tekstitys oli norjaksi. Niiltä osin mitä selvää sai, näytti kyseessä olevan ihan mukiinmenevä pätkä.
Tapaus Friedman oli aika neutraali kokemus, joka perustui lähinnä eri ihmisten haastatteluihin, ja jätti katsojan tehtäväksi yrittää arpoa, miten tapauksen kulku oikeasti meni. Amerikkalaiseen tyyliin samoja asioita vatvottiin ja kerrattiin pitkään ja hartaasti.
Last Party 2000 kritisoi amerikkalaista valtapolitiikkaa, ollen itsekin loppujen lopuksi aika poliittinen. Mukana mm. mielenosoittajien pamputusta ja uskovaisten sekä republikaanien laukomia sammakoita. Avartava kokemus enivei.