Originally posted by Dani Cior
Rationaalinen tiedemies lähtee siitä epistemologisesta lähtökohdasta että havainnoinnilla saa tietoa ympäristöstä eli luonnosta, ja se luonnosta saatava tieto on sisäisesti koherentti eli seuraa jonkinlaista kausaliteettia.
Ensimmäinen ongelma - "rationaaliselle" on lienee olemassa kolmisenkymmentä hienoisesti erisisältöistä määritelmää. Selvyyden vuoksi mä kannatan sen riisumista lähelle kantasanan merkitystä, eli järkeä. Järkevästi ajatteleva tiedemies voi lähteä siis mistä tahansa muustakin epistemologisesta lähtökohdasta, kunhan tämä on järkevä. Yritin sanoa, että "rationaalinen" on väärä sana kuvaamaan sitä toimintamallia, joka rajaa yliluonnollisen tieteenteon ulkopuolelle.
Empiirisesti havaitsijalle kaikki itseänsä ulkopuolinen on luontoa. Tieteellisesti tämä lähtökohta on ollut varsin menestyksekäs ja hyödyllinen, jos jotain havaintoa tai kokemusta ei ole ymmärretty ei ole ollut syytä postuloida sitä luonnon ulkopuoliseksi tai yliluonnolliseksi. Metafysiikka on täysin sallittavissa luonnontieteessä, aina voi postuloida asioita, joista ei ole vielä havaintoja ja sitä tehdään fysiikassa ja kosmologiassa varsin runsaasti: esimerkkinä alkuräjähdykseen liittyvää ja sitä edeltänyttä pohdiskelua maailmankaikkeuden luonteesta tai esimerkiksi monimaailmatulkinta jne.
Tähän yhdyn, tosin ehdottaisin että empiirinen havainnoija on nykyään melko varma siitä että kuuluu itsekin luontoon.
Tieteen lähtökohdat vaatii jo sisäisesti loogisesti että yliluonnollista ei hyväksytä. Turha kommentoida tieteen kannalta asioita, joista ei voi saada tietoa kun ne ei ole osana luontoa. Ja maailmankaikkeus näyttää kuitenkin tottelevan sisäistä logiikkaansa ja tietynlaista lainalaisuutta.
Ja sitten päästään toiseen ongelmaan. Miten määritellä yliluonnollinen? Itse rinnastin ja rinnastan sen edelleen metafyysisiin ilmiöihin - ilmiöihin tunnetun luonnon, eli havaintopotentiaalimme ulkopuolella. Jos ollaan ihan tarkkoja, niin pidän esittämääsi ajatusta rajanvedosta luonnollisen ja yliluonnollisen välillä sulana mahdottomuutena.
Kun ajattelet jotain, sanotaan nyt vaikkapa jumalaa, niin sehän tulee sillä sekunnilla osaksi tunnettua (ok, vähän heikosti tunnettua mutta kuitenkin ;) ) luontoa. Sen spekulointi, että onko jumala mahdollisesti olemassa myös muulla kuin ajatusten tasolla, on jo metafysiikkaa.
Kaikki, mitä me koskaan olemme ajatelleet, kuvailleet tai pelänneet, on erottamattomasti osa luontoa.
Kontekstia tuntematta, kommentistaan päättelen 19-vuotiaan ex-mallin olevan melko huono ja tahdittomasti esiintyvä ihmistuntija ;)