Siirtyi
kulttuurin viime rippeet -topikista...
Originally posted by Mrrshan
Tuli vain mieleen, että mitä kummallisimpia asioita perustellaan sillä että se on taidetta, mutta kukaan ei tunnu osaavan sanoa mitä taide on. Taiteen päämäärätkin ovat hämäriä, useinkaan tarkoituksena ei ole tuottaa hyviä fiiliksiä vaan mahdollisesti shokeerata tms... Taidetta tehdään koska se on taidetta (kaikkienhan pitäisi perkele tajuta että maailmassa tarvitaan taidetta!) ja se on aina arvokasta koska se on taidetta, eikä sitä voi kritisoida muut kuin taiteen asiantuntijat, jotka ovat kehittäneet niin monimutkaisen kielen etteivät sitä ymmärrä muut kuin taiteen asiantuntijat.
Tärkeä ja ajankohtainen huomio. Taide tuntuisi todellakin olevan huolestuttavasti luisumassa pois tavallisilta ihmisiltä. Mun-aina-niin-pirun-vaatimattoman-mielipiteeni-blaa-blaa (manpvmbb) mukaan ei pitäisi ihmisiltä taidetta viedä. Määritelköön sen sitten jokainen vaikka itse, joka tapauksessa se kuuluu jokaisen kokemukseen ja tästä on tärkeää pitää kiinni. Eksperteillä ei ole mitään yksinoikeutta määritellä tällaista yleistä kokemuksen aluetta, ja jos he siihen pyrkivät niin me saamme (manpvmbb) heitä vapaasti kritisoida ja tarvittaessa nauraa heille.
Artefakti, intressitön, esteettisen elämyksen antava... Onhan näitä usein olennaisiksi esitettyjä piirteitä, joista viisastella taiteen suhteen. Minusta kyllä riittää ihan hyvin, kun jokaisella on "hallussa" sana 'taide' ja kyky, oikeus ja uskallus sanoa "tämä on taidetta" tai "tämä ei ole taidetta" tai "on kyseenalaista onko tämä mitään taidetta".
Taiteen ja
viihteen (tms.) rajan vetäminen on sitten oma juttunsa, ja senkin voi kai jokainen tehdä itse. Jos joku tulee sanomaan, että esim. tekno ei muka millään muotoa ole taidetta niin hänellähän on itsellään (manpvmbb) vain kamalan ahdas taidekäsitys! ;)
Koko aihepiiri on hyvin vaikea sen subjektiivisuuden ja abstraktiuden yms. piirteiden vuoksi. Tavallaan on helppo ymmärtää taidekriitikoiden ja -eksperttien pyrkimyksen jopa etäännyttää 'taidetta' tavallisten ihmisten ulottumattomiin; hehän haluavat tietenkin taata oman uskottavuutensa. Kriitikoita voi kuitenkin aivan hyvin arvostaa jo heidän kokemuksen muotoileman makunsa perusteella ja siitä syystä että he osaavat (toivottavasti) ilmaista teoksista asioita, joista on hyötyä muulle yleisölle sen lähestyessä näitä teoksia. Taidetta tulee kuitenkin jokaisen voida myös itse kritisoida - samoin kuin taidekriitikoita.
George Dickie esitti 1974 ns.
institutionalistisen teorian taiteesta, jonka mukaan (tiivistäen) taidetta on se, minkä "taideyhteisö" taiteena esille asettaa. Teoria on tietysti poikinut paljon kohua, kritiikkiä ja uudelleenmuotoiluja, olihan se jonkinlainen isku silmien väliin paljolle aiemmalle sofistikoituneelle spekulaatiolle. Uutena, outona aikanamme - kun esille asetettu pisuaarikin on nerokas taideteos - teoria on tietenkin myös ajankohtainen ihan puheenvuorona. Omat ongelmansa tietty siinäkin teoreettiselta kannalta, eikä niistä sen enempää. Ajattelinpahan mainita, kun tuntui aihe liippaavan lähimailta. Varmasti taiteesta löytyy jännempääkin kelaa, jos sitä haluaa hakea...
Wittgensteinkin on kuulemma niin vaikeaselkoista että vaatii jonkin verran filosofian lukeneisuutta pohjalle.
Ehkä, ehkä ei välttämättä... Joka tapauksessa W:n tärkeimmät ajatukset löytyvät ainakin ymmärrettävästi referoituna varmasti jokaisesta 1900-luvun filosofiaa käsittelevästä suomenkielisestä yleisteoksestakin.
Tässä yhteydessä ajatus on niin erityisen yksinkertainen, että sen voi vaikka heittää tähän: :)
Oletetaan, että meillä on viisi taideteosta (tai kulttuuria tai mitävaan), jotka nimeämme
x, y, z, w ja
v. Näillä on seuraavanlaiset ominaisuudet:
x:llä ominaisuudet A, B, C
y:llä ominaisuudet B, C, D
z:lla ominaisuudet C, D, E
w:llä ominaisuudet D, E, F
v:llä ominaisuudet E, F, G
Huomaamme, että kaikki taideteokset liittyvät selvästi jollakin tavalla yhteen (ovathan ne kaikki taidetta!=). Yhteisiä tekijöitä on nähtävissä (mm. x:llä ja y:llä yhteiset ominaisuudet B ja C; ne ovat hyvinkin samantyyppisiä taideteoksia). Kuitenkaan ei ole yhtäkään sellaista ominaisuutta, joka yhdistäisi kaikkia taideteoksia (esim. x:llä ja w:llä ei ole yhtään yhteistä ominaisuutta, vaikka ne ovat molemmat taideteoksia). Tästä johtuen on mahdotonta yksiselitteisesti
määritellä, mitä 'taideteokset' tai 'taide' ovat. Käsitteet ovat
"perheyhtäläisiä", eikä niiden viittausjoukoissa ole mitään yhtä määrittävää ominaisuutta, joka mahdollistaisi määritelmät. Näemme, että tämä voidaan myös yleistää kaikkiin tai ainakin useimpiin luonnollisen kielen käsitteisiin.
Yksinkertaistus on kivaa ja filosofia ja spekulaatio loppuu kanssa ehkä joskus, kuin aikakin... Mutta ehkä tästä nyt kuitenkin jokainen näkee, että loppupeleissä määritelmien tavoittelu ja niitä koskeva peitsenvääntely on aika turhaa ja tylsää jaarittelua. (: Tämä koskee niin 'taidetta' kuin 'kulttuuriakin'...jne...puhumattakaan erityisen kompleksisista
'dj:n' ja
'tiskijukan' käsitteistä. :P
Semmosta.
edit: hiomus.