Eli huijaat myös kanssaihmisiäsi käyttäytymällä eri tavoin kuin oikeasti ajattelet?
Tuli vielä mieleeni esimerkki eräästä hupilehdestä vuosien takaa.
Se miten ajattelen on aivan sama, jos lopputulos näyttää hyvältä. Esimerkki:
Pekka syntyi pojaksi, varttui mieheksi.
Pekka on trans
seksuaali. Eli hän on nainen miehen ruumiissa.
Pekka myös trans
vestiitti. Eli hän nauttii pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, joka tässä tapauksessa on mies. Hänhän kokee olevansa nainen.
Pekka on kaiken lisäksi lesbo.
Kun Pekalla on vaimo ja kaksi lasta, rivitalonpätkä, auto ja kesämökki, niin huomaako kukaan Pekan todellista laitaa?
Eli on "vääriä" syitä tulla klubbaamaan? Mitähän ne ovat?
Minulle ei klubille menoon ole vääriä syitä. No ehkä jos haluaa paeta jotain omaa elämäntilannettaan tms... Mutta en minä ole mikään tuomari siinäkään asiassa. Homma olikin siinä, että se sana "väärä" oli ripsissä. Itse en ymmärrä koko väärää syytä, mutta ymmärsin, että mielestäsi on pinnallista olla klubilla jos haluaa tavata ystäviään. Eikä vain kuunnella musiikkia. Ja pinnallisuus on ilmeisesti yksi väärä syy mennä klubille.
Järjetön mittaa hyödyn vain rahassa.
Mittaan hyödyn. Sama missä muodossa se tulee, kunhan se tulee minulle.
Kutsu itsesi. Ensin. Tai noh, sinun tapauksessa, kutsu paimen paikalle.
Tätäpä tarkoitin. Niin, minä en pelasta maailmaa, enkä tee sitä jo tänään. En tee jotakin mahdotonta. Minä katson yhden ihmisen perään.
Nyt kun tiedän paremmin, annan luodin toki löytää perille. Mutta älä huoli, vaadin sen ampujaa tilille. Eikä kysymyksessä ole nöyryys, vaan kunnioitus, tätäkään et tajua, koska jo lähtökohdiltasi olet yksin.
No sitten kun olen kuollut, niin siinä vaiheessa minulle on aika sama mitä sille ampujalle käy. Jos henkiin jään, niin korvaukset haluan pois siltä. Ja rikollisen ymmärtämään rikoksensa vääryyden. Ja kyllä, minä olen yksin. Me jokainen olemme viimekädessä yksin. On vain helpompi olla joukolla yksin.
Kovin on vaihtoehtojen seuraukset varmoja. Valitset siis kolmosen? Muutenki noi vaihtoehtojen ja seurausten vähyys on aika kammottavaa. Ekö voi muuttua itse ja vaatia myös muutosta?
Jos luit sen kohdan loppuun, niin sanoin kyllä, että sen kakkosen. Ja mietitään tota dodo juttua muuten. Kirjoita siihen useampi vaihtoehto siten, että ne kaikki vaihtoehdot ovat järkeviä. Ja seurauksen me tiedämme. Eli dodot valitsivat kolmosen, ja dodoille olisi ollut ykkönen ja kolmonen aivan sama vaihtoehto. Kakkonen ei ole mahdollista, kun dodo ei älykkyydellä pärjää ja evoluutiokaan ei tapahdu ihan muutamassa vuodessa.
Miksi quottaat Gandhia? Ollaksesi samaa mieltä vai nauraaksesi hänen sinisilmäisyydelleen? Tämä siis siihen kenet kutsut apuun, itsesi. Mut ethän sä mitään muutoksia haluakaan nähdä? Siis jos se vaikeuttaa sun jo valmiiks niin hankalaa ja ongelmallista taaperrustas.
:) Quottaan Gandhia, kun häneltä löytyy muutama lause, jotka ovat järkeviä. Tuo niistä yksi. Toki asianyhteydestä irrotettuna se palvelee minun näkökulmaa. Eli sinä olet elämäsi herra, ei kukaan muu. Jos haluat muutosta, niin muuta ensin itsesi. Minä olen tällä hetkellä paskiainen, joka todennäköisesti pärjää, eikä mun tarvii ottaa ylimääräistä stressiä asioista, joita a) en voi muuttaa b) on turhan hankala muuttaa c) on hankala muuttaa, eikä siitä saa korvausta.
Arvostan Gandhia. Itse en uhraisi elämääni niin pyyteettömästi. Ihmettelenpä hänen motiivejaan. Ehkä se taivaspaikka.
Toivottavasti päivität tietojasi välillä.
Sanoisinpa, että monet äiditkin uhraisivat kriisitilanteessa lapsensa. (siis huolehtisivat ensin itsestään ja sitten ehkä kurkkaisi, missä se lapsi on) Minä vain tunnustan sen rehellisesti. Valittavana vaikka kuumalla raudalla elävältä polttaminen useiden päivien ajan keskiaikaisessa kidutuskammiossa. Pystyisitkö vastustamaan tuskaa ja olla pyytämättä vaihtoa? Että tulisi se sinun lapsesi siihen tilalle? Tuskaa on helpompi katsoa, kuin kokea. Ja siitä sitten hirstoriallisesti tokaisee "My God! What have I done?" ja itsemurhaa hautomaan.
Mut miltä susta tuntuis, jos mä väittäisin et maailma olis parempi paikka, jos sä kuolisit nyt heti?
Todennäköisesti olisikin. Mutta minkäs teet? Jos ei oteta laskuihin ketään ns. suurhenkilöä, niin maailma kyllä paranee, mitä vähemmän meitä on täällä tuhlaamassa pallomme voimavaroja.
Jos ihmiset jotka hyväksyvät murhan katoavat, niin kivempaahan täällä olisi.;)
D'Oh... Jos näin kävisi ja jos maailma muuttuisi, niin minäkin muuttuisin maailman mukana. Minä pyrin mahdollisimman nopeaan muutokseen omissa mielipiteissäni ja ajatuksissani, mikäli se on minun edun mukaista. Nyt vain on niin että kun nämä ihmiset eivät katoa, eivätkä muutu monet muutkaan asiat, niin itse tuntisin itseni enemmän Don Quijoteksi, kuin Gandhiksi jos pyrin muuttamaan maailmaa. Siksi minä en pyri muuttamaan sitä, vaan pyrin ottamaan itselleni hyödyn. Olen huomaavainen kotona ja avaan oven muille kun kävelen ovesta yms. jotta loppujen lopuksi _minun_ elämä on helppoa ja mutkatonta.
Millä perustelet olemassaolosi oikeutuksen ja oikeutuksen sille että olet niin paljon parempi kuin x määrä ihmisiä joita siis voi potkia?
Oikeutus omaan olemassaoloon. Hyvä kysymys. Eipä minulla taida olla oikeutusta siihen. Mutta eipä ole kellään oikeutta päättää minun olemassaolostani minun puolesta. En näe kyllä estettäkään sille. Eli taidan jatkaa. Tykkään elämästä, niin en siitä ainakaan vielä halua luopua. Onneksi esmes sinulla ei ole mitään oikeutta päättää minun elämästä. Tai no toisaalta meitä on tällä pallolla liikaa ja jokainen kuluttava ihminen joka poistuu täältä on vain hyväksi pallollemme. Silti olen itsekkäästi sitä mieltä että minä haluan jatkaa elämääni.
Mutta tuo kommentti, että x määrää ihmisiä saisi puolestani potkia on vähän kyllä ihmetyttävä. Missä vaiheessa niin sanoin? Jos katson esmes kadulla että jotakuta potkitaan, niin menen kyllä väliin, jos uskallan. (Eli kunhan potkijat ei ole isoja ja niitä ei ole paljoa) Toivon kyllä korvausta teostani, vaikken sitä sanoin tai elein siinä tilanteessa ilmaisekkaan. Jos taas vaihtoehtoina on se, että minä saan valita, joko oma kärsimys tai sitten n+1 määrä ihmisiä kärsii, niin sanomalla, että minä säilyn ja muut kärsii a) minä säilyn, joka on päätavoitteeni b) liikakansoitus vähenee. Ja jos minulla on mahdollisuus niin valita, niin se tilanne on varmaan ajanut minulle oikeutuksen päättää niin. En vain keksi mitään syytä, miksi minä olisin oikeutettu päättämään muiden elämästä. Paitsi, jos oma henkeni on siinä vaakalaudalla, eli se joko-tai -tilanne.
Onhan noita, esim. kalusteketju Sotka on käsittääkseni nykyään
työntekijöiden omistama, mutta sitä en aivan hahmottanut, miksi
juuri 50-luvulla syntyneiden pitäisi olla tuontyyppisiä yrityksiä?
Ok. On niitä. Silti. Liike on
lähes* kuollut, mutta on ideologiaa silti mahdollista ylläpitää. Kuitenkin painotan, että koko aate on laimentunut, jotta mukautuminen yhteiskuntaan on mahdollista.
...Ja se 50-luku juttu... 50-luvulla syntynyt on 70-luvulla parikymppinen, eli juurikin todella asenteellinen ja uhmakas, jolloin myös se punk-liikekkin alkoi.
* - korjataan sanamuotoa...