Originally posted by T
Jos lähden ulos, onko se pakenemista sisällä olosta? Jos menen
nukkumaan, onko se pakenemista hereillä olosta? Jos rakastun,
onko se pakenemista rakastumattomuudesta? Ei asia ole näin
yksinkertainen. Ja mitä sitten vaikka olisikin?
Ei pakenemisessa mitään huonoa olekaan, se on energian ohjaamista tiettyyn suuntaan.
Olen itse sitä mieltä, että kaikki pakenevat, tai välttelevät koko ajan jotain. Joku ei kestä olla selvinpäin, joku ei halua olla humalassa koska silloin ei hallitse ajatuksiaan, joku ei jaksa kuunnella lähimmäisiään... jotkut karkaavat omilta himoiltaan, joku haluaisi tulla paremmaksi ihmiseksi, joku huonommaksi... kukaan ei ole koskaan todella paikoillaan.
No eivätkö psykedeeliset aineet juuri voi auttaa tutkimaan alitajuntaa ja oppimaan tuntemaan itsensä paremmin?
...sieltä löytyy sellaisia asioita itsestä, mitä ei tiedosta, mutta jotka vaikuttavat käytökseen ja ajatteluun.
Ei. Samoin kuin esim. alkoholi suurentaa tunteita, niin että kaikki näyttää ikäänkuin isommalta sadepisaramaisen linssin läpi, vääristävät huumausaineet tunteita ja aisteja muotoihin, joissa niistä ei voi tehdä oikeita johtopäätöksiä. Vaikka linssin läpi joku asia/tunne näyttääkin suurelta, ei se sitä todellisuudessa ole. Samoin korruptoituneet muistinvääristymät eivät kerro mitään olennaista tai sinänsä hyödyllistä ihmisestä, ne vaikuttavat suuremmilta, uhkaavemmilta tai ihanammilta kuin tosiasiassa ovatkaan. Sama kuin lukisi karttaa jossa mittasuhteet ja muodot ovat täysin vääriä, perille on silloin vaikea löytää.
Tunteiden ja kokemusten kokemisessa olennaista on mielestäni tietynläinen "vääristymättömyys", ts. aistit ja järki toimivat ihmisen default-asetuksilla (jotka tosin voivat vaihdella poikkeusyksilöiden kohdalla, ja ovat kuitenkin aina yksilöllisiä).
Samoin kuin hyvän A-luokan high-end stereosysteemin pitäisi antaa sellaisenaan akkuraatti kuva musiikista ilman korjailuja tai Basson buustaamista kymppiin, pitäisi ihmisen harjoittaa samanlaista aistimista ja kokemista A-luokassa ilman vääristäviä elementtejä :)
Originally posted by pakana
Taidekin on viihdettä. Viihde on "taiteenystävien" keinotekoisesti erottama taiteen osa-alue. Kuten täälläkin käydyssä keskustelussa on käynyt ilmi, taiteen ja viihteen erottaa toisistaan ainoastaan subjektiivinen kokemus...
Itse asiassa asia joka yleensä erottaa erittäin hyvän taiteen viihteestä, on juuri se seikka, että ihminen joka ei teosta tajua, ei ymmärrä siitä mitään, ei pidä sitä minään, eikä edes pidä sitä viihteenä. Teosta tajuamaton ihminen pitää sitä yleensä helvetin tylsänä. Viihde kuitenkin aina tajutaan tietyllä tasolla, se voi olla tylsää tai kulunutta, mutta kuitenkin se huonokin "pointti" aina tajutaan.
Mutta kun toinen henkilö kokee saman taideteoksen (tai usein vaikka aiemmin ymmärtämätön henkilö myöhemmin elämässään), hän häkeltyy sen voimasta ja löytää uskomattomia asioita.
Viihde toimii siinä mielessä laajemmalla kokemussektorilla, taide tuntuisi porautuvan tarkasti jonkin rajatumman aistimisen verkon läpi, vaikuttaen syvemmälle...
En ole itse löytänyt yhteyttä realismin ja sanoman perillemenon välillä...
Hyvä taide vaikuttaakin syvemmällä tasolla, hitaasti ja hiljaa.
Toki yksilölle jonkin teoksen kokeminen voi olla melkoinen shokki, tajunnanräjäyttäjä, mutta se voi vaikuttaa myös hiljaa ihmisen tietämättä. Siten se vaikuttaa yleensä myös yhteiskunnallisella tasolla. Monet mielikuvistamme ja ajatuksistamme ovat peräisin taiteesta, esim. länsimainen kauneusihanne, poseeraukset, arkkityyppimme ja koko esteettinen mielikuvamme ihmisestä on muodostunut muinaisen taiteen avulla.
Hyvä taide ei saarnaa mitään, vaan antaa ihmisen itse tehdä omat johtopäätöksensä, tilan tajuta asioita. Huonokin taide voi olla hyvää, jos se vaan saa aikaan oivaltamisen ja kokemisen ihmisessä. Mutta sitten se taitaakin jo olla hyvää viihdettä, joka naamioituu taiteen kaapuun parodioiden sitä? ;)
