Ahaa. Ymmärsin siis taas väärin. pHaze osannee selittää sitten miten nukahtamisvaikeudet eivät ole ongelma.
"Kuin piru Raamattua" taas, jotta saadaan tuettua omaa näkökantaa/väitettä.
Jos kumoat väitteeni, haluaisin nähdä myös perusteluja.
Jos kumoat väitteeni, haluaisin nähdä myös perusteluja.
Ongelmat eivät katoa huumausaineiksi luokitelluilla aineilla niin kuin ne eivät katoa alkoholilla tai osalla lääkkeistäkään.
Toisaalta lääkitsemistarkoituksessa kaiken mikä auttaa pitäisi olla sallilttua.
Hetkinen nyt. Tiedän monta tapausta jotka ovat onnistuneesti lääkinneet itseään lyhytaikaisissa (viikon molemmiin puolin kestäneissä) unettomuusongelmissa kannabiksella ja saaneet tällä pitkiksikin ajoiksi tuloksia. Tällöin luen kyllä käytön lääkintätarkoitukseksi ja uskon kannabiksen olevan tässä vähemmän haitallista kuin monet uni- ja nukahtamislääkkeet, jotka aiheuttavat helposti riippuvuutta.
Eli jos nyt tätä tilannetta tarkastellaan, niin mielestäni on fiksua hoitaa ongelma mahdollisimman vähin haittavaikutuksin jos se ei kerran itsestään korjaannu. En kyllä hyvällä tahdollakaan voi tässä vaiheessa laskea tuollaista kannabiksen käyttöä ongelmaksi, ja vaikka näin tekisinkin, niin tuossa vaiheessa nuo kaksi ongelmaa yhteensä on pienempi ongelma kuin se yksi alkuperäinen.
Eli jos nyt tätä tilannetta tarkastellaan, niin mielestäni on fiksua hoitaa ongelma mahdollisimman vähin haittavaikutuksin jos se ei kerran itsestään korjaannu. En kyllä hyvällä tahdollakaan voi tässä vaiheessa laskea tuollaista kannabiksen käyttöä ongelmaksi, ja vaikka näin tekisinkin, niin tuossa vaiheessa nuo kaksi ongelmaa yhteensä on pienempi ongelma kuin se yksi alkuperäinen.
Tätä ajoin takaa tuolla viimeisellä lauseellani.
Ahaa. Ymmärsin siis taas väärin. pHaze osannee selittää sitten miten nukahtamisvaikeudet eivät ole ongelma.
Minä taas haluaisin nähdä sen kohdan jossa Mrrshan väitti etteivät nukahtamisvaikeudet ole ongelma? Minä ainoastaan kyseenalaistan sen, että jos käyttää kannabista vastaavalla tavalla ainoastaan itsensä lääkitsemiseen moisen ongelman hoitamisessa, niin voiko moista käyttöä laskea ongelmaksi. Sama kuin sanoisit että henkilöllä, joka ottaa Buranaa päänsärkyyn, on lääkeaineongelma.
Olin lukevinani näin:
Minä taas haluaisin nähdä sen kohdan jossa Mrrshan väitti etteivät nukahtamisvaikeudet ole ongelma?
(Molempia tekstejä on nyt pätkitty. Alkuperäisen voit lukea tuolta edelliseltä sivulta.)
jos käytät mitään tajuntaan vaikuttavaa ainetta jonkun ongelman ratkaisemiseen, on sinulla vähintään kaksi ongelmaa![/B]
Originally posted by Mrrshan
en nyt ihan täysin allekirjoita tuota. Esimerkiksi kannabis auttaa melko hyvin nukahtamaan, ainakin jumilajikkeet.
Päänsärkyä mä en laskisi tuohon. Jos tulee päänsärky, niin se on oire, johon tilapäisesti otetaan burana. Ja se burana auttaa sen hetken. Jos on nukahtamishäiriö, niin en usko, että joku huomaa, että nyt tänä iltana en näköjään saa unta, otanpa valiumin, kun sattumoisin niitä pidän kaapissani. Kyllä uskoisin, että nukahtamishäiriöistä kärsivä tietää kärsivänsä nukahtamishäiriöistä jo ennen nukkumaanmenoa. Se on silloin ongelma. Ja periaatteessa Suomessa on ihan kiva tapa vähän kaikkeen napsasta joku nappi. Itse henk.koht. pidän sitä valiumin nappaamista yhtä pahan kuin sitä kannabistakin. Siis siihen ongelmaan. Jos kyseessä ei ole tilapäinen nukahtamisvaikeus. F51.0 hoitoon imho taas kannabista (ja mitään muutakaan lääkinnällistä ainetta) ei tulisi ensisijaisesti käyttää. Ongelman syy pitäisi etsiä, eikä korjata sitä jollain muulla.
Jos on mahdollista puuttua ongelman syyhyn, mutta sen sijaan painetaan se ongelma alas jollain muulla, pidän sitäkin ongelmana.
(Offtopic. Hassua, että mainittiin piru/raamattu läppä. Mä just olin lukemassa raamattua kun sieltä löytyy parhaat argumentit uskontoa vastaan...)
Olin lukevinani näin:
Niinpä olit, ja juuri tuohon tapaasi tulkita lukemasi viittasin lauseellani. Mielestäni aivan samoin kun minäkin, Mrrshan kyseenalaisti tuon SKY:n sivuilta löytyneen lauseen paikkansapitävyyden tässä tapauksessa, ei väittänyt että univaikeudet eivät olisi ongelma?
Päänsärkyä mä en laskisi tuohon. Jos tulee päänsärky, niin se on oire, johon tilapäisesti otetaan burana. Ja se burana auttaa sen hetken.
Päänsärky voi olla oire esim jumissa olevista niskoista. Tällöin lääkitään oiretta Buranalla ja hoidetaan itse ongelma vaikkapa käymällä hierojalla.
Univaikeudet voivat olla oire esim stressistä. Tällöin voi lääkitä oiretta vaikkapa valiumilla tai kannabiksella ja hoitaa itse ongelman korjaamalla elämässä stressiä aiheuttavan asian kuntoon.
Jos on nukahtamishäiriö, niin en usko, että joku huomaa, että nyt tänä iltana en näköjään saa unta, otanpa valiumin, kun sattumoisin niitä pidän kaapissani.
Eli perustat väitteesi siihen että et _USKO_? Nyt voit muuttaa sitten uskoasi, koska itse tunnen ihmisiä jotka säilyttävät niin nukahtamis- kuin muitakin lääkkeitä kaapissaan ihan varmuuden vuoksi.
Kyllä uskoisin, että nukahtamishäiriöistä kärsivä tietää kärsivänsä nukahtamishäiriöistä jo ennen nukkumaanmenoa.
Tämä on jälleen kuin sanoisit että ihminen, jolla on joskus ollut päänsärkyä, tietää kärsivänsä päänsärystä. Kuten muitakin sairauksia, unihäiriöitä voi tulla ja mennä elämän aikana sitä mukaa kun niitä aiheuttavia ongelmia tulee ja menee. Ei ole taattua että tähän mennessä terve ihminen ei niistä joskus kärsisi sen enempää kuin että niistä joskus kärsinyt ihminen niitä enää koskaan saisi.
Jos on mahdollista puuttua ongelman syyhyn, mutta sen sijaan painetaan se ongelma alas jollain muulla, pidän sitäkin ongelmana.
Toki jos ainoastaan lykkää asiaa lievittämällä oireita hoitamatta itse ongelmaa. Mutta toisinaan oireiden hoitamatta jättäminen voi myös luoda uusia ongelmia. Varsinkin unihäiriötapauksissa. Jos valvot sen kaksi viikkoa kun hoidat vaikkapa stressiä aiheuttavaa asiaa kuntoon, jotta voisit taas nukkua rauhassa, niin on aika varmaa ettei sekään sinulle hyvää tee tai ainakaan auta ongelman ratkaisemisessa.
Päänsärky voi olla oire esim jumissa olevista niskoista. Tällöin lääkitään oiretta Buranalla ja hoidetaan itse ongelma vaikkapa käymällä hierojalla.
Univaikeudet voivat olla oire esim stressistä. Tällöin voi lääkitä oiretta vaikkapa valiumilla tai kannabiksella ja hoitaa itse ongelman korjaamalla elämässä stressiä aiheuttavan asian kuntoon.
Kyllä. Tuo on lääkäreiden toimintaperiaate hoitoon. Itse kylläkin jättäisin lääkkeen väliin ja menisin suoraan hierojalle. Tämä on varmasti myös Taediumin pointti. Jos puhumme esim. masennuslääkkeistä, niin en nykyolosuhteissani voisi käyttää sellaisia, vaikka ajoittain olenkin masentunut. Niitä haittoja ja sivuvaikutuksia löytyy kaikista lääkkeistä minun mielipiteeni mukaan.
Hetkinen nyt. Tiedän monta tapausta jotka ovat onnistuneesti lääkinneet itseään lyhytaikaisissa (viikon molemmiin puolin kestäneissä) unettomuusongelmissa kannabiksella ja saaneet tällä pitkiksikin ajoiksi tuloksia. Tällöin luen kyllä käytön lääkintätarkoitukseksi ja uskon kannabiksen olevan tässä vähemmän haitallista kuin monet uni- ja nukahtamislääkkeet, jotka aiheuttavat helposti riippuvuutta.
Eli jos nyt tätä tilannetta tarkastellaan, niin mielestäni on fiksua hoitaa ongelma mahdollisimman vähin haittavaikutuksin jos se ei kerran itsestään korjaannu. En kyllä hyvällä tahdollakaan voi tässä vaiheessa laskea tuollaista kannabiksen käyttöä ongelmaksi, ja vaikka näin tekisinkin, niin tuossa vaiheessa nuo kaksi ongelmaa yhteensä on pienempi ongelma kuin se yksi alkuperäinen.
Kannabis varmasti toimii juuri lyhytaikaisena unilääkkeenä. Liiallisena ja pitkäaikaisen käytön seurauksena se menettää toimintakykynsä ja aiheuttaa unettomuutta....tosin se voi vielä entisestään pahentaa ja tuskastuttaa unensaantia. Vaikutuksen lakkaaminen näkyy tietysti myös lääkkeissä.
Pienin haittavaikutuksin homma tietysti kannattaa ratkaista, mutta suosittelen suurta kynnystä kaikkien lääkkeiden ottamiseen. Se on helpoin tapa (ratkaista/siirtää) ongelma. Helpoin tapa ei kuitenkaan ole se paras tapa välttämättä.
Kyllä. Tuo on lääkäreiden toimintaperiaate hoitoon. Itse kylläkin jättäisin lääkkeen väliin ja menisin suoraan hierojalle. Tämä on varmasti myös Taediumin pointti. Jos puhumme esim. masennuslääkkeistä, niin en nykyolosuhteissani voisi käyttää sellaisia, vaikka ajoittain olenkin masentunut. Niitä haittoja ja sivuvaikutuksia löytyy kaikista lääkkeistä minun mielipiteeni mukaan.
Toki, jos tämä on mahdollista. Mutta esim unihäiriöitä aiheuttavan stressin syyt saattavat olla sen verran monimutkaisia asioita, että niitä ei ratkaista marssimalla jonnekin ja istumalla siellä tunnin verran. Tuolaiset asiat voivat viedä päiviä tai viikkoja, ja en edelleenkään usko että ihmisen kyky ratkaista ongelmaa paranee jos tämä alkaa lähennellä psykoosia nukkumattomuutensa takia tai ei jaksa nousta sängystä ylös valvotun yön jälkeen. Täydellistä ideaaliratkaisua tilanteeseen tuskin on, mutta jatkaakseni tuota esimerkkiä, niin jos päätäsi särkee niin kovin ettet pääse sängystä ylös hierojalle asti, niin eikö ole silti viisaampaa ottaa se burana ja marssia sen jälkeen hierottavaksi vaikka se hieman vatsalaukkua turmeleekin? En laskisi oireiden lääkitsemistä ongelmaksi jos se edistää itse ongelman hoitoa.
Toki, jos tämä on mahdollista. Mutta esim unihäiriöitä aiheuttavan stressin syyt saattavat olla sen verran monimutkaisia asioita, että niitä ei ratkaista marssimalla jonnekin ja istumalla siellä tunnin verran. Tuolaiset asiat voivat viedä päiviä tai viikkoja, ja en edelleenkään usko että ihmisen kyky ratkaista ongelmaa paranee jos tämä alkaa lähennellä psykoosia nukkumattomuutensa takia tai ei jaksa nousta sängystä ylös valvotun yön jälkeen. Täydellistä ideaaliratkaisua tilanteeseen tuskin on, mutta jos jatkaakseni tuota esimerkkiä, niin jos päätäsi särkee niin kovin ettet pääse sängystä ylös hierojalle asti, niin eikö ole silti viisaampaa ottaa se burana ja marssia sen jälkeen hierottavaksi vaikka se hieman vatsalaukkua turmeleekin? En laskisi oireiden lääkitsemistä ongelmaksi jos se edistää itse ongelman hoitoa.
Kyllä. Ääritapaukset ovat asia erikseen. Suomalaiset vaan helposti ottavat lääkettä ja täysin "sokeasti". Myös lääkärit antavat lääkkeitä kertomatta yksityiskohtaista tietoa lääkkeistä. Tämäkin on vain tietynlaista politiikkaa. Kipu on todellakin tarpeetonta ja se vaatii hoitoa. Pakkohan se masentunut potilas on saada toimimaan, jos vaihtoehtona on katon katsominen pitkissä erissä. Puhuin ennemmin kynnyksestä. Kannabiksen käyttäminen unilääkkeenä saattaa johtaa aineen pidempiaikaiseen käyttöön. Se on tottumiskysymys. Sama unilääkkeissä.
Niin siis tarkoitus oli tosiaankin mainita poikkeus siihen sääntöön.
Myös lääkärit antavat lääkkeitä kertomatta yksityiskohtaista tietoa lääkkeistä.
No olipas taas aikamoinen yleistys! hohhoijaa.. :rolleyes:
Jos se on tilapäinen oire, niin ylläripylläri suomalainen syö nappeja.
Päänsärky voi olla oire esim jumissa olevista niskoista. Tällöin lääkitään oiretta Buranalla ja hoidetaan itse ongelma vaikkapa käymällä hierojalla.
Univaikeudet voivat olla oire esim stressistä. Tällöin voi lääkitä oiretta vaikkapa valiumilla tai kannabiksella ja hoitaa itse ongelman korjaamalla elämässä stressiä aiheuttavan asian kuntoon.
Jos kestää olla ilmankin nappeja, mutta syö niitä, niin miksi syö? Munuaisten tuhoutuminen näkyy vähemmän ku päänsärky. Jos ei kestä, vaan joutuu korjaamaan oloaan napeilla, niin kyllähän ne napit on silloin osana sitä ongelmaa.
Mun asenne voi olla väärä keskustelemaan aiheesta. No juu, mä olen syöny särkylääkettä viimeeksi... ei tuu mieleen. Ja muita lääkkeitä viimeeksi... no jätin sen lääkärin määräämän antibioottikuurin ottamatta ja sen kodeiinipitoisen yskänlääkkeen apteekkiin. Katsoin, että kurkkukipuni ei ole niin paha, että sitä pitää antibiootein hoitaa, eikä opiaatit kiehdo. Ja oikeassa olin. Paranin. Oma asenteeni lääkkeisiin on, että jos vain kykenee olla ilman, niin silloin ollaan. Jos ei voi olla ilman, on minulla silloin ongelma.
Kyllä minäkin tunnen sellaisia ihmisiä. En tosin tunne yhtään ihmistä, jolla ei olisi nukahtamishäiriöitä ongelmaksi saakka tai taipumusta siihen, mutta silti pitäisivät ko. lääkkeitä ihan varmuuden vuoksi kaapissaan. Eräällä ystävälläni tulee pari kertaa vuodessa kausi, jolloin ei saa nukutuksi. Kaikilla ystävilläni, joilla vastaavia lääkkeitä on, on myös lääkkeisiin sopivat oireet - ainakin olleet ne oireet. Ehkä sinun tuttavasi ovat tavallista enemmän (ts. minun tuttavia enemmän) varustautuneita kaikkeen mahdolliseen.
itse tunnen ihmisiä jotka säilyttävät niin nukahtamis- kuin muitakin lääkkeitä kaapissaan ihan varmuuden vuoksi.
Juu, mun pointti onkin, että se henkilö, joka käy normaalisti duunissa, duunin jälkeen himaan, käy kaupassa, duunaa safkaa, kattoo vähän telkkaria, käy iltakävelyllä ja sitten hampaiden pesulle - kaikki tähän asti ihan kuin jokaisena muuna päivänä. Ja sitten nukkumaan. Oho, unettomuus. Syön lääkkeen. Jos ei ole ennen ollut sitä unettomuutta, niin herranjestas jos pitää tollasessa kohdassa se unilääke syödä. Jos taas on ollut unettomuutta, niin kyllähän se on silloin tiedossa oleva ongelma, ja hänen päivänsä ei tod.näk. olisi tällainen.
Tämä on jälleen kuin sanoisit että ihminen, jolla on joskus ollut päänsärkyä, tietää kärsivänsä päänsärystä. Kuten muitakin sairauksia, unihäiriöitä voi tulla ja mennä elämän aikana sitä mukaa kun niitä aiheuttavia ongelmia tulee ja menee.
No mutta tässä mentiin nyt vähän äärilaitaan kumpainenkin. Minä pidän tuota SKY:n lausetta oikeana. Minä en pidä mitään asiaa absoluuttisena, vaikka välillä siltä kuulostankin. Saatan epäillä jopa absoluuttisen totuuden kieltävää lausetta. Eli vaikka se (SKY:n) lause on totta ja oikein, ei se mikään absoluuttinen totuus ole, eikä voi ollakkaan.
Loppuun mietintää kiistamme alusta: Jos sä soitat kitaraa ja laitat kielet aivan liian tiukalle, voitko soittaa? Entä jos laitat ne kielet liian löysälle? Pitää löytää välimuoto.
Jos kestää olla ilmankin nappeja, mutta syö niitä, niin miksi syö? Munuaisten tuhoutuminen näkyy vähemmän ku päänsärky. Jos ei kestä, vaan joutuu korjaamaan oloaan napeilla, niin kyllähän ne napit on silloin osana sitä ongelmaa.
Aikamoista yksinkertaistamista. Itse syön kyllä ihan oman mukavuuteni takia särkylääkkeitä jos päätäni särkee ja minulla niitä sattuu olemaan, eikä se tarkoita sitä että minulla olisi ongelma särkylääkkeiden käytön kanssa. Pärjään kyllä ilmankin enkä kuole jos joudun päänsärkyni kärsimään, mutta miksi turhaan kärsisin jos voin helpottaa oloani? Munuaisteni takia? Teen päivittäin asioita, jotka tuhoavat elimistöäni, muunmuassa hengitän kaupunki-ilmaa. En pidä tuollaisten asioiden välttämistä niin suurena prioriteettina elämässäni, että välttäisin hysteerisesti vaikkapa särkylääkkeen syömistä tarvittaessa ja kärsisin mielestäni turhaan tämän takia.
En tosin tunne yhtään ihmistä, jolla ei olisi nukahtamishäiriöitä ongelmaksi saakka tai taipumusta siihen, mutta silti pitäisivät ko. lääkkeitä ihan varmuuden vuoksi kaapissaan.
Tämä menee nyt ihanan tulkinnanvaraiseksi ja hiustenhalkomiseksi taas. Mikä luetaan taipumukseksi? Se että on kerran elämässään kärsinyt ongelmasta? 10? Onko taipumus yhä olemassa jos ei ole vaikkapa 10 vuoteen kärsinyt ongelmasta? Tuleeko ihmiselle yhtäkkiä taipumus johonkin vain sen perusteella, että tämä kerran sattuu jostain kärsimään? Edelleen, tarpeeksi voimakkaat stressitilat ovat hyvä esimerkki siitä kuinka jokainen meistä voi kärsiä tuosta ongelmasta. Tarkoittaako tuo että olemme kaikki taipuvaisia unettomuuteen?
Oho, unettomuus. Syön lääkkeen. Jos ei ole ennen ollut sitä unettomuutta, niin herranjestas jos pitää tollasessa kohdassa se unilääke syödä. Jos taas on ollut unettomuutta, niin kyllähän se on silloin tiedossa oleva ongelma, ja hänen päivänsä ei tod.näk. olisi tällainen.
Entäpä jos on kärsii ongelmasta ensimmäistä kertaa, mutta vaikkapa jo 3. päivää putkeen? Eikä pysty tekemään itse syylle mitään juuri sillä hetkellä. Onko ongelma yhtäkkiä kolmessa päivässä muuttunut tiedossa olevaksi ongelmaksi? Muuttuiko se kenties jo ensimäisenä yönä? Vai vasta toisella aikajaksolla kun moista esiintyy? Missä vaiheessa sinun mielestäsi sitten on sopivaa ruveta hoitamaan oireita?
No mutta tässä mentiin nyt vähän äärilaitaan kumpainenkin. Minä pidän tuota SKY:n lausetta oikeana. Minä en pidä mitään asiaa absoluuttisena, vaikka välillä siltä kuulostankin. Saatan epäillä jopa absoluuttisen totuuden kieltävää lausetta. Eli vaikka se (SKY:n) lause on totta ja oikein, ei se mikään absoluuttinen totuus ole, eikä voi ollakkaan.
Ei, absoluuttisia totuuksia ei myöskään minun uskoakseni ole olemassa. Mutta... Minä taas en näe sen enempää särkylääkkeiden kuin kannabiksenkaan satunnaista käyttöä ongelmana. Ehkä minun käsitykseni siitä, mitkä oikeasti ovat todellisia ongelmia elämässä, on hieman vähemmän hysteerinen.
Loppuun mietintää kiistamme alusta: Jos sä soitat kitaraa ja laitat kielet aivan liian tiukalle, voitko soittaa? Entä jos laitat ne kielet liian löysälle? Pitää löytää välimuoto.
Aina ja kaikessa. Omasta mielestäni olen kuitenkin lähempänä puoliväliä asiassa kuin sinä. Toinen ääripää olisi säädellä kaikkea kemialla ja yrittää sekä hoitaa että ennaltaehkäistä ongelmat kemialla. Toinen on olla ottamatta mitään edes itsensä lääkitsemiseen silloinkaan kun siihen on selkeä tarve. Kumpikohan meistä on lähempänä ja kumpaa ääripäätä?
hitto... mun piti vaan aluks vastata lyhyesti et kaikkien tulis auttaa ja yrittää ymmärtään toisiaan siinä määrin mihin vaan pystyy repeen, mut nyt tää menikin taas sit vähän pidemmänpuoleiseks kirjotteluks :)
jezz.... asiaan ->
Joop, just sen takia että jonkin ihmisen tilanne on sellanen että se käyttäytyy noin ja on jo syventymässä pahasti omaan meininkiinsä, ois mun mielestä reilua muilta et koetettas kuitenkin ymmärtää ja jeesata henkisesti siihen asti kun vaan pystyy (streittarina tai ei) toista auttaan.
Aineriippuvaisuuteen ajautuvan ihmisen taakkaa (ja sitä kautta käytön syy/seuraussuhdetta) vaan edesauttaa sellanen asenne, että kukaan tutuista ei edes yritä ymmärtää hänen näkökantaansa. Eristäytyminen ja yksinäisyyteen ajautuminen vaan boostautuu siksi että jos käyttö paljastuisi kaikille (porukat, koulukaverit, työnantaja/ opettajat, + muut viranomaiset) ihmiseltä luultavasti romuttuisi niin monta osa-aluetta elämästä että sen takia pientäkin käyttöä on jo aluksi joutunut salaamaan.
En mä usko et kovinkaan moni kusipäisyyttään tohon valhekierteeseen ajautuu. Vaikka aineilla on toisiin ihmisiin vaikuttava oma syöksykierteeseen johtava vetovoimansa, musta tuntuu, että toi tilanne nykylainsäädännön ja yleisen mielikuvan takia useassa tapauksessa ruokkii itseään siihen pisteeseen että ihminen, joka ois muuten selvinnyt pahasta kierteestä ajautuukin jatkuvasti vain syvemmälle sinne.
Toki on tosi paljon erilaisia ihmisiä, mut pointtina vaan se et mun mielestä tää nykyinen tilanne saattaa muokata hempeimmästäkin ihmisestä erilaisen ihan pakon edessä. Mun mielestä siis yleisesti aika suuren osan ihmisten kierteestä voi varmistaa se et, kun asiat alkaa mennä pieleen ja elimistö huutaa niveaa ilman jotain ainetta kaikki on todellakin pakko pitää alusta alkaen salassa. Silti riippuvuusongelmaisen pitäis yrittää tyydyttää elimistö samanaikaisesti ja kovien aineiden kanssa ei varmasti oo kovin helppo tasapainotella, kun paineet kasaantuu monelta suunnalta.
Silloin kun elimistö on jo muutenkin punasella, voi ihmisellä olla kaiken muun paineen lisäksi aiheetonta (siis ei todellisesta uhasta johtuvaa) paranoiaa ja ahdistusta... Tyyppi saattaa ahdistua sosiaalisista kontakteista etukäteen turhaan ja kelata et "kaikki tarkkailee" ja "ei perse, noi varmasti huomaa kyl" vaikka siihen ei todellisuudessa ois ollut mitään aihetta. Sit seuraavaks pitää keksiä joku syy ettei mene sinne videoiltaan kavereiden kanssa -> seuraa eristäytymistä. Sit taas tosta eristäytymisestä toi sama homma voi boostata taas itsensä "ei hele... kyllä ne varmasti viimestään nyt tajuu kun mä jätin viimekerralla menemättä..." tms. tms. <-- <--- Toisaalta siis tälläsessä tapauksessa jo aineenkäyttäjän ennakkoasenne siitä mikä on yhteiskunnan mielipide hänen toiminnastaan voi omalta osaltaan ruokkia helposti tota paranoiaa, joka taas johdattaa uusiin ratkaisuihin vailla todellisuuspohjaa.
Ja sit kun tohon tilanteeseen joka kokoajan kasvattaa itseään lisätään vielä ne todelliset menetykset elämässä jota voi käydä niin ei saakeli... ei sellasta ahdistuksen tilaa voi edes kuvitella. Ja jos voi niin kyllä voi varmasti myös ymmärtää minkä takia tällaiseen tilanteeseen ajautunut sit tahtoo yhä ajan kuluessa vaan entistä enemmän pois tästä todellisuudesta...Sit jää vakava heterosuhde ja parikymppisen rakastuminen kokematta, duuni hommaamatta ja kersat saamatta. Ahdistus vaan lisääntyy ja kokoajan vedetään sivuraiteella vaikka veturi vetää jo ihan muuallapäin suomee ja se naru vaunun ja veturin välissä kuitenkin vaan kiristyy
Nykytilanne ei anna mun mielestä aineriippuvaiselle (ja todella jumittavaan elämäntilanteeseen ajautuneelle) kovinkaan monta vaihtoehtoa eri käyttäytymismalleihin, siis sen huumeenvedon ja ahdistavan todellisuudenpaon lisäksi.
Jeps, vaikka kaikkiin asioihin aina löytyy jokin syy, ei mun mielestä kuitenkaan kukaan sais todellakaan olla kusipää kenellekään. Siis se tilanne et jengi vois ajoissa hoitaa itsensä kuntoon sukulaisten ja kavereiden (henkisen ja taloudellisen) tuen avulla ei tulis toimiin ellei myös sillä riippuvaisella olisi yhtä suuri luotto streittaavaa osapuolta kohtaan (olkoon sitten kaverit, opettaja, porukat tai yhteiskunta).
Kuosaavalla ja streittaavalla puolella pitäis olla molemmilla täydellinen luottamus ja kunnioitus. Ja toisaalta jos kaikki ottais kaikki huomioon ja ois parhaansa mukaan auttavaisia toisille, siinä yhteiskunnassa ois kaikki asiat jo niin hyvin muutenkin et luultavasti ihmisten masennus ois kaikilta hoidettu eikä kukaan edes tarvitsis aineita kun elämä siinä ois niin kivaa muutenkin.
Tää mun postaus on loppujenlopuks aika turha kun ei toi idealistinen visio tuu millään näillä eväillä tässä maailmassa tapahtuneeks. Se vaatis yhteiskunnan joka uskois kuosaajaan ja kuosaajan joka uskois yhteiskuntaan et se toimis... ja kun miettii nykytilannetta niin oikeestaan kaiken tulis siis olla tähän verrattuna aikalailla päälaellaan... (Kaikki tekis vaan mielummin hyvää pahan sijaan. Kukaan aikuinen ei hakkais ketään lasta eikä kukaan koulukiusais toista ettei kukaan edes joutuisi masentumaan ja sit sitäkautta ajautumaan riivittävän lapsuuden johdosta ylipäänsä minkäänlaiseen kierteeseen) ...et aika tuskaiselta vaikuttaa.
Vaikka tää vaatis yhteispeliä, niin mulla on sellanen olo et toimivaan lopputulokseen päästäksemme sen ekan askeleen otto asenteen muutoksessa tulis kuitenkin tulla terveiden (siis niiden kellä ei ole päihdeongelmaa) ja yhteiskunnan puolelta. Siis että tollanen ajatusmalli tässä maailmassa vois edes joskus poikia mitään hedelmää, pitäis sen revitysmeininkiin ajautuneen ihmisen ensin vakuuttua siitä että on olemassa ihmisiä, jotka oikeasti ottavat hänet ja hänen tilanteensa huomioon... Sitäkautta vois odottaa että joku hakis yhteiskunnalta jotain tukea jos sitä ensin olisi heille tarjolla.
mielipiteitä + jatkokeskustelua?
joop... mielipiteitä vaan...
jezz.... asiaan ->
Hiemankin liian syvälle "harrastukseensa" mennyt narkomaani on kyllä itse ensimmäisenä kusettamassa frendejään, perhettään, sukulaisiaan ja muita tuttujaan jotta saisi peiteltyä käyttönsä ja rahotettua seuraavan fiksinsä, joten en välttämättä lähtisi arvioimaan ketään siitä jos ei tällaisen henkilön kanssa halua assosioida.
Päihde- ja huumausaineiden käyttö on aina itsekeskeistä ja itsekästä toimintaa, ei sellaista pidäkään loputtomiin sietää. Tietysti muita tulee auttaa mahdollisuuksiensa mukaan, mutta ei tässä mitään pyhimyksiä olla.
Joop, just sen takia että jonkin ihmisen tilanne on sellanen että se käyttäytyy noin ja on jo syventymässä pahasti omaan meininkiinsä, ois mun mielestä reilua muilta et koetettas kuitenkin ymmärtää ja jeesata henkisesti siihen asti kun vaan pystyy (streittarina tai ei) toista auttaan.
Aineriippuvaisuuteen ajautuvan ihmisen taakkaa (ja sitä kautta käytön syy/seuraussuhdetta) vaan edesauttaa sellanen asenne, että kukaan tutuista ei edes yritä ymmärtää hänen näkökantaansa. Eristäytyminen ja yksinäisyyteen ajautuminen vaan boostautuu siksi että jos käyttö paljastuisi kaikille (porukat, koulukaverit, työnantaja/ opettajat, + muut viranomaiset) ihmiseltä luultavasti romuttuisi niin monta osa-aluetta elämästä että sen takia pientäkin käyttöä on jo aluksi joutunut salaamaan.
En mä usko et kovinkaan moni kusipäisyyttään tohon valhekierteeseen ajautuu. Vaikka aineilla on toisiin ihmisiin vaikuttava oma syöksykierteeseen johtava vetovoimansa, musta tuntuu, että toi tilanne nykylainsäädännön ja yleisen mielikuvan takia useassa tapauksessa ruokkii itseään siihen pisteeseen että ihminen, joka ois muuten selvinnyt pahasta kierteestä ajautuukin jatkuvasti vain syvemmälle sinne.
Toki on tosi paljon erilaisia ihmisiä, mut pointtina vaan se et mun mielestä tää nykyinen tilanne saattaa muokata hempeimmästäkin ihmisestä erilaisen ihan pakon edessä. Mun mielestä siis yleisesti aika suuren osan ihmisten kierteestä voi varmistaa se et, kun asiat alkaa mennä pieleen ja elimistö huutaa niveaa ilman jotain ainetta kaikki on todellakin pakko pitää alusta alkaen salassa. Silti riippuvuusongelmaisen pitäis yrittää tyydyttää elimistö samanaikaisesti ja kovien aineiden kanssa ei varmasti oo kovin helppo tasapainotella, kun paineet kasaantuu monelta suunnalta.
Silloin kun elimistö on jo muutenkin punasella, voi ihmisellä olla kaiken muun paineen lisäksi aiheetonta (siis ei todellisesta uhasta johtuvaa) paranoiaa ja ahdistusta... Tyyppi saattaa ahdistua sosiaalisista kontakteista etukäteen turhaan ja kelata et "kaikki tarkkailee" ja "ei perse, noi varmasti huomaa kyl" vaikka siihen ei todellisuudessa ois ollut mitään aihetta. Sit seuraavaks pitää keksiä joku syy ettei mene sinne videoiltaan kavereiden kanssa -> seuraa eristäytymistä. Sit taas tosta eristäytymisestä toi sama homma voi boostata taas itsensä "ei hele... kyllä ne varmasti viimestään nyt tajuu kun mä jätin viimekerralla menemättä..." tms. tms. <-- <--- Toisaalta siis tälläsessä tapauksessa jo aineenkäyttäjän ennakkoasenne siitä mikä on yhteiskunnan mielipide hänen toiminnastaan voi omalta osaltaan ruokkia helposti tota paranoiaa, joka taas johdattaa uusiin ratkaisuihin vailla todellisuuspohjaa.
Ja sit kun tohon tilanteeseen joka kokoajan kasvattaa itseään lisätään vielä ne todelliset menetykset elämässä jota voi käydä niin ei saakeli... ei sellasta ahdistuksen tilaa voi edes kuvitella. Ja jos voi niin kyllä voi varmasti myös ymmärtää minkä takia tällaiseen tilanteeseen ajautunut sit tahtoo yhä ajan kuluessa vaan entistä enemmän pois tästä todellisuudesta...Sit jää vakava heterosuhde ja parikymppisen rakastuminen kokematta, duuni hommaamatta ja kersat saamatta. Ahdistus vaan lisääntyy ja kokoajan vedetään sivuraiteella vaikka veturi vetää jo ihan muuallapäin suomee ja se naru vaunun ja veturin välissä kuitenkin vaan kiristyy
Nykytilanne ei anna mun mielestä aineriippuvaiselle (ja todella jumittavaan elämäntilanteeseen ajautuneelle) kovinkaan monta vaihtoehtoa eri käyttäytymismalleihin, siis sen huumeenvedon ja ahdistavan todellisuudenpaon lisäksi.
Jeps, vaikka kaikkiin asioihin aina löytyy jokin syy, ei mun mielestä kuitenkaan kukaan sais todellakaan olla kusipää kenellekään. Siis se tilanne et jengi vois ajoissa hoitaa itsensä kuntoon sukulaisten ja kavereiden (henkisen ja taloudellisen) tuen avulla ei tulis toimiin ellei myös sillä riippuvaisella olisi yhtä suuri luotto streittaavaa osapuolta kohtaan (olkoon sitten kaverit, opettaja, porukat tai yhteiskunta).
Kuosaavalla ja streittaavalla puolella pitäis olla molemmilla täydellinen luottamus ja kunnioitus. Ja toisaalta jos kaikki ottais kaikki huomioon ja ois parhaansa mukaan auttavaisia toisille, siinä yhteiskunnassa ois kaikki asiat jo niin hyvin muutenkin et luultavasti ihmisten masennus ois kaikilta hoidettu eikä kukaan edes tarvitsis aineita kun elämä siinä ois niin kivaa muutenkin.
Tää mun postaus on loppujenlopuks aika turha kun ei toi idealistinen visio tuu millään näillä eväillä tässä maailmassa tapahtuneeks. Se vaatis yhteiskunnan joka uskois kuosaajaan ja kuosaajan joka uskois yhteiskuntaan et se toimis... ja kun miettii nykytilannetta niin oikeestaan kaiken tulis siis olla tähän verrattuna aikalailla päälaellaan... (Kaikki tekis vaan mielummin hyvää pahan sijaan. Kukaan aikuinen ei hakkais ketään lasta eikä kukaan koulukiusais toista ettei kukaan edes joutuisi masentumaan ja sit sitäkautta ajautumaan riivittävän lapsuuden johdosta ylipäänsä minkäänlaiseen kierteeseen) ...et aika tuskaiselta vaikuttaa.
Vaikka tää vaatis yhteispeliä, niin mulla on sellanen olo et toimivaan lopputulokseen päästäksemme sen ekan askeleen otto asenteen muutoksessa tulis kuitenkin tulla terveiden (siis niiden kellä ei ole päihdeongelmaa) ja yhteiskunnan puolelta. Siis että tollanen ajatusmalli tässä maailmassa vois edes joskus poikia mitään hedelmää, pitäis sen revitysmeininkiin ajautuneen ihmisen ensin vakuuttua siitä että on olemassa ihmisiä, jotka oikeasti ottavat hänet ja hänen tilanteensa huomioon... Sitäkautta vois odottaa että joku hakis yhteiskunnalta jotain tukea jos sitä ensin olisi heille tarjolla.
mielipiteitä + jatkokeskustelua?
joop... mielipiteitä vaan...
Pikku puroista syntyy joki. Ei se tonnikalan syöminen sua tapa. Eikä se buranan. Eikä se kaupunki-ilma. Eikä alumiiniastiassa ruo'an pohjaan polttaminen. Ei se elintarvikevärien ja säilöntäaineidenkaan määrä.
Aikamoista yksinkertaistamista. Itse syön kyllä ihan oman mukavuuteni takia särkylääkkeitä jos päätäni särkee ja minulla niitä sattuu olemaan, eikä se tarkoita sitä että minulla olisi ongelma särkylääkkeiden käytön kanssa. Pärjään kyllä ilmankin enkä kuole jos joudun päänsärkyni kärsimään, mutta miksi turhaan kärsisin jos voin helpottaa oloani? Munuaisteni takia? Teen päivittäin asioita, jotka tuhoavat elimistöäni, muunmuassa hengitän kaupunki-ilmaa. En pidä tuollaisten asioiden välttämistä niin suurena prioriteettina elämässäni, että välttäisin hysteerisesti vaikkapa särkylääkkeen syömistä tarvittaessa ja kärsisin mielestäni turhaan tämän takia.
Eikä tässäkään ole mikään sellainen fakta kyseessä, että jos asut kaupungissa ja syöt buranaa, sä kuolet 58 vuotiaana syöpään. Mut just toi, että ei se mitään haittaa mitä siellä elimistön sisällä käy, kunhan ei ole pää pipi. Ei tää pieni burana mitään haittaa. Munkin elintavat on niin epäterveelliset, että mä en halua lähtee tollaseen ylimääräiseen ja vapaaehtoiseen elimistöntuhoamiseen mukaan ollenkaan. Toki, jos se sinulle sopii, syö ihmeessä. Eihän se paljon haittaa.
Ja kuten mä aikaisemmin tuolla jo mainitsin, ei tää mun koko pointti ollut edes siinä buranassa. Vaikka nyt kun mainitsit, niin kyllä sitä buranaakin popsitaan ainakin mun kaveripiirissä vähän jokaiseen kolotukseen. Noh, mutta tässä nyt vähän itsekin innostuin väittämään vastaan väittämisen ilosta. Buranapaketissakin muuten lukee "tilapäiseen särkyyn". Itse pidän tilapäistä särkyä melko tarpeettomana korjata. Jollain kipukynnys voi olla matalampi ja se päänsärky on hoidettava pois. Jos se niskakipu aiheuttaa päänsärkyä, ei siihenkään buranaa kannata napsia. Niskojen aukaisu ainakin itselläni vie sen kivun samontein pois. Ja varsinkin kun itselläni ne kaikenmaailman säryt yleensä on itseaiheutettuja. Eilen viimeeksi särki päätä, kun en ole nukkunut kunnolla. Sitä se unien kanssa leikkiminen teettää. Mutta se on itseaiheutettua. Ja tilapäistä.
Niin tais mennä. Ja nyt paljastu mun tietämättömyys. Kuten aikaisemmin mainitsin, minä en tunne sellaisia. Tavastasi kirjoittaa päättelen, että sinä tunnet. Anna esimerkki. Valaise tietämätöntä.
Tämä menee nyt ihanan tulkinnanvaraiseksi ja hiustenhalkomiseksi taas.
Juu-u. Suomalainenhan ei mene lääkäriin, vaikka kolme päivää putkeen valvoisikin. Jos kolme päivää valvoo, eikä kertaakaan ole moista ongelmaa aikaisemmin ollut, niin ihmettelen kyllä toimintaa jos siihen ruvetaan ensimmäiseksi syömään nappeja ennen kuin ollaan käyty edes lekurissa.
Entäpä jos on kärsii ongelmasta ensimmäistä kertaa, mutta vaikkapa jo 3. päivää putkeen? Eikä pysty tekemään itse syylle mitään juuri sillä hetkellä. Onko ongelma yhtäkkiä kolmessa päivässä muuttunut tiedossa olevaksi ongelmaksi? Muuttuiko se kenties jo ensimäisenä yönä? Vai vasta toisella aikajaksolla kun moista esiintyy? Missä vaiheessa sinun mielestäsi sitten on sopivaa ruveta hoitamaan oireita?
Vaan nyt mennään tässä keskustelussa niihin harhaan siitä ongelmasta. Eli siis jos on jotain pientä tilapäistä, johon on yleisesti hyväksyttyä napata muutama nappi naamaan, niin sitä sitten napsii. Omapahan on elimistö. Vaan sellaista tilapäistä unettomuutta voi toki hoitaa vaikka millä. Kun itse pidän melko spartalaisen lääkekaapin itselläni, niin ei se sitä sano, että niitä munuaisenrikkojia ei saisi muilla olla. Lämmin kupillinen teetä auttaa myös. Ja varsinkin jos ei niitä kaiken maailman nappeja huido jokaiseen kolotukseen ja unilääkkeitä jos vielä kello 22:00 ei tule uni, niin ihan kyllä lämmin kupillinen teetä auttaa. Tai sit mun elimistö on vaa jotenkin helpommin uneen saatettavissa. Jos kuitenkin menee siis ihan lääkärin diagnoosina F51.0 puolelle, niin itse pitäisin pelkästään lääkitystä erittäin huonona hoitona. Se voidaan tilapäisesti aloittaa syyn korjaamisen yhteydessä ja kyllähän se on ongelma se lääkekin, jos ilman sitä ei saa unta. Vaan se on tilapäinen ongelma. Ja osa sitä koko kokonaisuutta.
Äh, mä koitin kirjoittaa tästä yksinkertastetun jutun, mutta se vaan poikis lisää pahaa verta, kun niitä sarviotsaisia hyvän kirjan lukijoita on enemmänkin liikenteessä.
Nautintoaineiden, päihdyttävien aineiden, huumaavien yms. käyttö kyllä imho aina kuvastaa ongelmaa. Siis jos se on sitä viihdekäyttöä. En minäkään sitä olutta raflassa kittaisi jos mulla olis yhtä kivaa ilman. (Tai no en oikeastaan kittaakkaan. Mutta sillon kun kitattasin.) Vai väitätkö sinä, että sulla olisi yhtä mukava olo aina, vaikka sinä et sitä kannabista polttaisikaan? Jos on, niin miksi ihmeessä sinä sitä poltat? Krooninen unettomuusko? Se kuinka paha asia se on, että ei voi pitää hauskaa ilman mitään ainetta - siihen en ota kantaa. Asia kun on niin suhteellinen. Jos tekee mieli juoda se olunen tai polttaa se jointti, ei varmaankaan ole yhtä paha asia kun se, että esmes ei voi harrastaa seksiä ilman kokaiinia. Kaikki ne kolme (olut, jointti, kokaiini seksin yhteydessä) ovat sen nolla arvon miinus puolella. Kuten se lääkekkin. Näistä vaihtoehdoista se kokaiini saa kaikkein suurimman miinusmerkkisen arvon.
Minä taas en näe sen enempää särkylääkkeiden kuin kannabiksenkaan satunnaista käyttöä ongelmana.
Niin, no minäainakin huomasin, että itse kirjoitin vähän tiukemmin, kuin mitä sen tarkoitin. Ja pyrinkin korjaamaan lähemmäs sitä mitä tarkoitin.
Aina ja kaikessa. Omasta mielestäni olen kuitenkin lähempänä puoliväliä asiassa kuin sinä. Toinen ääripää olisi säädellä kaikkea kemialla ja yrittää sekä hoitaa että ennaltaehkäistä ongelmat kemialla. Toinen on olla ottamatta mitään edes itsensä lääkitsemiseen silloinkaan kun siihen on selkeä tarve. Kumpikohan meistä on lähempänä ja kumpaa ääripäätä?
029 itse asiassa kyl kirjoitti hyvää tekstiä. Vähän samoja tuntemuksia itsellänikin.
Oletteko sitä mieltä että ihminen voi ja ihmisen tulisi pärjätä ilman
mitään päihdyttäviä aineita?
Itse koen että ihmisella on tarve silloin tällöin päihdyttää itseään
jollain tapaa. Itseäni ainakin alkaa ns. kiristämään jos yritän vaikka
pari kolme viikkoa puurtaa koulua koko ajan selvinpäin. Tunnen
että pääni tarvitsee vaihtelua.
Enkä nyt tarkoita minkään pakenemista, vaan aivan normaalia
rentoutumista, päihdeavusteisesti. Näenkin että päihteet ovat
tavallaan rentoutumisen tehostajia. Saman vaikutuksen voisi
saavuttaa helposti esim. viikon-parin lomalla, mutta siihen ei vain
ole aikaa, ja niinpä rentoutumistaan täytyy tehostaa.
Puhumattakaan sitten arvosta jonka koen esimerkiksi psykedeeli-
sillä aineilla olevan itsetutkiskelussa.
mitään päihdyttäviä aineita?
Itse koen että ihmisella on tarve silloin tällöin päihdyttää itseään
jollain tapaa. Itseäni ainakin alkaa ns. kiristämään jos yritän vaikka
pari kolme viikkoa puurtaa koulua koko ajan selvinpäin. Tunnen
että pääni tarvitsee vaihtelua.
Enkä nyt tarkoita minkään pakenemista, vaan aivan normaalia
rentoutumista, päihdeavusteisesti. Näenkin että päihteet ovat
tavallaan rentoutumisen tehostajia. Saman vaikutuksen voisi
saavuttaa helposti esim. viikon-parin lomalla, mutta siihen ei vain
ole aikaa, ja niinpä rentoutumistaan täytyy tehostaa.
Puhumattakaan sitten arvosta jonka koen esimerkiksi psykedeeli-
sillä aineilla olevan itsetutkiskelussa.
Jos puhutaan ideaali-ihmisestä, niin kyllä. Itse vain en kyllä ainakaan ole Vitruviasta kotoisin.
Oletteko sitä mieltä että ihminen voi ja ihmisen tulisi pärjätä ilman
mitään päihdyttäviä aineita?
Uskon, että ei-täydellisten ihmisen (joita on 100% maapallon väestöstä) on pakko jollain saada ajatukset tästä paikasta pois ainakin silloin tällöin. Alkoholi, kannabis, heroiini, uskonto, fantasiakirjallisuus, elokuvat...
Vaikea aihe mutta sanompa sanottavani. Eli joku tai jokin kun on meidät tänne maapallolle luonut, niin eipä varmaan ole sille vielä tullut mieleen että me olemme niin tyhmiä että pilaamme kemikaaleilla elämämme. Huumeet ja muut paskat ovat yksityinen asia, mutta on se jumalauta kumma kun tuhlataan kallista aikaa tuollaiseen tekemiseen. Eikä se jää pelkkään ajankäyttöön, vaan kyllä siinä helvetisti rahaakin palaa, jokasuunnassa ja joka yhteisössä. Jo tästä keskusteleminen näyttää, kuinka alkeellisella tasolla ajattelumme on. Huipentumana voin kertoa että jos kannabis laillistetaan, se on sitten tarun loppu. Ihmisten pitäisi pystyä pitämään tarpeeksi hauskaa muutenkin, kehittävä ajattelutyö on kokonaan unohdettu. Teillä on ihmiset tuntematon maailma omassa itsessänne, jos löydätte sen, siellä on mukava vaeltaa. Sieltä löytyy kiksiä!!!!
Kirjottamani teksti tuntuu joltain teistä aivan uskomattomalta paskalta. Ei voi mitään, näin ajattelen ja tulen ajattelemaan.
Tsemiä ja hyvää kewättä!!!!!
Kirjottamani teksti tuntuu joltain teistä aivan uskomattomalta paskalta. Ei voi mitään, näin ajattelen ja tulen ajattelemaan.
Tsemiä ja hyvää kewättä!!!!!
No olipas taas aikamoinen yleistys! hohhoijaa.. :rolleyes:
Siis toihan on täysin selvää. Aineiden koostumus yms. on turhaa tietoa potilaalle. Nykypäivänä tilanne on ehkä jo hieman parempi, mutta kun juuri luin masennuspotilaiden lääkkeidenkäytöstä, vastauksia sateli, että lääkäri oli vähätellyt tai jättänyt kertomatta haitoista. Jos menemme kauemmas historiaan, niin suomalaisille on sodassa annettu amfetamiinia. Tuskinpa kerrottiin kuitenkaan, että tässä on teille huumetta. Menkää ja tappakaa.
Itse kriittisenä henkilönä lääkärillä asioimassa olen pettynyt tietoihin, joita siellä annetaan. Viimeks kun kysyin lääkkeen koostumuksesta, lääkäri printtasi minulle yhden sivun jotain latinankielistä tekstiä ja sanoi:"Tässä kaikki mitä minun tarvitsee tietää".
Myös monet kirjailijat ovat ottaneet kantaa asiaan ja yhdistäneet lääkkeiden määräyksen politiikkaan. Lähteitä ei heru kun en muista, mutta selkeää mielestäni on, että aivan avointa touhu ei ole.