Originally posted by Felis:
Sanoa, että kiinalaiset ovat tunnettuja kungfutselaisesta järjestyksestä on vähän sama kuin sanoisi, että suomalaiset ovat tunnettuja protestanttisesta työmoraalista: kiinalaisuus = kungfutselaisuus hyvin pitkälle, sillä Kungfutse (mikä ikinä korrekti translitterointi nykyään onkaan) aikoinaan kirjasi ylös nipun sääntöjä, jotka jo olivat olemassa kiinalaisessa kulttuurissa; puhumattakaan tietysti siitä, että kungfutselaisuus on jonkinlainen valtionuskonto jolla on pitkät (hyvin pitkät) perinteet.
Joo, mutta kungfutse lujitti niitä arvoja kirjoittamalla niistää ja vallassa olijat tajusivat myöskin käyttää kungfutsen esittämiä arvoja hyväksi.
Kungfutselaisuus levisi arvopainotuksina kuitenkin hyvin vahvasti Kiinan naapurimaihin: Vietnamiin, Koreaan, Malesiaan ja Japaniin.
Perinteinen, käytännössä hyvin paljon perheen ja suvun asemaa korostava ajatussuuntaus.
Mielestäni ei myöskään ole mielekästä väittää yhteiskuntaa konservatiiviseksi vain sillä perusteella, että siellä "ei yksilöä kunnioiteta".
Yksilön kunnioitus ja yksilön oikeudet ovat varsin myöhään, valistuksen aikana, ilmestyneet uskomukset. Sitä ennen ja jälkeenkin yksilöjä on helposti uhrattu kaikenlaisten valtiollisten ym. dogmien vuoksi. Sikäli yksilön oikeudet ovat epäkonservatiivinen ja edistyksellinen aate.
Toi on kuitenkin semantiikkaa. Jenkeissä konservatiiveiksi sanotaan talous- ja sosiaalikonservatiiveja, edelliset ovat vahvasti perustuslakiin nojaavia libertaristeja kuten randilaiset, Cato - instituutti ym. jälkimmäiset ovat yleensä republikaaninationalistisia kristittyjä.
Konservatiivit taas syyttävät monia vihreitä ja kommareita
liian vähäisestä yksilöiden kunnioituksesta 'yhteisen edun nimissä'.
Kiinalaisen ajattelun mukaan yksilön hyvä = yhteisön hyvä, eikä yksilö-yhteisö-erottelu edes ole kovin mielekäs. Kiinalaisesta - ja myös esim. afrikkalaisesta - näkökulmasta suurin osa länsimaiden ongelmista johtuu vain ja ainoastaan liian löysästä sosiaalisesta sidoksesta. Henkilökohtaisesti uskon, että siinä on osa totuutta.
Eihän yksilön hyvä ja yhteisön hyvä todellakaan ole sama asia. Eri kulttuureissä yksilön oikeuksien arvostusta painotetaan hyvin vähän yhteisen edun kustannuksella.
Yleensä konservatiiviset kulttuurit eivät erityisemmin salli sosiaalista kritiikkiä, kyseenalaistamista ja sosiaalisen todellisuuden dekonstruktiota.
sanakirja sanoo:
conservatism
The inclination, especially in politics, to maintain the existing or traditional order.
A political philosophy or attitude emphasizing respect for traditional institutions, distrust of government activism, and opposition to sudden change in the established order.
fascism
A system of government marked by centralization of authority under a dictator, stringent socioeconomic controls, suppression of the opposition through terror and censorship, and typically a policy of belligerent nationalism and racism.
A political philosophy or movement based on or advocating such a system of government.
En myöskään menisi sanomaan valtiota fasistiseksi, koska siellä tuomitaan homoseksuaalisuus; mielestäni se on pikeminkin vanhanaikaisuuden (ei fasismin eikä välttämättä konservatisminkaan) merkki
Vanhanaikaisuus =konservatismi? Fasismi taas menee hyvin rankasti yksilön yksityisille aloille. Mahathir Mohammedin tavassa hallita Malesia ja oppisition mustamaalauksessa on hyvin paljon fasistisia piirteitä. Kyllä mä ainakin pidän sekä Singaporea että Malesiaa fasistisina kapitalistisina valtioina. Kiinassa on vallassa kommunistinen puolue ja hyvin paljon sama meininki. Arabiassa on taas jonkinlainen aristokraattinen elitismi vieläkin päällä.
Yksilön autonomisuus, demokratia ja tasa-arvo ovat kaikkein radikaaleimpia ajatuksia yhteiskunnaliselta kannalta.