meikäläinen tuntuu tehtailevan näitä listoja oikein urakalla, tälläkin sivulla nyt 3 listaa mutta ei kai siinä mitää jos pystyy rallit kuvailemaan muutenki ku tylsästi listaamalla ;)
kyseessä flow-viikonlopun (plus vähä muuta) ostoksia
alkuun klassikoita muutaman vuoden takaa
jean luc ponty - the best of (columbia) klik!
sweet sweet mother of jesus. faktana voidaan pitää että jokainen itseäänkunnioittava detroitteknotuottaja omistaa raidalle "in the fast lane" niiiiin paljon melodisemman teknon puolelta. tässä mr jazzsähköviulu on ollut ällistyttävän paljon aikaansa edellä että heikompaa taas huimaa. nyt jokainen teknopuristi kauppaan noukkimaan omansa talteen tai muuten en pidä teitä minään :D luulisi löytyvän helpostikin
damn! - leaving this planet (raw fusion) klik!
charles earlandin kuolematon itkuvirsi sovitettuna tanssittavampaan muottiin. moista ei yleensä voisi hyväksyä mutta kun originaalin tippa linssissä asenne jopa säilyy niin annettakoon rework anteeksi.
black science orchestra - sunshine (afroart) klik!
alison davidin vokaalit ja muutenkin aina onnistunut bso tuotanto. vihdoinkin kotiutettuna
volcov & paradox - soulbreeze (rushhour) klik!
tekhaussia tai mitä nyt onkaan mutta aina nää syntikka-brokenbiit-teknoilut on mulle toiminu.
hopper - s.a.u. (twisted funk) klik!
4 hero rumpali luke parkhouse ei hirveästi tee itsestään numeroa mutta silloin kun fiilis tulee mies puristaa itsestään semmoisen määrän musiikillista hunajaa että huh. tuotosta on suht vaikea kuvailla mutta jossain housen ja junglen välimaastossa mennään ja ehkä voitaisiin olla hieman hard boppiinkin kallellaan. elementtejä vähän kaikkialta, tulee weather report mieleen.
manzel - space funk (dopebrother) klik!
yhtä klassikko kuin atmosfearin dancing in outer space mutta ainakin omakohtaisesti vaikeampi löytää. kiitos mawwille uudelleenjulkaisusta. mukana wahwahskittaa, arppeja, rhodesia ja tietenkin viulu sekä torviorkestraatioita eikä meno kuulosta yhtään täyteen tungetulta.
various - message from the tribe (universal sound/soul jazz) klik!
parempaa jatsikokkaria saa hakea. omakohtaisena favena doug hammondin wake up brothers slowari mutta sisältää myös niin stydejä funkahtavia jazzfuusio ralleja ettei tuolissa meinaa pysyä. mm phil ranelin & marcus belgrave included
phil ranelin - remixes (hefty) klik!
edellämainitun tribe recordsin päämies käsitellään uusiksi. lukemalla remiksaajalistan saa jo suhteellisen hyvän käsityksen missä mennään. tempo pidetään matalalla joka tekeekin oikeutta alkuperäisille lauluille. kärpäset kiertää tän kaukaa koska ei ole paskaa nähnytkään
roy davis junior - planet x (planets) klik!
earth moon & sun alalabelilla julkaistu melkein voisi sanoa tribuutti mad miken vuosien takaisille tek-jazz anthemeille. sisältää dj duken remiksin joka on tähdätty enemmän tanssilattialle. jos pitää jotain vertailukohtaa hakea niin cc:n climax
deidre wilson tabac - i can't keep from crying sometimes (jazzman) klik!
gordon beck - the hustler (jazzman) klik!
jazzmaneista smoothimpi on gordon beckin seiska jolla mennään jo melkein swingiin. hyvää tavaraa though
dwt taas lainaa wanhoja 'jazzriffejä' ja lisää hommaan lievää garagemaista funkkia
ja lopuksi tämän vuoden niittotalkoot
cosmosis - tell her (2000 black) klik!
ihan tervettä että länsilontoon äijät liittoutuvat ja tuovat jotain uutta aika-ajoin tylsäksi käyneeseen brokenbiit napsutteluskeneen. tässä nimibiisissä vaan on jokin koukku jota nyt on sen kummemmin mahdotonta täsmällisesti kuvailla; vokaalit, kiipparit mitälie, hyvää tavaraa. eikä degon kääntöpuolella oleva avaruusrallattelu myöskään kylmäksi jätä
domu - worldwide ep (lounging) klik!
perusdomua ja nyt lämmittääkin/naurattaa eniten solid grooven perkkariremiksi, gillesin "worldwide" shouteilla. kääntöpuolen tavara voisi olla kuin suoraan umod lpltä
build an ark - peace with every step (kindred spirits) klik!
vanhoja jatsiklassikoita lainaava kuitenkin suureksi osaksi omiaan tuottava jenkkipumppu joka nimensä mukaisesti on vastavoima nykyiselle maailmantilanteelle. otetaan hippunen kenny dixon junioria, ripaus quantic soul orchestraa, hieman yam who soitantaa ja tietenkin viimevuosisadan suurten artistien jazziperintö niin saadaan edes jotain läheltä liippaavaa kuvausta aikaiseksi. kaikki kappaleet niin turkasen kovia etten uskalla nostaa mitään toisten yläpuolelle
