Originally posted by Laura:
ois kyl tylsää tehdä vaan itselle ruokaa..
mulle saa soitella kanssa jos on tarvis syömäreille
mulle saa soitella kanssa jos on tarvis syömäreille
Originally posted by Taedium:
Ehkä sä oot tavannu vääriä miehiä? Huono onni kyseessä? Vai etkö itse tee koskaan aloitetaa ja kysy kaverina kahville?
Lähdetkö kahville, kun tuun ens lomille?
No onhan ne olleet vääriä. Ehkä jossain välissä on ollut joku ihan hyväkin tyyppi, mutta musta on tullut jo niin vainoharhainen (yksityiskohdat tästä tarinasta voin säästää sitten sille lomakahville ) että nekin raukat on leimattu ameeboiksi, joiden ajattelua ohjaa loppupeleissä pelkästään se yksi elin, mikä ei sijaitse silmien korkeudella. Ja kyllä muuten oon kysynyt kaverina kahville, mutta sitä vaan aina jotenkin päädytään siihen samaan tilanteeseen. Jos oikein asiaa aletaan miettimään, niin platoniset kaverisuhteet ovat toimineet ainoastaan sellaisten miesten kanssa, jotka jo seurustelevat vakituisesti. Ja kyllä mä sen ymmärrän, että voi ns. koettaa kepillä jäätä, jos hommasta tulis jotain, mutta jos torjunta tulee, niin ei sitä pitäisi alkaa enää juoksemaan sen asian perässä ja esim. aina kännissä ruveta ehdottelemaan uudestaan. Oonkin tässä miettinyt välillä ihan vakavissani, että pitäisi kehittää joku mielikuvituspoikaystävä, jonka poissaolon voi selittää työkomennuksella jossain Oulussa tai ulkomailla, mutta jonka voisi mainita tarpeen tullessa...
En tykkää pilata kaveruussuhteita, kun monilla on seksin suhteen joku ihme käsitys, että se on joku esine, jonka kaikki miehet haluaa ja naisen tulee miettiä tarkkaan kenelle sen antaa. Ja että seksin jälkeen jokin olisi jotenkin toisin. Oman päänsä sisälle saa kyllä kurkistaa useamminkin tuollaisissa tilanteissa.
Oon kokeillut kerran viettää yön "kaverin" kanssa ja se muutti oikeasti kaiken. Kaverista tuli perässäjuoksija, joka ei uskonut, että homma voi jäädä vain yhteen kertaan eikä sitä, että meistä ei tule nyt paria.
Tuosta seksijutusta vielä, ettei nyt kukaan käsitä väärin. Mä pidän seksistä ja saan sitä mielestäni aivan liian vähän, mutta ongelma on siinä, että kohtaan liian harvoin sellaisia ihmisiä, jotka koen tarpeeksi haluttavina (liian nirso olen, tiedän). Valitettavasti luonteeltaan ihanat ovat niitä "kavereita", joita en halua ja ne muuten ihanat niitä, joiden kanssa mulla ei oo henkisesti mitään yhteistä. Ja voi luoja jos jossain ihmisessä nämä luonne+muu yhdistyisi mulle täydellisellä tavalla niin enhän mä enää mikään sinkku olisi.
Mitä tulee miehen ja naisen kaverisuhteseen niin sehän on täysin ihmiskohtaista. Toisille, niin miehille kuin naisille, sillä ei ole mitään väliä mitä sielä jalkovälistä löytyy. Toisilla taas kaveriporukka on täysin homogeninen ja kaikki toista sukupuolta olevat "kaverit" ovat vain kavereiden tyttö/poikaystäviä tai pelkkiä tuttuja.
Kyse on vain asenteista kiinni.
Tälläinen erisukupuolta (tai näin suvaitsevaisuuden aikoina miksi ei samaakin) olevien kavereiden ihastuminen, mistä ideazione kertoi, johtuu varmaankin siitä, että jos ihmiset viettävät paljon aikaa keskenään näkevät he toisistaan jotain muuta, jotakin syvempää kuin perjatai-illan huumassa kainaloon tarttuneessa satunaisessamatkailijassa.
Tai ehkä ideazione on vain niin mahtava ihminen, ettei miespuoliset pysty olemaan hänen kanssa vain kavereita.
Tietenkin tälläisten nilkit, jotka pyytävät kahville ja selittävät olevansa kavereita, mutta haluavatkin saada jotain parempaa, ovat ihan eria asia kuin kaveri joka sattuu ihastumaan sinuun.(harvemmin sitä itse päättä)
Juuri tälläisten lipevien "kavereiden" takia sitä ei ole kovinkaan helppoa tutustua tuntemattomiin tai vaikka tuttuihinkin tyttöihin, ihan kaverimielessä. Shame on U!
Mutta jos nyt sattuu olemaan ihastunut/rakastunut vanhaan kaveriinsa niin minkäs teet, ei sille sitten voi mitään muuta kun lähteä Peruun paimentamaan laamoja tai mennä puhumaan suunsa puhtaaksi. Jos tulee rukkaset niin turhaa sitä on kummankaan pahalla muistella. Jos ei veikka ei voi voittaa.
Pitää muistaa vain ettei me kaikki miehet olla munapystyssä juoksevia apinoita, joilla on vain yksi asia mielessä...Siis koko ajan
Niin ja kysymykseen sinkku vai seurustelija sanotaanko että pm voi lähettää heheh
OHO nyt menee jo ylitöiksi. Äkkiä kotiin
>
Edit:Älämölöä
[ 01 August 2002: Message edited by: Pan ]
Kyse on vain asenteista kiinni.
Tälläinen erisukupuolta (tai näin suvaitsevaisuuden aikoina miksi ei samaakin) olevien kavereiden ihastuminen, mistä ideazione kertoi, johtuu varmaankin siitä, että jos ihmiset viettävät paljon aikaa keskenään näkevät he toisistaan jotain muuta, jotakin syvempää kuin perjatai-illan huumassa kainaloon tarttuneessa satunaisessamatkailijassa.
Tai ehkä ideazione on vain niin mahtava ihminen, ettei miespuoliset pysty olemaan hänen kanssa vain kavereita.
Tietenkin tälläisten nilkit, jotka pyytävät kahville ja selittävät olevansa kavereita, mutta haluavatkin saada jotain parempaa, ovat ihan eria asia kuin kaveri joka sattuu ihastumaan sinuun.(harvemmin sitä itse päättä)
Juuri tälläisten lipevien "kavereiden" takia sitä ei ole kovinkaan helppoa tutustua tuntemattomiin tai vaikka tuttuihinkin tyttöihin, ihan kaverimielessä. Shame on U!
Mutta jos nyt sattuu olemaan ihastunut/rakastunut vanhaan kaveriinsa niin minkäs teet, ei sille sitten voi mitään muuta kun lähteä Peruun paimentamaan laamoja tai mennä puhumaan suunsa puhtaaksi. Jos tulee rukkaset niin turhaa sitä on kummankaan pahalla muistella. Jos ei veikka ei voi voittaa.
Pitää muistaa vain ettei me kaikki miehet olla munapystyssä juoksevia apinoita, joilla on vain yksi asia mielessä...Siis koko ajan
Niin ja kysymykseen sinkku vai seurustelija sanotaanko että pm voi lähettää heheh
OHO nyt menee jo ylitöiksi. Äkkiä kotiin
>
Edit:Älämölöä
[ 01 August 2002: Message edited by: Pan ]
Originally posted by ideazione:
Oon kokeillut kerran viettää yön "kaverin" kanssa ja se muutti oikeasti kaiken. Kaverista tuli perässäjuoksija, joka ei uskonut, että homma voi jäädä vain yhteen kertaan eikä sitä, että meistä ei tule nyt paria.
No..heh.. eiköhän noita saa helpomminkin, eikä kyllä ees tarvii tehdä mitään...pahimpia on ne jokka homma jopa puhelinnumeron jollain ihme keinolla ja rupee soitteleen, perään. :P
edit: isotypo.
[ 04 August 2002: Message edited by: mark hamilton ]
¡ Previous post about a year ago !
Herätinpä vanhan topicin horroksestaan.
Vastaus kuuluu:
Ehdottomasti seurustelija, oma kulta vaan tuossa ilmoitti olevansa sinkkutyyppiä ja nyt pelottaa, ahdistaa ja itkettää. :sad:
Vastaus kuuluu:
Ehdottomasti seurustelija, oma kulta vaan tuossa ilmoitti olevansa sinkkutyyppiä ja nyt pelottaa, ahdistaa ja itkettää. :sad:
Lollapalooza !
Mul on menossa elämäni pisin "seukkasuhde" lol,
3 months and running
:D
-Bump this thread after a few more months and we'll see mikä on status sit
Mul on menossa elämäni pisin "seukkasuhde" lol,
3 months and running
:D
-Bump this thread after a few more months and we'll see mikä on status sit
Tähän aiheeseen hieman liittyen: Oletteko noin yleisesti ottaen seurustelu immeiset yhdessä samanhenkisten kanssa ts. Löytyykö partnerina bilettäjä / konemusan kuuntelija vai joku ihan toisenlainen tuttavuus...? Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta tai siitä ettei kiinnosta lähteä vetämään perseitä teinihelvettiin vaan mielummin vesilinjalla johonki kuuntelemaan hyvää gigksua tai muuta...? Opinions?
Yritin seukata parin-kolmen bileihmisen kanssa, mutta eka oli liian nuori ja toinen petti (harvinaisen tyhmä mies), kolmas oli ihan toiselta planeetalta. En vaan sattunut löytämään sopivaa kumppania konemusaskenen parista. Hortoilin (välillä vähemmän, välillä enemmän) sinkkuna vajaan vuoden. Tapailin ihan vääriä miehiä ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon. Olin tosi onneton, ja mitä onnettomammaksi tulin, sitä väärempiä miehiä tapasin. Olen siis seurustelijatyyppiä.
Sitten lähdin bestikseni kanssa ihan toisen harrastuksen mukana vähän rauhoittumaan. Siellä tapasin nykyisen sulhaseni/ avomieheni/ tulevan nappulani isän. Turkuun asti pitää mennä, että tapaa Loviisalaisen miehen joka asuu Kotkassa... samalla hiekkalaatikolla ollaan kakaroina leikitty.
Mieheni on rokkari. Olen monen monta kertaa kysynyt haluaako hän tulla mukaan bileisiin, kun olen menossa. Ei halua. Ja aina minulta kysytään bileissä, että tuleeko mieheni myöhemmin. Ei tule. Hän ei oikein ymmärrä harrastustani, mutta hyväksyy sen. Välttämättä en edes halua häntä mukaani bileisiin, sillä tiedän että hän ikävystyisi siellä kuoliaaksi, varsinkin kun niin helposti jään suustani kiinni joka paikkaan, mutta olisi kiva, että hän kävisi sen yhden kerran katsomassa meininkiä ja näkemässä ne kaverit joita tapaan bileissä. No hyvä näin. On kiva pitkän öisen kotimatkan päätteeksi päästä oman mussun viekkuun tuhisemaan.
Posts: 3,707
Viitaten Markin kysymykseen ja Blondien puheenvuoroon
--> kyllä, on täysin mahdollista perustaa toimiva ja kestävä suhde konemusan ystävän ja "ei-niin-ystävän" välille. Itse en suhteemme alussa tiennyt konemusiikista hölkäsen pöläystä, mielipiteeni oli että "tekno = Alexia & Scooter" :D Kun sitten aloin seurustella tämän konefriikkini kanssa muutin käsityksiäni ja pidän nykyisin 6,5 vuoden konemusiikin altistuksen jälkeen jopa sellaisesta musasta, jonka olisin aiemmin luokitellut vain epävireiseksi surinaksi. Tosin siippani saa kyllä edelleen lähteä jungle-bileisiinsä ilman minun seuraani!
Lisäys: vaikken olisikaan havahtunut tähän musiikin lajiin, en usko että suhteemme olisi siitä kuitenkaan millään lailla kärsinyt. Meillä on ziljoona muutakin asiaa joista olemme ihan eri mieltä (esim. olen armoitettu penkkiurheilija, hän ei ollenkaan; harrastamme hyvin erilaisia asioita jne.), mutta kun periaatteelliset kysymykset ja elämänfilosofiat osuvat mukavasti yksiin, niin ei siinä silloin muuta tarvitakaan!
--> kyllä, on täysin mahdollista perustaa toimiva ja kestävä suhde konemusan ystävän ja "ei-niin-ystävän" välille. Itse en suhteemme alussa tiennyt konemusiikista hölkäsen pöläystä, mielipiteeni oli että "tekno = Alexia & Scooter" :D Kun sitten aloin seurustella tämän konefriikkini kanssa muutin käsityksiäni ja pidän nykyisin 6,5 vuoden konemusiikin altistuksen jälkeen jopa sellaisesta musasta, jonka olisin aiemmin luokitellut vain epävireiseksi surinaksi. Tosin siippani saa kyllä edelleen lähteä jungle-bileisiinsä ilman minun seuraani!
Lisäys: vaikken olisikaan havahtunut tähän musiikin lajiin, en usko että suhteemme olisi siitä kuitenkaan millään lailla kärsinyt. Meillä on ziljoona muutakin asiaa joista olemme ihan eri mieltä (esim. olen armoitettu penkkiurheilija, hän ei ollenkaan; harrastamme hyvin erilaisia asioita jne.), mutta kun periaatteelliset kysymykset ja elämänfilosofiat osuvat mukavasti yksiin, niin ei siinä silloin muuta tarvitakaan!
Posts: 14
Mä olen varmaan enemmän seurusteluihminen, kun en ikinä saa aikaa kulumaan ellei oo joku kaveri kenen kans puhuis scheissea tai jotain tyttö kenen kans duunailla.
Pari kuukautta meni poikki noin kolmen vuoden suhde ja nyt on ihme olo..
Pari kuukautta meni poikki noin kolmen vuoden suhde ja nyt on ihme olo..
Että olenko enemmän sinkku- vai seurusteluihminen? Tämä on kyllä aika helppo kysymys. ;)
Itse olen hyvin läheistä seurustelusuhdetta hakeva tyyppi, mikään "tapaillaan silloin tällöin ja harrastetaan seksiä" ei sovi mulle yhtään. Mulle tärkeää on olla seurustelukumppanin kanssa hyvä ystävä, sellainen jonka kanssa viihtyisi joka tapauksessa vaikka ei seurustelisikaan. Mars/Venus-konfliktit, sukupuolirajojen korostaminen ja vastakohtaisuuksien asettelu ei mun kohdalla toimi yhtään. Yhdessäolo on kaikkein kivointa, kun siinä on sekä rakkautta että ystävyyttä yhtä aikaa.
Mitä tulee tuohon aikaisempaan keskusteluun tulee, niin juuri eilen illussa tuli keskusteltua erään henkilön kanssa, jonka tyttöystävä ei käy ollenkaan mukana bileissä. Ymmärrän kyllä periaatteessa tilanteen, onhan se ihan ymmärrettävää että jotkut haluavat jotain omaa, jotain sellaista jonka voi jakaa ennemmin kavereiden kanssa. Joidenkin mielestä tuollainen oma juttu on jopa tärkeää suhteen kannalta.
Itsestäni tuntuisi vain todella omituiselta, jos jokin elämäni osa-alue jäisi kokonaan jakamatta toisen kanssa. Erityisesti kun kyseessä on bileet, jotka kuitenkin ovat kohtalaisen tärkeä osa identiteettiäni. Jos kyseessä olisi vaikka jokin harrastus tai muu sellainen, niin sen voisi ehkä ymmärtää paremmin. Toisaalta, ehkä tämäkin on vain osoitus sairaalloisesta läheisyydentarpeestani tai jotain. :)
Itse olen hyvin läheistä seurustelusuhdetta hakeva tyyppi, mikään "tapaillaan silloin tällöin ja harrastetaan seksiä" ei sovi mulle yhtään. Mulle tärkeää on olla seurustelukumppanin kanssa hyvä ystävä, sellainen jonka kanssa viihtyisi joka tapauksessa vaikka ei seurustelisikaan. Mars/Venus-konfliktit, sukupuolirajojen korostaminen ja vastakohtaisuuksien asettelu ei mun kohdalla toimi yhtään. Yhdessäolo on kaikkein kivointa, kun siinä on sekä rakkautta että ystävyyttä yhtä aikaa.
Mitä tulee tuohon aikaisempaan keskusteluun tulee, niin juuri eilen illussa tuli keskusteltua erään henkilön kanssa, jonka tyttöystävä ei käy ollenkaan mukana bileissä. Ymmärrän kyllä periaatteessa tilanteen, onhan se ihan ymmärrettävää että jotkut haluavat jotain omaa, jotain sellaista jonka voi jakaa ennemmin kavereiden kanssa. Joidenkin mielestä tuollainen oma juttu on jopa tärkeää suhteen kannalta.
Itsestäni tuntuisi vain todella omituiselta, jos jokin elämäni osa-alue jäisi kokonaan jakamatta toisen kanssa. Erityisesti kun kyseessä on bileet, jotka kuitenkin ovat kohtalaisen tärkeä osa identiteettiäni. Jos kyseessä olisi vaikka jokin harrastus tai muu sellainen, niin sen voisi ehkä ymmärtää paremmin. Toisaalta, ehkä tämäkin on vain osoitus sairaalloisesta läheisyydentarpeestani tai jotain. :)
Vaavu sanoikin jo kaiken oleellisen... eli yhdyn suhun, mutta vain henkisesti :D
Mun ois vaikee nähdä toisen konemusankuuntelemattomuutta (hui!) syynä
olla seurustelematta toisen ihmisen kanssa. En mä ainakaan siitä toisesta
ihmisestä hae kumppania harrastusten pariin vaan ennemminkin ihmistä,
jonka kanssa voi jakaa vähän tärkeämpiä ja intiimimpejä asioita. Tokihan
se ois mukavaa jos tyttöystävä tulis sillon tällön mukaan kemuihin, mutta
ei muo mun mielestä tartte joka junkkapippaloihin seurata. Välillä on ihan
siistiä kiskoa perinteiset kaljaövärit äijäporukassa ja puhua tisseistä koko
ilta :)
Tietenkin ens kerralla kun tyttöystävä lähtee lomalle ulkomaille, mä läh-
den mukaan, mut siihen on sit jo ihan eri syyt :excellent:
olla seurustelematta toisen ihmisen kanssa. En mä ainakaan siitä toisesta
ihmisestä hae kumppania harrastusten pariin vaan ennemminkin ihmistä,
jonka kanssa voi jakaa vähän tärkeämpiä ja intiimimpejä asioita. Tokihan
se ois mukavaa jos tyttöystävä tulis sillon tällön mukaan kemuihin, mutta
ei muo mun mielestä tartte joka junkkapippaloihin seurata. Välillä on ihan
siistiä kiskoa perinteiset kaljaövärit äijäporukassa ja puhua tisseistä koko
ilta :)
Tietenkin ens kerralla kun tyttöystävä lähtee lomalle ulkomaille, mä läh-
den mukaan, mut siihen on sit jo ihan eri syyt :excellent:
Seurustelu ihminen.. juu, mut ei sillä ole mulle merkitystä kuunteleeko toinen konemusiikkia, vai ei. :hearts: Tiedän että en tule käymään pileissä koko ikääni ja ylipäänsä niiden merkitys on nykyään paljon vähäisempi kuin ennen. Joskus ajattelin että sen oikean on löydyttävä kemuista, mut huomasin että hyviä tyyppejä on myös muualla. Olen seukannu kyl sellasenkin tyypin kans, joka kuunteli musaa.. vaan ei enään halunnu käydä kemuissa.
Toki sitä haluaa jakaa sellaisen puolenkin elämästään, mut en halua että kukaan ryhtyy käymään kemuissa sen vuoksi että itse käyn :panic:
Toki sitä haluaa jakaa sellaisen puolenkin elämästään, mut en halua että kukaan ryhtyy käymään kemuissa sen vuoksi että itse käyn :panic:
Ilmeisestikin olen seurusteluihminen, pyrin jo ennen nykyistä suhdetta seurustelusuhteeseen, en ole koskaan hakenut "pelkkää seksiä"... nyt ollaan oltu vuosi yhdessä ja tunteet tuntuvat vain syvenevän, mikäpäs tässä ollessa... saapa nähdä kestetäänkö yhdessä asumista sitten myöhemmin...
En mä ainakaan siitä toisesta
ihmisestä hae kumppania harrastusten pariin
Välillä on ihan
siistiä kiskoa perinteiset kaljaövärit äijäporukassa ja puhua tisseistä koko
ilta :)
Joo, ite en tiedä kanssa oonko lintu vai kala, tykkään nyhjäämisestä mut sit taas toisaalta vaadin omaa tilaa. Voi olla et joillekin sopii se että on 24/7 yhdessä töitä ja harrastuksia myöden mut mä kyllä varmaan pimahtaisin. Siispä silloin tällöin tarvitaan myös kaljaa ja tissejä äijäporukassa.
En oo vielä ainakaan törmännyt tyttöön jolla olis SEKÄ samantyyppinen musiikkimaku ETTÄ joka jollakin tasolla vielä ymmärtäisi mun kieroa mieltä, joten oon unohtanut sen vaihtoehdon kokonaan ja tapailen ketä sattuu... :D
No, onhan tossa ollut myös noita >2v. seurusteluja mutta aina jossain vaiheessa alkaa ahdistaan ihan hillittömästi -> pakko lähtee liikkeelle.
Tai jos ei ala ahdistaan niin sit heitetään pihalle. masentavaa, eikö? :(
Mut ei elämä sentään nyt niiin kamalaa oo. Ei pitäis surkutella yhtään mitään! Kun on sinkkuna, ottaa kaikki irti siitä hetkestä ja samoin silloin kun on parina (tai kommuunina tjsp. :D )!
-g.
5.2.2001 alettiin seurustelemaan vaavun kanssa. Sen jälkeen ollaan nukuttu alle 20 yötä erillään ja yhtäjaksoisesti erillään ollaan taidettu olla vain kaksi päivää. Nyt 7.3 kun menen kertaamaan viikoksi tulee jopa 6 yön ero.
Uskon, että kaikki on jaettuna kaksin verroin parempaa.
Uskon, että kaikki on jaettuna kaksin verroin parempaa.
5.2.2001 alettiin seurustelemaan vaavun kanssa. Sen jälkeen ollaan nukuttu alle 20 yötä erillään ja yhtäjaksoisesti erillään ollaan taidettu olla vain kaksi päivää. Nyt 7.3 kun menen kertaamaan viikoksi tulee jopa 6 yön ero.
Uskon, että kaikki on jaettuna kaksin verroin parempaa.
Heikompaa vois ahdistaa tollanen... Mut jos se on se oikee, niin sit se on.
Ei siitä pääse eroon vaik haluais :)
Hups, väärä nicki!