105 posts, 6 pages, 16,227 views
Originally posted by Analogia:
Mä oon ehdottomasti seurustelijaihminen mutta silti jatku-
vasti sinkkuna. Mikään ei oo ihanampaa kuin oma luotettu
kulta jonka tapaamista voi odottaa ja jonka kanssa voi
viettää aikaa tehden ihan mitä vaan. Ja se tuoksu kun pääse
käpertymään kultsin kainaloon illalla .. Mä oon ihan
ämmä tässä suhteessa mut mitkään sinkkuelämän hurjastelut
ei vie voittoa rauhalliselta kotohengailulta vinkkupullon
ja juttelun merkeissä.
Kulta vaan puuttuu =)
Originally posted by noora:
sekä että varmaankin... mut sellanen sopiva välitilannehan on täydellinen vaihtoehto, ois vakituinen kumppani mut silti sais elää myös omaa elämää ja mennä miten haluu, millon haluaa jne.
Originally posted by gerry:
Heh, et ole ainut... Veit sanat suusta... Vaikka se seurustelukin on vähän niin ja näin... Mut seurustelussakin on ongelmia... Rakkaus on ihanaa kun se toimii... mutta kun se ei toimi voi se olla maanpäälitä helvettiä
Originally posted by mttklrv:
Kaipa lienen seurustelijaluonne, mutta tuomittu sinkkuuteen
liian suurten luulojen ja kriteerien vuoksi. Kumppanin kun
pitäisi olla sitä, tehdä tätä, osata tuota ja vielä pitää
näistä jne...
*sigh*
Originally posted by Lara C:
Siis toimiva, vakaalla pohjalla oleva suhdehan on nimenomaan sellainen, että kumpainenkin osapuoli saa olla ja mennä ja elää omaa elämäänsä (luonnollisesti tiettyjen rajojen lomassa), eikä niin, että "nyt mä seurustelen eli me ollaan koko ajan yhdessä ja tehdään kaikki yhdessä". Onhan se varmasti mukavaa että se rakas on siinä kyljessä koko ajan kiinni kun on korviaan myöten rakastunut, mutta aikaa myöten melko tukehduttavaa toimintaa.
Originally posted by Mimako:
Jos suhteenne ovat teille tärkeitä, älkää kuluttako niitä loppuun viettämällä kaikkea aikaa yhdessä.
Originally posted by Analogia:
Yep. Tell me about it.
[ 26 June 2002: Message edited by: Analogia ]
Originally posted by Mark:
Tähän aiheeseen hieman liittyen: Oletteko noin yleisesti ottaen seurustelu immeiset yhdessä samanhenkisten kanssa ts. Löytyykö partnerina bilettäjä / konemusan kuuntelija vai joku ihan toisenlainen tuttavuus...? Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta tai siitä ettei kiinnosta lähteä vetämään perseitä teinihelvettiin vaan mielummin vesilinjalla johonki kuuntelemaan hyvää gigksua tai muuta...? Opinions?