Oletko luonteeltasi enemmän sinkku- vai seurustelijaihminen?

105 posts, 6 pages, 16,223 views

Avatar
#21 • • Remotion Guest
analogia sen tuolla ylempänä jo sanoikin.
Avatar
#22 • • gerry Guest

Originally posted by Analogia:
Mä oon ehdottomasti seurustelijaihminen mutta silti jatku-
vasti sinkkuna. Mikään ei oo ihanampaa kuin oma luotettu
kulta jonka tapaamista voi odottaa ja jonka kanssa voi
viettää aikaa tehden ihan mitä vaan. Ja se tuoksu kun pääse
käpertymään kultsin kainaloon illalla .. Mä oon ihan
ämmä tässä suhteessa mut mitkään sinkkuelämän hurjastelut
ei vie voittoa rauhalliselta kotohengailulta vinkkupullon
ja juttelun merkeissä.

Kulta vaan puuttuu =)




Heh, et ole ainut... Veit sanat suusta... Vaikka se seurustelukin on vähän niin ja näin... Mut seurustelussakin on ongelmia... Rakkaus on ihanaa kun se toimii... mutta kun se ei toimi voi se olla maanpäälitä helvettiä
Avatar
#23 • • noora Guest
sekä että varmaankin... mut sellanen sopiva välitilannehan on täydellinen vaihtoehto, ois vakituinen kumppani mut silti sais elää myös omaa elämää ja mennä miten haluu, millon haluaa jne. Et sit ku sellanen ihminen, joka osaa antaa tilaa sopivasti, osuu kohdalle tuskin tulen enää kaipaamaan sinkkuutta...
Avatar
#24 • • Zeta Guest

Originally posted by noora:
sekä että varmaankin... mut sellanen sopiva välitilannehan on täydellinen vaihtoehto, ois vakituinen kumppani mut silti sais elää myös omaa elämää ja mennä miten haluu, millon haluaa jne.




Elän nyt tässä tilanteessa, mutta en ole tyytyväinen...
Olen kai surusteluihminen mielummin.
Yhden(kahden)illan suhteista en ole koskaan välittänyt.


Ja jotenkin osaan aina löytää kulloisestakin tilanteesta ne huonot puolet esiin... Koskaan en osaa olla tyytyväinen.
Kai tämä on joku mielisairaus tai joku epätasapaino aivoissa.

[ 26 June 2002: Message edited by: Zeta ]
Avatar
#25 • • Lara C Guest
Siis toimiva, vakaalla pohjalla oleva suhdehan on nimenomaan sellainen, että kumpainenkin osapuoli saa olla ja mennä ja elää omaa elämäänsä (luonnollisesti tiettyjen rajojen lomassa), eikä niin, että "nyt mä seurustelen eli me ollaan koko ajan yhdessä ja tehdään kaikki yhdessä". Onhan se varmasti mukavaa että se rakas on siinä kyljessä koko ajan kiinni kun on korviaan myöten rakastunut, mutta aikaa myöten melko tukehduttavaa toimintaa.

Itse olen täydellisesti sinkkuihminen. Ei seurustelussa mitään vikaa ole, ainakaan kun jalat viedään alta, mutta tämän ikäisenä, tässä elämäntilanteessa en katso olevani valmis vakavaan suhteeseen. Täällä on puhuttu sinkkuelämän tuomista yhden illan suhteista ym. mutta omaan sinkkuelämän valintaani ei todellakaan vaikuta irtosuhteiden mahdollisuus. Jos ihminen tahtoo olla sinkku, miksi siihen heti liitetään irtosuhteet ja vapaa seksi? Tottakai on niitäkin ihmisiä jotka nimenomaan tuon pohjalta valitsevat sinkkuuden, mutta myös meitä jotka eivät asialle luo merkitystä. Oma valintani elää sinkkuna johtuu vain omasta elämäntyylistäni. Haluan voida tehdä päätöksiä impulsiivisestikin ilman, että joku "ulkopuolinen" loukkaa samassa itsensä. Ehkä se tekee minusta itsekkään, mutta vain tässä ajassa. Vielä en ole valmis ottamaan vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnista. Ehkä tulevaisuudessa.
Avatar
#26 • • Ana-- Guest

Originally posted by gerry:

Heh, et ole ainut... Veit sanat suusta... Vaikka se seurustelukin on vähän niin ja näin... Mut seurustelussakin on ongelmia... Rakkaus on ihanaa kun se toimii... mutta kun se ei toimi voi se olla maanpäälitä helvettiä



Yep. Tell me about it.

Terkkuja vaan kaikille.

[ 26 June 2002: Message edited by: Analogia ]
Avatar
#27 • • Angeli Guest

Originally posted by mttklrv:
Kaipa lienen seurustelijaluonne, mutta tuomittu sinkkuuteen
liian suurten luulojen ja kriteerien vuoksi. Kumppanin kun
pitäisi olla sitä, tehdä tätä, osata tuota ja vielä pitää
näistä jne...
*sigh*



Sinähän sen sanoit, 100% kuin mun kirjottamana.
Mutta siis aina vain etsii vikaa toisesta tai juttu kaatuu johonkin typerään.Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa. Saa mennä tasan niin paljon kun haluaa, viilettää viikon putkeen jos siltä tuntuu.. Mutta se läheisyys.

Kuitenkin seurustelija ihminen....
Avatar
#28 • • kent Guest
Päätelkää itse:
Lyhyin ihmissuhteeni: 9kk
Tällä hetkellä menossa oleva (pisin): 6v-> ja jatkuu...

Ilmeisesti sitä kuitenkin viihtyy paremmin toisen ihmisen kanssa kuin sinkkuna. Itsestäni on ainakin mukavaa,kun kotona on joku muukin odottamassa kuin likaiset astiat.
Avatar
#29 • • Elwira Guest
Olen seurustelu ihmisiä. Vaadin kamalasti jätkiltä ja lemppaan ne kyllä aika nopeasti jos joku menee pieleen. Monta on tullu käytyä läpi ja nyt löyty joku jonka tapaamista odotan tosi innolla. Tämä mies ei ole mokannut mitään niinkuin useimmat tekee. Olen ehkä turhan vaativa mut,onhan se kivempi et on kulta jota rakastaa ja saa halia ja helliä toista. Kaipaan omaa tilaa mutten pidä sinkkuilusta.
Avatar
#30 • • Dani Cior Guest
aika sinkkutyyppi, vaadin paljon tilaa.
Avatar
#31 • • Mimako Guest

Originally posted by Lara C:
Siis toimiva, vakaalla pohjalla oleva suhdehan on nimenomaan sellainen, että kumpainenkin osapuoli saa olla ja mennä ja elää omaa elämäänsä (luonnollisesti tiettyjen rajojen lomassa), eikä niin, että "nyt mä seurustelen eli me ollaan koko ajan yhdessä ja tehdään kaikki yhdessä". Onhan se varmasti mukavaa että se rakas on siinä kyljessä koko ajan kiinni kun on korviaan myöten rakastunut, mutta aikaa myöten melko tukehduttavaa toimintaa.



Pitää täysin paikkansa. Itselläni on takana eripituisia kariutuneita seurusteluita, joita en kuitenkaan menisi tuomitsemaan fiaskoiksi koska kaikesta oppii (?), ja nyt olen jokseenkin optimaalisessa seurustelusuhteessa jo viidettä vuotta.

Sitä kun vaan on välillä aika yksikseenkin viihtyvä tyyppi, jolla vieläpä on oikein pakkososiaalinen ammatti, niin ei mua haittaa jos jätkä vähän matkustelee. Silloin saa hissutella kotona rauhassa yksikseen.

Jos suhteenne ovat teille tärkeitä, älkää kuluttako niitä loppuun viettämällä kaikkea aikaa yhdessä. Jos suhde on elämän tärkein asia, aikaa pitäisi olla koko loppuelämä
(minkä pituiseksi se sitten muodostuukaan)! Jos taas liikkeellä ollaan keveämmällä no strings -asenteella, ei yhdessänyhjäyspakkoa varsinkaan pitäisi olla (sanoo kotona kullan kanssa jo toista päivää nyhjäävä ns. sinkkutyyppi)
Avatar
#32 • • Strobe light Guest

Originally posted by Mimako:

Jos suhteenne ovat teille tärkeitä, älkää kuluttako niitä loppuun viettämällä kaikkea aikaa yhdessä.



Ehkä se on silti paras tapa testata kannattaako mennä naimisiin.

Liikaa seksiin perustuvalla suhteella ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä siitä testistä.

Ennemmin olin hyvin seurusteluihminen, mutta vasta pitkän seurustelun aikana huomasin sinkkuuden mahdollisuudet. Tällä hetkellä sinkkuihminen, mutta kyllä sitä vähän väliä joutuu kantaansa tarkistamaan. Ihminen, kun ei voi olla milloinkaan pysyvästi onnellinen.
Avatar
#33 • • Sari* Guest
seurustelu.
viikon ollu sinkkuna ja nyt alkaa pukkaan pahasti takaraivoon.
Mimako sanoi kyllä sen idean, meilläkin alko menee päin hevosta sen jälkeen ku kundi tuli armeijasta ja oltiin se armeija aika aina yhdessä kun mahollista.
sitä virhettä en olis halunnu tehdä jos olisin tienny että lopputulos olisi nyt tämä..
mutta noh.
elämä voittaa.

onneks on hyviä ja rakkaita ystäviä jotka jaksaa
Avatar
#34 • • Thunderbird Guest
Vähän niinkuin Henkka tossa hieman ylempänä sanoi... sinkkuna seurustelija ja seurustelijana sinkku... On se elämä vaan niin hankalaa...
Tällähetkellä oon...ööö...emmä vaan tie?! Molempia kai?! Mut kuitenkin ihan tyytyväinen elämäntilanteeseen!
Avatar
#35 • • qinie Guest
Mua on ahistanut pidemmät suhteet!!!joten sinkkuna on kiva olla;mutta kun nyt menee inttiin etc niin olis se tyttöystävä ihan kiva juttu!!!!!


£spoo massiv£
Avatar
#36 • • girl_lakai Guest
Aika paljon mun ajatuksia tulikin tossa jo aikasemmin. Aina oon vaatinu liikaa ja lempannu monia. Ja sit usein on tapahtunu myös näin että oon löytäny "täydellisen_poikaystävä_tyypin" mut sit jostain ilmestyy selittämätön ahdistus.
..varmaan osotus siitä et ei oo ollu valmis vakavaan seurusteluun.Nykyiselle kullalleni olin antamassa kenkää jo ihan alku vaiheessa ja toimimassa ton vanhan tutun kaavan mukaan, mut sitten päätinkin antaa sille chaanssin.Nyt oltu yhes yli vuos ja ahdistusta ei näy missään.Molemmilla myös omat elämät.Joten miten tohon nyt sitten vastais.
Ehdottomasti sinkku mut ku oikee ihminen löytyy niin seurustelukin luonnistuu
Avatar
#37 • • Taedium Guest
Seurustelin neljä vuotta. Asuimmekin yhdessä. Pidin siitä, enkä vaihtaisi sitä aikaa pois mistään hinnasta. En olisi halunnut sen loppuvan. Hän halusi. Darn. (Edelleen olemme ystäviä, minun kanssa on vaikea hankkiutua vihamieheksi, kun minut oppii tuntemaan...)

Nyt olen ollut sinkkuna jokusen vuoden. Pidän siitä. En vaihtaisi tätä aikaa mistään hinnasta pois.

Eli olen sinkkuluonne, jos olen sinkku, mutta jos mukava tyttö löytyy, niin silloin olen seurusteluluonne. Tosin seurustelin hetken yhden tytsyn kanssa, mutta minun mielestäni asia ei ollut hedelmällinen, enkä oikeastaan pitänyt koko henkilöstä. Pyrin välttämään häntä nykyään.

Loppukaneettina: Olen sekä, että.
Avatar
#38 • • gerry Guest

Originally posted by Analogia:
Yep. Tell me about it.

[ 26 June 2002: Message edited by: Analogia ]



Eli...
Kuvittele että olet vaikka jossakin clubilla... Siellä on paljon porukkaa... Musiikki pauhaa (joku kicksubiisi ) täysillä ja jengi hyppii ihan härkänä... Ilta jatkuu... Nyt pitää käydä vessassa, sillä illan aikana on tullut nautittua paljon nestettä... Vessasta tultaessa näet yhen TODELLA kauniin tytön... Kauniita tyttöjä on paljon mutta nyt näet jonkun sellaisen mikä kolahtaa täydellisesti... Tunnet miten alkaa jopa huimaaman... Sisällä on sellainen tunne kun alkaisit sulamaan... Sitten yhtäkkiä hän katsoo sua suoraan silmiisi ja hymyilee... Ellei sulla tullut ennen paskat housun nyt ne ovat siellä takuuvarmasti... Mujahan on ihan perfect. Enivei, hymyilet takaisin ja jatkaat matkaa vaikka tuntuu että pitäisi jäädä juttelemaan... Mutta siitä huolimatta jatkat matkaa... Pääset baaritiskille etkä saa sitä tyttöä mielestäsi... Ilta kuluu mutta tyttö on yhä mielessäsi, kunnes yhtäkkiä joku sano "moi". Käännyt katsomaan ja my god... se on se helmi chiksi... ) Vastaat moi, ja pikkuhiljaa alkaa juttukin luistamaan...(ei luistaisi ilman juomia ) Kuitenkin ilta oli täydellinen ja illan kruunas vielä se että sait hänen numeron ja hän oli vapaa! Seuraavana aamulla soitat hänelle ja sovitte treffit... No siitä se läks... seurustelu maailman täydellisemmän tytön kanssa... Soittelette kun ette näe, tekstaatte illalla söpöjä Ja olette mahdollisimman paljon yhdessä... Eiks oo aivan ihanaa...? Mutta sillä on myös toinen ääripää... Yhtäkkiä huomaat että hän on pettänyt sua...! Tai hän jättää sut koska ei jaksaa enää kuunnella dj juttujasi tai hän sairastuu vakavasti...etc. muu syy miksi ette enää näkisi vasten tahtoasi... Rakastat häntä yhtä paljon kun aina ennenkin mutta enää et pääsekään näkemään häntä koska häntä ei huvita tai et voi... Et saa häntä millään pois mielestä... Muistelet vain miten ihana oli jne... Eipä ole mikään ihme jos tulee vielä oikein kunnon masennus alat vetämään mömmöjä tai alat juomaan... Sitten harkitset jopa itsemurhaa tai tulet muuten hulluksi... Ei kaukana maanpäälisestä helvetistä...


No joo... Ei ole onneksi mulle käynyt niin mutta joillekin kavereille on... Toiseksi varmaan jokainen jolla on tästä kokemusta tietävät mistä on kyse... I hope u understand my pointti
Avatar
#39 • • Mark Guest
Tähän aiheeseen hieman liittyen: Oletteko noin yleisesti ottaen seurustelu immeiset yhdessä samanhenkisten kanssa ts. Löytyykö partnerina bilettäjä / konemusan kuuntelija vai joku ihan toisenlainen tuttavuus...? Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta tai siitä ettei kiinnosta lähteä vetämään perseitä teinihelvettiin vaan mielummin vesilinjalla johonki kuuntelemaan hyvää gigksua tai muuta...? Opinions?
Avatar
#40 • • pHaze Guest

Originally posted by Mark:
Tähän aiheeseen hieman liittyen: Oletteko noin yleisesti ottaen seurustelu immeiset yhdessä samanhenkisten kanssa ts. Löytyykö partnerina bilettäjä / konemusan kuuntelija vai joku ihan toisenlainen tuttavuus...? Onko ylipäätänsä mahdollista perustaa toimivaa ja kestävää suhdetta ihmisen kanssa joka ei tajua hölkäsen pöläystä bilettämisestä, "oikeesta" musasta tai siitä ettei kiinnosta lähteä vetämään perseitä teinihelvettiin vaan mielummin vesilinjalla johonki kuuntelemaan hyvää gigksua tai muuta...? Opinions?



Heh, mulla ainakin aikanaan jo kaatu yks pitkä suhde aika pitkälti siihen, että mä aloin käymään bileissä ja toista ei kiinnostanut. Tosin oli siinä muutakin, mutta... Kyllä olis aika vaikea kuvitella seurustelevansa jonkun kanssa joka ei jaa tuota rakkautta tuohon musiikkiin ja harrasta sitä samalla tavalla, mutta god knows. Niin paljon vapaa-ajasta tuohon hommaan kuitenkin menee.