- Body Snatchers
Tästä aiheesta onkin tehty aika monta elokuvaa, ainakin 50-, 70- ja 90-luvuilla. 70-luvun tulkinnasta pidän itse eniten.
Tästä aiheesta onkin tehty aika monta elokuvaa, ainakin 50-, 70- ja 90-luvuilla. 70-luvun tulkinnasta pidän itse eniten.
Kubrickin leffat, 6 aisti, human traffic ja tietysti sormusten herrat 1 & 2!!! Näin muutamia mainitakseni.
Joitakin ekaksi mieleen tulevia:
Das Boot - Ehkä paras kaikista. Ei yhtään turhaa minuuttia, repliikkiä tai kohtausta. Klaustrofobinen mestariteos.
Pulp Fiction - Joka katsomiskerralla aina yhtä hykerryttävä. Suosikkikohtaukseni lienee Mr. Wolf, mies joka selvittää kiperät tilanteet.
Jackie Brown - Vaatii tiukkaa keskittymistä juonen seuraamiseen. Pam Grier on roolissaan ikimuistoinen.
I Like It Like That - Värejä ja elämäniloa (ja -tuskaa) pursuava meluisa Rakkautta & Anarkiaa-leffa. Hauska musiikki höystää hyvin tarinaa. Liekö joku muukin nähnyt?
Carlito's Way - Koskettava, varsinkin lopussa on nenäliina tarpeen. Malliesimerkki tarinasta, jossa paha muuttuukin katsojan silmissä hyväksi.
The Graduate - Kasvukertomus, pätee nykymaailmaankin vaikka onkin tehty 60-luvulla. Hyvää dialogia. Älä anna tökerön suomennoksen ("Miehuuskoe") hämätä!
Happiness - Karu & tyly kuvaus muutamasta toisiinsa kietoutuvasta elämästä. Ei täysin vailla toivon pilkahdusta.
Nykyaika, Kaupungin valot - Mielestäni Chaplinin laadukkaan tuotannon huiput. Nykyaikaa nauroin jo lapsena, sittemmin tajusin myös sen kriittisen asenteen. Kaupungin valot puolestaan koskettaa syvältä sokean tytön ja köyhän kulkurin rakkaustarinalla.
Some Like It Hot - Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin 50-luvun mustavalkokomedia. Suorastaan läkähdyttävän hauska!
Indiana Jones & Viimeinen ristiretki - En taida olla ainoa joka halusi aikoinaan arkeologiksi :)
Das Boot - Ehkä paras kaikista. Ei yhtään turhaa minuuttia, repliikkiä tai kohtausta. Klaustrofobinen mestariteos.
Pulp Fiction - Joka katsomiskerralla aina yhtä hykerryttävä. Suosikkikohtaukseni lienee Mr. Wolf, mies joka selvittää kiperät tilanteet.
Jackie Brown - Vaatii tiukkaa keskittymistä juonen seuraamiseen. Pam Grier on roolissaan ikimuistoinen.
I Like It Like That - Värejä ja elämäniloa (ja -tuskaa) pursuava meluisa Rakkautta & Anarkiaa-leffa. Hauska musiikki höystää hyvin tarinaa. Liekö joku muukin nähnyt?
Carlito's Way - Koskettava, varsinkin lopussa on nenäliina tarpeen. Malliesimerkki tarinasta, jossa paha muuttuukin katsojan silmissä hyväksi.
The Graduate - Kasvukertomus, pätee nykymaailmaankin vaikka onkin tehty 60-luvulla. Hyvää dialogia. Älä anna tökerön suomennoksen ("Miehuuskoe") hämätä!
Happiness - Karu & tyly kuvaus muutamasta toisiinsa kietoutuvasta elämästä. Ei täysin vailla toivon pilkahdusta.
Nykyaika, Kaupungin valot - Mielestäni Chaplinin laadukkaan tuotannon huiput. Nykyaikaa nauroin jo lapsena, sittemmin tajusin myös sen kriittisen asenteen. Kaupungin valot puolestaan koskettaa syvältä sokean tytön ja köyhän kulkurin rakkaustarinalla.
Some Like It Hot - Marilyn Monroen, Jack Lemmonin ja Tony Curtisin 50-luvun mustavalkokomedia. Suorastaan läkähdyttävän hauska!
Indiana Jones & Viimeinen ristiretki - En taida olla ainoa joka halusi aikoinaan arkeologiksi :)
Siis häh?! Tämän leffan huonoutta en kykene sanoiksi pukemaan. :rolleyes:
Siks se just on mun mielest hyvä ku menee NIIN överiks... niinku noi pari muutakin Peter Jacksonin "splättärileffaa". :010: :D
Tästä aiheesta onkin tehty aika monta elokuvaa, ainakin 50-, 70- ja 90-luvuilla. 70-luvun tulkinnasta pidän itse eniten.
Monta vuotta sitten näin ko. leffan. En oo varma oliko sitten 70- tai 90-luvun versio. :confused: Luulisin että 90-luvun...
Onko joku muukin nähnyt Raid-sarjasta tehdyn uuden leffan? Itse kävin eilen kattomassa ja täytyy kyllä sanoa, että oli paras kotimainen suuren budjetin leffa vuosiin! Leffassa on aika samantyylinen meininki kuin sarjassakin; mielenkiintoinen juoni, todella persoonalliset roolit ja paljon omalaatuista huumoria. Varsinkin sarjaa seuranneille leffan katsominen on aivan ehdoton juttu ja muillekin sitä voi suositella varauksetta.
Elämä on vain hauska tapahtuma matkalla kalmistoon - Ylikomissario Eero Jansson, Raid
Elämä on vain hauska tapahtuma matkalla kalmistoon - Ylikomissario Eero Jansson, Raid
Taru sormusten herrasta 1 & 2 ovat hyviä..
Luultavasti tuleva kolmas osakin on hyvä.
Luultavasti tuleva kolmas osakin on hyvä.
Jahans, oiskohan aika taas käydä läpi hieman jenkkielokuvan imo-parhaimmistoa vuodelta 2002. Usea kiinnostava leffa on vielä näkemättä, niistä myöskin listaa tähän postaukseen.
Ok, ensin jo katsastettuja:
Auto Focus
-Paul Schraderin perin mainio henkilökuvaus 70-luvun jenkkiviihdyttäjä Bob Cranen 'kaksoiselämästä'. Greg Kinnear ja Willem Dafoe kovassa vedossa.
Road to Perdition
-Sam Mendesin laadukas ohjaustyö joka lunastaa American Beautyn asettamat odotukset.
Full Frontal
-Steven Soderberghin äärimmäisen toimiva inside-näkemys hollywoodista ja miksei elämästä yleensäkin.
Lord Of The Rings - The Two Towers
-Peter Jackson jatkaa voittokulkuaan, uskallan luvata Return of the Kingin sijoittuvan vuoden päästä vastaavalle listalleni. Extended-versiota odotellessa...
Far From Heaven
-Todd Haynesin äärettömän tyylikäs kunnianosoitus 50-luvulle ja sen ajan hollywood-melodraamalle. Viimeistään nyt Julianne Moore lunastaa paikkansa aikansa lahjakkaimpien näyttelijöiden joukossa. Dennis Quaid väläyttää myös valitettavan harvoin nähtyä osaamistaan.
Punch-Drunk Love
-pettämätön Paul Thomas Anderson teki minkä kolmetuntisen Magnoliansa jälkeen lupasi, eli 90-minuuttisen romanttisen komedian. PTA hyödyntää Adam Sandlerin vahvuuksia ja saa miehestä irti vakavastiotettavan performanssin jollasia soisi näkevän kaverilta vastaisuudessakin. Emily Watson on aina yhtä mainio.
The Good Girl
-Miguel Artetan (jonka edellinen leffa Chuck&Buck on itseltäni edelleen valitettavasti näkemättä) ohjaama synkkämielinen komedia jonka pääosassa Jennifer Aniston vetää erittäin toimivan roolin. Mukana myös Jake "Donnie Darko" Gyllenhaal sekä henkilökohtainen kestosuosikkini John C. "Reed Rothchild" Reilly.
The Quiet American
-Phillip Noycen draama toimii kaikin puolin mainiosti, Michael Cainen roolisuoritus on saanut ansaittua kiitosta, mutta myös Brendan Fraser yllättää jälleen vetämällä haastavan roolin omintakeisen kekseliäästi kotiin.
Catch Me If You Can
-Steven Spielbergin virheettömästi toteutettu viihde-elokuva on piristävää vaihtelua miehen erikoisefektivetoisille edellisille tuotoksille. Näyttelijät ovat kaikki tilanteen tasalla mutta Christopher Walken nousee joukosta parhaaseen rooliinsa vuosikausiin.
sitten vielä näkemättä olevat mutta kiinnostavat:
The Hours
-Stephen Daldryn kolmelle eri aikakaudelle sijoittuvan draaman pääosanesittäjät ovat sen sortin ammattilaisia ettei tulos voi olla kovin huono, sivuosassa edelläkin mainittu John C. Reilly.
About Schmidt
-ohjaaja Alexander Paynen edellinen leffa Election oli julkaisuvuotensa parhaimmistoa, joten Jack Nicholsonin tähdittämä uutuus antaa odottaa itsestään hyvää.
Solaris
-Soderberghin tuotokset ovat toimineet meikäläiselle melkeinpä kautta linjan, joten tämä mielipiteitä jakanut filmatisointi on ehdottomasti tsekattava.
Gangs of New York
-Martin Scorsesen elokuvat ovat aina näkemisen arvoisia, lisäbonuksena John C. Reilly ;)
25th Hour
-Spike Leen uutukaisessa on sen verran tasokas näyttelijäkaarti Edward Nortonista lähtien että tätä ei viitsi missata.
Confessions of a Dangerous Mind
-George Clooneyn esikoisohjaus vaikuttaa mielenkiintoiselta, leffa perustuun Charlie Kaufmanin(ks. Adaptation alempana) käsikirjoitukseen Chuck Barrisin "epävirallisen omaelämäkerran" pohjalta. Barris väittää kirjassaan olleensa tv-visailujuontaja-työnsä ohella CIA:n hitman ;)
Chicago
-tämä massiivista suitsutusta saanut musikaali kiinnostaa jo siitä syystä että mukana jälleen vuodelle 2002 paljon töitä paiskinut John C. Reilly...
Love Liza
-Aina yhtä hävyttömän hyvän Philip Seymour Hoffmanin tähdittämä leffa kertoo miehestä joka vaimonsa menetettyä alkaa imppailla bensaa ;)
Suurinta mielenkiintoa itsessäni kuitenkin herättää:
Adaptation
-Loistavalla Being John Malkovichilla itsensä läpi lyöneet ohjaaja Spike Jonze ja käsikirjoittaja Charlie Kaufman yhdistävät jälleen voimansa elokuvassa joka kertoon käytännössä elokuvan itsensä tekemisestä (!)
Nicolas Cagen esittämä neuroottinen, ylipainoinen ja kaljuuntuva käsikirjoittaja Charlie Kaufman pähkäilee kuinka versioida Susan Orleanin kirja "The Orchid Thief" elokuvaksi, ja päätyy käsikirjoittamaan itsensä mukaan elokuvaan. Kaufmanin identtinen kaksoisveli Donald (jota Cage myös näyttelee) hämmentää soppaa. Tosielämässä Charlie Kaufmanilla ei ole kaksoisveljeä mutta yleisöä lisää hämmentääkseen ovat tekijät kuitenkin laittaneet leffan käsikirjoituskrediitteihin "screenplay by Charlie and Donald Kaufman" ;)
Jeps, olihan noita joten tästä voidaan päätellä vuoden 2002 olleen tavallista tasokkaampi jenkkileffarintamalla, lisäksi toki julkaistiin paljon mainiota eurooppalaista, etelä-amerikkalaista ja aasialaista elokuvaa mutta jo pelkästään postauksen pituuden takia niitä käy tässä sen enempää analysoimaan..
ps.Kunniamaininta annettakoon Michael Mooren dokkarille Bowling for Columbine vaikka muut edellä mainitut elokuvat olivatkion fiktiopohjaisia..
Ok, ensin jo katsastettuja:
Auto Focus
-Paul Schraderin perin mainio henkilökuvaus 70-luvun jenkkiviihdyttäjä Bob Cranen 'kaksoiselämästä'. Greg Kinnear ja Willem Dafoe kovassa vedossa.
Road to Perdition
-Sam Mendesin laadukas ohjaustyö joka lunastaa American Beautyn asettamat odotukset.
Full Frontal
-Steven Soderberghin äärimmäisen toimiva inside-näkemys hollywoodista ja miksei elämästä yleensäkin.
Lord Of The Rings - The Two Towers
-Peter Jackson jatkaa voittokulkuaan, uskallan luvata Return of the Kingin sijoittuvan vuoden päästä vastaavalle listalleni. Extended-versiota odotellessa...
Far From Heaven
-Todd Haynesin äärettömän tyylikäs kunnianosoitus 50-luvulle ja sen ajan hollywood-melodraamalle. Viimeistään nyt Julianne Moore lunastaa paikkansa aikansa lahjakkaimpien näyttelijöiden joukossa. Dennis Quaid väläyttää myös valitettavan harvoin nähtyä osaamistaan.
Punch-Drunk Love
-pettämätön Paul Thomas Anderson teki minkä kolmetuntisen Magnoliansa jälkeen lupasi, eli 90-minuuttisen romanttisen komedian. PTA hyödyntää Adam Sandlerin vahvuuksia ja saa miehestä irti vakavastiotettavan performanssin jollasia soisi näkevän kaverilta vastaisuudessakin. Emily Watson on aina yhtä mainio.
The Good Girl
-Miguel Artetan (jonka edellinen leffa Chuck&Buck on itseltäni edelleen valitettavasti näkemättä) ohjaama synkkämielinen komedia jonka pääosassa Jennifer Aniston vetää erittäin toimivan roolin. Mukana myös Jake "Donnie Darko" Gyllenhaal sekä henkilökohtainen kestosuosikkini John C. "Reed Rothchild" Reilly.
The Quiet American
-Phillip Noycen draama toimii kaikin puolin mainiosti, Michael Cainen roolisuoritus on saanut ansaittua kiitosta, mutta myös Brendan Fraser yllättää jälleen vetämällä haastavan roolin omintakeisen kekseliäästi kotiin.
Catch Me If You Can
-Steven Spielbergin virheettömästi toteutettu viihde-elokuva on piristävää vaihtelua miehen erikoisefektivetoisille edellisille tuotoksille. Näyttelijät ovat kaikki tilanteen tasalla mutta Christopher Walken nousee joukosta parhaaseen rooliinsa vuosikausiin.
sitten vielä näkemättä olevat mutta kiinnostavat:
The Hours
-Stephen Daldryn kolmelle eri aikakaudelle sijoittuvan draaman pääosanesittäjät ovat sen sortin ammattilaisia ettei tulos voi olla kovin huono, sivuosassa edelläkin mainittu John C. Reilly.
About Schmidt
-ohjaaja Alexander Paynen edellinen leffa Election oli julkaisuvuotensa parhaimmistoa, joten Jack Nicholsonin tähdittämä uutuus antaa odottaa itsestään hyvää.
Solaris
-Soderberghin tuotokset ovat toimineet meikäläiselle melkeinpä kautta linjan, joten tämä mielipiteitä jakanut filmatisointi on ehdottomasti tsekattava.
Gangs of New York
-Martin Scorsesen elokuvat ovat aina näkemisen arvoisia, lisäbonuksena John C. Reilly ;)
25th Hour
-Spike Leen uutukaisessa on sen verran tasokas näyttelijäkaarti Edward Nortonista lähtien että tätä ei viitsi missata.
Confessions of a Dangerous Mind
-George Clooneyn esikoisohjaus vaikuttaa mielenkiintoiselta, leffa perustuun Charlie Kaufmanin(ks. Adaptation alempana) käsikirjoitukseen Chuck Barrisin "epävirallisen omaelämäkerran" pohjalta. Barris väittää kirjassaan olleensa tv-visailujuontaja-työnsä ohella CIA:n hitman ;)
Chicago
-tämä massiivista suitsutusta saanut musikaali kiinnostaa jo siitä syystä että mukana jälleen vuodelle 2002 paljon töitä paiskinut John C. Reilly...
Love Liza
-Aina yhtä hävyttömän hyvän Philip Seymour Hoffmanin tähdittämä leffa kertoo miehestä joka vaimonsa menetettyä alkaa imppailla bensaa ;)
Suurinta mielenkiintoa itsessäni kuitenkin herättää:
Adaptation
-Loistavalla Being John Malkovichilla itsensä läpi lyöneet ohjaaja Spike Jonze ja käsikirjoittaja Charlie Kaufman yhdistävät jälleen voimansa elokuvassa joka kertoon käytännössä elokuvan itsensä tekemisestä (!)
Nicolas Cagen esittämä neuroottinen, ylipainoinen ja kaljuuntuva käsikirjoittaja Charlie Kaufman pähkäilee kuinka versioida Susan Orleanin kirja "The Orchid Thief" elokuvaksi, ja päätyy käsikirjoittamaan itsensä mukaan elokuvaan. Kaufmanin identtinen kaksoisveli Donald (jota Cage myös näyttelee) hämmentää soppaa. Tosielämässä Charlie Kaufmanilla ei ole kaksoisveljeä mutta yleisöä lisää hämmentääkseen ovat tekijät kuitenkin laittaneet leffan käsikirjoituskrediitteihin "screenplay by Charlie and Donald Kaufman" ;)
Jeps, olihan noita joten tästä voidaan päätellä vuoden 2002 olleen tavallista tasokkaampi jenkkileffarintamalla, lisäksi toki julkaistiin paljon mainiota eurooppalaista, etelä-amerikkalaista ja aasialaista elokuvaa mutta jo pelkästään postauksen pituuden takia niitä käy tässä sen enempää analysoimaan..
ps.Kunniamaininta annettakoon Michael Mooren dokkarille Bowling for Columbine vaikka muut edellä mainitut elokuvat olivatkion fiktiopohjaisia..
Peltirumpu (saksa 1979) on myös aika helmi. En muista ohjaajaa mutta Günter Grassin kirjaanhan perustuu.
Just tulin elokuva-arkistosta kattomasta Danger - Diabolikkia.(Italia/Ranska1968) Ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni filkoista. Psykedeelisyydessään ja sekopäisyydessään ehkä 60-luvun överein :002:
Tuosta Bully-elokuvasta... taisi jossain päin DVD-kantta lukea, että leffa perustuu tositapahtumiin.
Anyway, ehkä olen hieman liian kyyninen, mutta minua leffan tapahtumat eivät juuri "tylyttäneet". Ennemminkin elokuvan hahmot ja repliikit ällistyttivät - onko "norminuoriso" jossain päin todellakin moista tikapuuhermoston omaavaa idioottisakkia? OK, leffan loppupuolella tapahtuu tämä murha, joka sinänsä oli kyllä inhempaa katseltavaa kuin tavanomaisempi leffaverenvuodatus, mutta senkin aikana ja sen jälkeen olo oli yhäkin "o____O wtF?!?! Jos olette noin typeriä niin kärsikää!". :D Couldn't help myself.
Anyhoo. Noin muuten aiheeseen liittyen, viime aikojen suosikkeja ovat olleet vallan eehaana japanimaatio Spirited Away ja japanilaisesta kauhuleffasta amerikkalaistettu The Ring. Jälkimmäinen oli ensimmäinen horror aikoihin, joka onnistui saamaan kuumottavia fiiliksiä aikaan. Edellinen taisi olla Cube.
Josta päästäänkin kolmanteen uuteen suosikkiini, Cube 2:een, joka onnistui vakuuttamaan täydellisellä typeryydellään ja ykkösosan raiskauksellaan.
-K
Anyway, ehkä olen hieman liian kyyninen, mutta minua leffan tapahtumat eivät juuri "tylyttäneet". Ennemminkin elokuvan hahmot ja repliikit ällistyttivät - onko "norminuoriso" jossain päin todellakin moista tikapuuhermoston omaavaa idioottisakkia? OK, leffan loppupuolella tapahtuu tämä murha, joka sinänsä oli kyllä inhempaa katseltavaa kuin tavanomaisempi leffaverenvuodatus, mutta senkin aikana ja sen jälkeen olo oli yhäkin "o____O wtF?!?! Jos olette noin typeriä niin kärsikää!". :D Couldn't help myself.
Anyhoo. Noin muuten aiheeseen liittyen, viime aikojen suosikkeja ovat olleet vallan eehaana japanimaatio Spirited Away ja japanilaisesta kauhuleffasta amerikkalaistettu The Ring. Jälkimmäinen oli ensimmäinen horror aikoihin, joka onnistui saamaan kuumottavia fiiliksiä aikaan. Edellinen taisi olla Cube.
Josta päästäänkin kolmanteen uuteen suosikkiini, Cube 2:een, joka onnistui vakuuttamaan täydellisellä typeryydellään ja ykkösosan raiskauksellaan.
-K
käykääpä katsomassa x-men2:sta tullut uusi traileri -> http://www.apple.com/trailers/fox/x2/02/large.html vaikuttaa aika pirun hyvältä!
Jahans, oiskohan aika taas käydä läpi hieman jenkkielokuvan imo-parhaimmistoa vuodelta 2002. Usea kiinnostava leffa on vielä näkemättä, niistä myöskin listaa tähän postaukseen.
Kiitos hyvistä vinkeistäsi, latoinkin jo kaikki pätkät imutus listalle. Ainoastaan tuo Clooneyn esikoisohjaus on vielä holdilla.
Henkilökohtainen mielipide vuoden elokuva tapauksesta on seuraava: Punch Drunk Love. Muuta ei tarvita. Mieltä sopivasti härnäävä, äärinmäisen psykedeelinen, silti normaaleissa oloissa pyörivä, taitavasti ohjattu Elokuva. Mielestäni Sandler antsaitsee oscarin suorituksestaan. Kaveri vetää niin älytöntä roolia ettei miestä usko samaksi, naaman venyttelijä pojaksi.
-Damien-
Henkilökohtainen mielipide vuoden elokuva tapauksesta on seuraava: Punch Drunk Love. Muuta ei tarvita. Mieltä sopivasti härnäävä, äärinmäisen psykedeelinen, silti normaaleissa oloissa pyörivä, taitavasti ohjattu Elokuva. Mielestäni Sandler antsaitsee oscarin suorituksestaan. Kaveri vetää niin älytöntä roolia ettei miestä usko samaksi, naaman venyttelijä pojaksi.
-Damien-
Tohon ei voi sanoa kuin maagiset sanat Paul Thomas Andersson!
Sorge topicin nosto. Sopii vaan tänne parhaiten.
Cinequest filmifestarit San Josessa kertoo:
Best Narrative Feature Film
Lovers and Leavers
Director: Aku Louhimies
Producers:Ilkka Y.L. Matila, Marko Röhr, Jarkko Hentula
Tuo on siis Kuutamolla -leffa. (Loistopätkä. DVD sisältää Commentary ääniraidan.)
Durango Film Festival Award Winners for 2003
Best Narrative Feature (Comedy)
On the Road to Emmaus, director -- Markku Polonen
Best Narrative Feature (Drama)
Lovers and Leavers, director -- Aku Louhimies
Ja Emmauksen Tiellä leffaa oon koittanu metsästää DVD:nä. Onkohan tullu jo? Harvassa leffassa oon räkättäny suoraa huutoa, mut täs leffas ei vaan voinu olla nauramatta.
Viimisen neljän-viiden vuoden aikana on Suomalaiset filmit loikannu oikee kunnolla. Häjyistä alkaen. Kyl ne Romanovin Kivet ja muut oli kans jees, mut varsinkin siinä Häjyistä ja Levottomista saakka on ollu suomalaiset leffat älyttömän hyviä.
Cinequest filmifestarit San Josessa kertoo:
Best Narrative Feature Film
Lovers and Leavers
Director: Aku Louhimies
Producers:Ilkka Y.L. Matila, Marko Röhr, Jarkko Hentula
Tuo on siis Kuutamolla -leffa. (Loistopätkä. DVD sisältää Commentary ääniraidan.)
Durango Film Festival Award Winners for 2003
Best Narrative Feature (Comedy)
On the Road to Emmaus, director -- Markku Polonen
Best Narrative Feature (Drama)
Lovers and Leavers, director -- Aku Louhimies
Ja Emmauksen Tiellä leffaa oon koittanu metsästää DVD:nä. Onkohan tullu jo? Harvassa leffassa oon räkättäny suoraa huutoa, mut täs leffas ei vaan voinu olla nauramatta.
Viimisen neljän-viiden vuoden aikana on Suomalaiset filmit loikannu oikee kunnolla. Häjyistä alkaen. Kyl ne Romanovin Kivet ja muut oli kans jees, mut varsinkin siinä Häjyistä ja Levottomista saakka on ollu suomalaiset leffat älyttömän hyviä.
Onhan noita hyviä leffoja vaikka miten paljon, mutta mieleenpainuvimmat on varmaan itseasiassa jopa Tuulenviemästä-Star Warsseihin-Bravehearttiin ja Matrixiin. Ja jos joku piinaavan kauhun ja säikäyksien ystävä ei ole vielä nähnyt The Ringiä niin leffasta juuri tulleena voin sanoa, että toi kotimatkan kävely yksin tuntui hieman epämukavalta. Siinä melkeinpä ahdistava, mutta hyvä elokuva mielestäni.
Ja jos joku piinaavan kauhun ja säikäyksien ystävä ei ole vielä nähnyt The Ringiä niin leffasta juuri tulleena voin sanoa, että toi kotimatkan kävely yksin tuntui hieman epämukavalta. Siinä melkeinpä ahdistava, mutta hyvä elokuva mielestäni.
Onko kukaan nähnyt sitä alkuperäistä japanilaista versioo Ringu tai jotain sellasta? Kuulemma siinä ois vähemmän rautalankaa ja enemmän fiilistä..
Onko kukaan nähnyt sitä alkuperäistä japanilaista versioo Ringu tai jotain sellasta? Kuulemma siinä ois vähemmän rautalankaa ja enemmän fiilistä..
ei parane kattoo ku huonolaatusena tietokoneversiona.. kun dvd ilmestyy pian (vai oliks se jo ilmestyny, ei muista) niin täytynee hankkia
Mun mielestä hyviä leffoja on todella paljon. Kauhu-genrestä haluaisin vain mainita, että jos haluat paskoa housuihisi kauhusta, kannattaa mennä katsomaan The Ring elokuvan. Ei ole mitään yli-hollywood tehosteitra sun muuta yliampuvaa, vaan puhdasta psykologista kauhua.
Ihan oikeesti, meinasin lähtee leffateatterista kolmeen otteeseen, en meinannut kestää sitä kidutusta. ne äänet, kuvauskikat yms olivat kuin suoraan painajaisesta.
Noh, voi olla et joku ei siitä tykännyt, mut ainakin mä meinasin paskoa housuihini sitä katsoessani ja samat ilmeet näin leffan jälkeen muilta katsojilta.
Ihan oikeesti, meinasin lähtee leffateatterista kolmeen otteeseen, en meinannut kestää sitä kidutusta. ne äänet, kuvauskikat yms olivat kuin suoraan painajaisesta.
Noh, voi olla et joku ei siitä tykännyt, mut ainakin mä meinasin paskoa housuihini sitä katsoessani ja samat ilmeet näin leffan jälkeen muilta katsojilta.
Mun top-3 kauhupätkät:
The Ring
The Ring on tosiaan loistava kauhupätkä. Ehdottomasti yksi
parhaimmista ja pelottavimmista mitä oon nähny. Kaksi kaverianikin
jotka eivät normaalisti näe painajaisia, näkivät niitä tämän leffan
takia. Siinä on mielestäni hyvä juoni, sopivasti selittämätöntä
ja selitettyä yhdessä eikä siinä sorruta turhiin perussäikäyttelyihin
ja ylilyönteihin, ei edes loppuratkaisussa, kuten hollywood
kauhuleffoissa on valitettavan usein tapana. Tästä pitäisi
katsoa vielä alkuperäinen japanilainen versio, kuulemma vieläkin
pelottavampi.
The Others
Toinen loistava kauhupätkä on The Others, ei ehkä ihan niin
pelottava kuin Ring, mutta muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan
(voisi sanoa melkein minimalistisuudessaan) tunnelmaltaan ja
idealtaan loistava. Ja onhan sekin loppujen lopuksi aika
pelottava. Nicole on tähän rooliin jokseensakin täydellinen
valinta - hän on juuri sopivan hento ja haavoittuvainen muttei
kuitenkaan mikään nyssäkkä. Tässä elokuvassa on mielestäni
samaa hyvää kuin Ringissäkin, katsojalle tarjoillaan sopivasti
vihjeitä ja selittämättömiä tapahtumia pitkin elokuvaa, ja vasta
lopussa niiden merkitys selviää. Hieman asioita kuitenkin jätetään
hämärän peittoon ja yksin sängyssä mietittäväksi.
Audition
Ja sitten jos todella haluaa vaihtelua hollywood-projekteihin,
kannattaa katsoa Audition, se on muistaakseni japanilainen
pätkä. Ihan omanlaistansa kauhua, inhoa ja piinaa. Jotain
sellaista mitä ei länsimaisissa elokuvissa vain voi olla. Tässä
elokuvassa on kohtaus, jota en itsekään kyennyt kunnolla
katsomaan, vaan kiemurtelin teatterin penkissä ja vilkuilin
muualle. Vielä kun olis kehdannut peittää korvansa, koska siinä
kohtauksessa on aivan järkyttävän kamalat äänet. Muutenkin
hyvin tehty leffa, kiire siinä ei ole mihinkään joten katsojalle
ehtii tulla todella (hyvällä tavalla) oksettava olo leffan aikana.
Ainoa mikä vähän vaivaa, on (varmaankin kulttuurierosta johtuva)
näyttelijöiden tunteettomalta vaikuttavat suoritukset. Tosin
joissain kohtauksissa nekin vain tuntuvat lisäävän piinan
ja kuvotuksen määrää.
Vielä on katsomatta Saari, tais olla etelä-korealainen elokuva.
Kuulemma vielä pahempi kuin Audition. Tässä leffassa on todella
panostettu visuaaliseen puoleen, ohjaajana kun on entinen
valokuvaaja. Pelottaa jo etukäteen...
The Ring
The Ring on tosiaan loistava kauhupätkä. Ehdottomasti yksi
parhaimmista ja pelottavimmista mitä oon nähny. Kaksi kaverianikin
jotka eivät normaalisti näe painajaisia, näkivät niitä tämän leffan
takia. Siinä on mielestäni hyvä juoni, sopivasti selittämätöntä
ja selitettyä yhdessä eikä siinä sorruta turhiin perussäikäyttelyihin
ja ylilyönteihin, ei edes loppuratkaisussa, kuten hollywood
kauhuleffoissa on valitettavan usein tapana. Tästä pitäisi
katsoa vielä alkuperäinen japanilainen versio, kuulemma vieläkin
pelottavampi.
The Others
Toinen loistava kauhupätkä on The Others, ei ehkä ihan niin
pelottava kuin Ring, mutta muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan
(voisi sanoa melkein minimalistisuudessaan) tunnelmaltaan ja
idealtaan loistava. Ja onhan sekin loppujen lopuksi aika
pelottava. Nicole on tähän rooliin jokseensakin täydellinen
valinta - hän on juuri sopivan hento ja haavoittuvainen muttei
kuitenkaan mikään nyssäkkä. Tässä elokuvassa on mielestäni
samaa hyvää kuin Ringissäkin, katsojalle tarjoillaan sopivasti
vihjeitä ja selittämättömiä tapahtumia pitkin elokuvaa, ja vasta
lopussa niiden merkitys selviää. Hieman asioita kuitenkin jätetään
hämärän peittoon ja yksin sängyssä mietittäväksi.
Audition
Ja sitten jos todella haluaa vaihtelua hollywood-projekteihin,
kannattaa katsoa Audition, se on muistaakseni japanilainen
pätkä. Ihan omanlaistansa kauhua, inhoa ja piinaa. Jotain
sellaista mitä ei länsimaisissa elokuvissa vain voi olla. Tässä
elokuvassa on kohtaus, jota en itsekään kyennyt kunnolla
katsomaan, vaan kiemurtelin teatterin penkissä ja vilkuilin
muualle. Vielä kun olis kehdannut peittää korvansa, koska siinä
kohtauksessa on aivan järkyttävän kamalat äänet. Muutenkin
hyvin tehty leffa, kiire siinä ei ole mihinkään joten katsojalle
ehtii tulla todella (hyvällä tavalla) oksettava olo leffan aikana.
Ainoa mikä vähän vaivaa, on (varmaankin kulttuurierosta johtuva)
näyttelijöiden tunteettomalta vaikuttavat suoritukset. Tosin
joissain kohtauksissa nekin vain tuntuvat lisäävän piinan
ja kuvotuksen määrää.
Vielä on katsomatta Saari, tais olla etelä-korealainen elokuva.
Kuulemma vielä pahempi kuin Audition. Tässä leffassa on todella
panostettu visuaaliseen puoleen, ohjaajana kun on entinen
valokuvaaja. Pelottaa jo etukäteen...