Kimppakämpän ihanuus ja kurjuus.
Millaisia kämppiksiä teillä on ollut, mitkä on olleet parhaat/pahimmat? Millainen olet itse kämppiksenä?
Eka kämppä missä asuin yksin, Hoasin solu Malmilla, oli aika kokemus. Toinen kämppis ei ollut koskaan kotona ja toinen ei puhunut mulle...tää hiljaisempi kantoi viel kaikki safkat omaan huoneeseensa (kattiloissa) ja hädin tuskin vastas jos sanoin sille moi.
Turussa asuessani mulla taas oli todella ihana kämppis. Mukava tyttö, jonka kans saattoi jutella kaikesta tapahtuneesta ja kattoo yhdes telkkarii jne. Se siivos yhtä usein kuin mä, piti kotia muutenkin kunnossa ja ei eli muutenkin saman tyylisesti. Mut se päätti et muuttaa syksyllä yksiöön, joten jos joudun palaamaan Turkuun mun pitää etsiä uusi kämppis:/
Nyt on tietysti paras kämppis mitä on ollut
Mä toivon et mä olen mukava kämppis. Mut siis en sellaiselle, joka ei haluu sosialisoida kotona, mä en meinaan osaa kököttää omassa huoneessani suljetun oven takana. Mä tykkään leipoo, ja siivouskin onnistuu koska sotkuinen koti on ei-ei.
Kämppiksen kanssa asumisessa on puolensa. Jos ostaa ruuat ym. yhdessä, selviää vähän halvemmalla koska ne ei ehdi yleensä pilaantua. Ja sitten se että kotona on joku jolle voi puhua, on ihan kiva juttu. Toisaalta varsinkin seurustellessa yksinasuminen rokx...
--