Ei vittu, ei voi olla taas paskempi fiilis
Tiedän tunteen.
Mutta tässä ei voi muuta sanoa kuin että kyse oli vaan kahdesta kuukaudesta.
Mieti mun fiiliksiä kun Tanjan kanssa päättyi juuri kuukaus pari sitten kolmen vuoden avoliitto...
Kahdessa kuukaudessa ei edes toista opi tuntemaan niin hyvin että tunnesiteet olisivat niin vahvat että eroaminen aiheuttaisi todellisen ahdistuksen.
Arvaa vaan että tuntuuko nykyisin olo yksinäiseltä ja orvolta?
Kotona töiden jälkeen odottaa tyhjä kämppä...
Ei ketään kenelle puhua.
Ei ketään kenen kanssa jakaa ilonsa ja murheensa.
Mut silti.
Aina tollanen satuttaa.
Paska juttu.
Mutta oikeesti, elämä jatkuu ;)
Sä olet vasta noin nuori ja kyse edeenkin oli parin kk seurustelusta...
Ajattele positiivisia puolia...
Teillä ei ollut yhteistä kotia, ei yhteisiä tavaroita, ei yhteistä elämänrytmiä jne jne jne...