Kirjat

Muistelisin joskus jo vastailleeni tälläiseen topicciin...?

Mut se siitä ja mainosta kehiin:

Scifin Dan Simmons: Hyperion-saaga on todella rok.
On Simmonsin poika osannut kehittää massiivisen eepoksen, tuhannesta eri aineesta ja lainauksesta keitetyn myyttisen sopan, joka vielä maistuu erittäin hyvälle...
Tätä on hankala paremmin kuvata, tämä pitää kokea.

Fantasia : Robin Hobb: Näkijän taru trilogia.
Niin realistisella ja keskiaikaista elämää hyvin tuntevalla otteella kirjoitettu upeajuoninen ja yllättävä sarja.
Ainoa painettu sana joka on saanut lopulta kyyneleen vierimään pitkin poskea.

Sota: Sven Hassel: Koko tuotanto.
Humoristinen, Realistinen.
Vaikka ei perustukkaan täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin WW2:ssa, on silti lukemisen arvoista tekstiä.
Let us never forget what happened.

Rikos: Donald E. Westlake: Don't ask
Bank shot
Why me?
Nobody's perfect
jne.
Kirjat kertoo pikkukonnasta nimeltään Dortmunder.
Mukavaa thug-life romantisointia, ehkä minäkin vielä joskus...

Historia: D.C.A. Shotter: Nero
Keisari Neron elämänkerta. Mielenkiintoinen ja tietorikas.

Filosofinen: Miyamoto Mushashi: Maa, vesi, tuli, tuuli, tyhjyys.
Yhden suurimman samurain kirjoittama opas oppilaalleen.

Huumori: Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
Maailman ainoa viisiosainen triogia.
Needs no further introduction. Sopii hyvin luettavaksi Hyperionin jälkeen, ettei ottais elämää liian vakavasti.

Muita maininnan arvoisia kirjailijoita:
Tolkien (tjeu. Silmarillion)
Stanislaw Lem (tjeu. Solaris)
Terry Pratchett (tjeu. mikä tahansa)
H.P. Lovecraft (tjeu. Cthulhu mytologiat)
Alphons De Sade (tjeu. Justine)
Neil Gaiman (tjeu. Maanalainen lontoo, Sandmanit)

Sarjis puolelta vielä muutama kova nimi:
Luupäät
Neon Genesis Evangelion
Maison Ikkoku
Sandman


Ja ne miljoona muuta jotka ei tässä kiireessä tullu mieleen.
(plus myös nuo mmmmikon... suosittelemat vampyyri paatokset.)

Mun favourite-kirjoja on ehdottomasti Thomas Harrisin Punainen lohikäärme, Uhrilampaat sekä Hannibal.

Mutta yksi ylitse muiden on Deborah Spungenin kirjoittama Nancy - ehkä ainoa kirja, joka on todella jäänyt mun mieleen, jonka ekan kerran luin joskus yläasteella, kun kuuntelin enimmäkseen Sex Pistolsseja..

Ja sit tietty Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa.. se on mahtava.

Nyt liikutaan ihan pelkästään viihteen puolella, joten:

*Thomas Harris: Hannibal Mestariteos. Tästä aukeaa jokaisella lukukerralla jotain uutta.

*Douglas Adams: Linnunrata-trilogia Nerokas viisiosainen trilogia. Omituisesti alkava tarina saa vähintäänkin yhtä omituisen lopun. Pistää sukat pyörimään jaloissa. Tätä lukiessa tahtoo aina vain lisää.

*Roddy Doyle: Nainen, joka törmäili oviin Koskettava todentuntuinen kertomus naisesta jonka lupaavalta näyttänyt elämä valuu kurkusta alas.

*Helen Fielding: Brifget Jones's diary Ha! Kaikkien miesten tulisi lukea tämä. Ja alkuperäiskielisenä. Ehkä aukeaisi vihdoin se naistenkin ajatusmaailma. Elokuvahan on vain silkkaa viihdettä, kun taas kirjaan pääsee mukaan paljon syvemmin.

*Patricia Cornwell: Kay Scarpetta -sarja Mielettömän tarkasti kuvattuja oikeuslääkärin tutkimuksia.

*Liza Marklund: koko (tähänastinen) tuotanto. Tempaisee mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta.

*J.R.R. Tolkien: Hobitti -eli sinne ja takaisin Huomattavasti kevyempää luettavaa kuin itse pääteos Sormusten Herra. Itse pidin tästä enemmän.

*William Golding: Kärpästen herra Tätä lukiessa pääsee tutustumaan sivistyksen kevyeen pinnallisuuteen ja ihmisen pimeimpään itseen. Pelottavaa luettavaa, mikäli näitä asioita ei ole ennestään hyväksynyt.

*Richard Adams: Ruohometsän kansa Tämän luin yhdessä edellisen kanssa, sopiva vastapaino ja toisaalta nämä herättävät paljon kysymyksiä.

*Ken Follett: Kolmas kaksonen Jännittävä tarina jossa totuus paljastuu vasta viime metreillä.

[ 09 July 2002: Message edited by: Lara C ]

Uudehkosta faktasta kannattanee tutustua Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa" -teokseen.

Punaisesta Lohikäärmeestä on leffa (siis uusinta, Manhunter nimellähän siitä on jo olemassa Michael mannin ohjaamaa kohtuu hyvä raina kasikytluvulta) kanssa tulossa syksyllä/talvella. Aika vakuuttava näyttelijäkatras:

Hopkins
Edward Norton (Will Graham)
Ralph Fiennes (Frederick Dolarhyde)
Harvey Keitel (Se FBI-pomo, jonka nimeä en just muista, Scott Glenn esitti Uhrilampaissa)

Täytyy vaan toivoa, että Lecter-trilogian parasta kirjaa ei pilata kuten Hannibalille kävi (sitä loppua kun vertaa kirjaan niin voi vittu kun vitutti... ).

Paljon en lue. (Olen laiska, pitäisi käännellä sivuja ja käyttää _omaa_ mielikuvitusta - odottelen elokuvana...)

Nämä kuitenkin on sytyttäneet joskus:

H.P. Lowecraft
Ihan kaikki mahdollinen, mitä olen käsiini saanut. Kauhea kirjailija.

Clive Barker
Kuin myös. Kauhukirjallisuuden kuningas. Hakkaa IMO Lowecraftin, Kingin, Poen... No en tiedä Poesta, hän oli kans aika kova kaveri kirjoittelemaan.

Goethe
Nuoren Wertherin Kärsimykset - Ohhoh, tuli luettua korkeakulttuurisempikin kirja. Tämä oli mielenkiintoinen. Päiväkirjan muotoon kirjoitettu kirja, joka muistaakseni väittää olevansa tositapahtumiin perustuva. Kertoo Wertheristä, joka rakastuu naiseen. Nainen on varattu ja Werther muuttaa muualle, ettei raastava rakkaus ahdista.

Muumit
Nämä muumikirjat on kirjoitettu kokoelmaksi, jonka luin. Kiva kirjasarja. Miellyttävää luettavaa siinä ti-ke iltaisin, kun aivot ei toimi.

Tiitiäisen Satupuu
Kirsi Kunnas kirjoitti tämän ... taisi olla vuonna '57. Melkein tulee tippa linssiin kun näitä lukee. KAU-NIS-TA!

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Liisa Ihmemaassa
En oikeastaan tiedä, miksi tätä kirjaa luetaan lapsille. Itsellänikin tulee sekava olo lukiessa. Ohessa lainaus, joka oikeastaan sopii tänne plattarille...

Kuinka niin? kysyi Kaalimato tuikeasti.
Mitä sinä sillä tarkoitat? Selitä tarkemmin!
***
sinun pitää sanoa mitä tarkoitat, jatkoi Hassu Jänis.
Ainakin minä tarkoitan mitä minä sanon ja sehän on sama asia, sanoi Liisa.
Ei lainkaan sama! sanoi Hatuntekijä. Sittenhän voisit aivan yhtä hyvin sanoa että "minä näen mitä syön" on sama kuin "minä syön mitä näen".
Tai että "pidän siitä minkä saan" on sama kuin "saan sen mistä pidän", sanoi Hassu Jänis.
Tai että "minä hengitän kun nukun" on sama kuin "minä nukun kun hengitän", sanoi Murmeli
***
Kun minä käytän jotakin sanaa, vastasi Tyyris Tyllerö se tarkoittaa juuri sitä mitä minä haluan juuri eikä melkein.
***
Kylläpä pieni sana voi merkitä paljon, sanoi Liisa mietteliäästi.
Kun minä panen sanan tekemään ylitöitä, maksan sille aina vähän ylimääräistä siitä vaivasta, sanoi Tyyris Tyllerö.

1984
Orwellin näkemys 2000-luvun Suomesta... vai oliko se 80-luvun USA:sta? Kirjoitettu vuonna '48.

Grimmin veljesten sadut
Tämäkin on sellaista luettavaa, että mahdollisille omille lapsilleni en tule tätä lukemaan. Kyllä Lobo-sarjakuvat jää kakkoseksi. Verta ja suolenpätkiä riittää. Jörö-Jukka puree kynsiään. Leikataan sormet poikki! Tulitikkuleikeissä talo ja koko poika palaa karrelle!

Matkalla - On The Road
Jack Kerouacin kuuluisa kirja. Luin suomeksi, sillä epäilen, etten alkuperäiskielellä olisi sitä ymmärtänyt. Vaikeuksia teki suomeksikin. Legenda kertoo, että Jack olisi vain kerran kaverinsa luota poistunut sanoen, että "kirjoitan nyt kirjan. Älkää häiritkö kahteen viikkoon." Ja näin vielä tehnyt. Olisi kuulemma teipannut arkkeja toisiinsa, jottei tarvitse keskeyttää kirjoittamista.

Tässä on about kaikki kirjat joita olen lukenut pienen ja mitättömän elämäni aikana. Suomalaisia olen mieluummin lukenut. (Okei, koulussa pakottivat lukemaan jotain niitä pakollisia klassikoita...)

Fiktio:
Kirjailijat top 4, kategoria: Viihde & Näennäisviihde

* Howard Phillips Lovecraft
Mytologisen mörkökauhun mestari, parasta viihdettä.
Ia! Ia! Cthulhu fhtagn!

* Robert Ervin Howard
Kuningas Kullin (sic!) ja Conan barbaarin
seikkailut kuuluvat herooisen fantasian aateliin,
testosteronia pitää olla.
By this axe I rule!

* Terry Pratchett
Pari Pratchettia on vielä lukematta,
suosikkikirjailijani kaiken kaikkiaan. Älykästä,
hauskaa ja samalla piilovakavaa tekstiä.
Etenkin Small Gods itketti ja nauratti
ensimmäisistä sivuista lähtien. Suosittelen.

* Philip Kindred Dick
Vainoharhoja, skitsofreniaa, epäilyksiä, itsepetosta.
Kuulostaa viime sunnuntailta, eikö vain.

ja pakollinen kakkalista top 3

* Weiss & Hickmann
Rasittavaa tusinafantasiaa suoraan roolipelisessioista
repäistynä, rasittavalla tavalla. Pelijohtajan ääni
ja jatkuva nopanheitto nousevat jatkuvasti esiin
rivinväleistä. Paskaa koreassa tiiliskivipaketissa.

* Douglas Adams
Yliarvostettu, häviää huumorissa Pratchetille.
Pikkunäppärää tekstiä, joka rönsyilee kuin
stand up koomikon impro. Juonten rakenteellisia
kämmejä paikkaillaan läpinäkyvästi huumorilla,
ja syvyysaspekti samaa luokkaa teletappien kanssa.

* Stephen King
Sujuvaa tekstiä, ajoittain toimivia henkilöhahmoja
ja pikkujänniä psykologisia kauhuviritelmiä. Formaatti-
kirjoittamisen ammattilainen, 70-luvun sujuvasta
viihteestä taso on laskenut puuduttavaksi saippua-
oopperaksi.


Faktapuoli onkin sitten siinä määrin kuivaa kamaa, etten
ala merkkiteoksia listaamaan. Hyllystä löytyy kuitenkin
muutaman hyllymetrin edestä maya-intiaanien historiaa&
kulttuuria&taidetta, taidehistoriaa (lähinnä 1800-luvun
lopun ja 1900-luvun alun taiteilijoita), filosofiaa
(lähinnä. Nietzsche, Kant, Sartre), mytologista
kirjallisuutta (Popol Vuh, Kalevala, Koraani, Raamattu,
yms.), uskontotieteellistä kirjallisuutta (Kalevala-
analyysiä, Raamatun historiaa, jne.), psykologiaa (Jung)
jne.

[ 09 July 2002: Message edited by: Tres ]

Originally posted by Tres:
Fiktio:

* Weiss & Hickmann
Rasittavaa tusinafantasiaa suoraan roolipelisessioista
repäistynä, rasittavalla tavalla. Pelijohtajan ääni
ja jatkuva nopanheitto nousevat jatkuvasti esiin
rivinväleistä. Paskaa koreassa tiiliskivipaketissa.

Aivan totta. Näitä tuotoksia ei voi kehua, fantasian pohjanoteerauksia.

Originally posted by Tres:


* Douglas Adams
Yliarvostettu, häviää huumorissa Pratchetille.
Pikkunäppärää tekstiä, joka rönsyilee kuin
stand up koomikon impro. Juonten rakenteellisia
kämmejä paikkaillaan läpinäkyvästi huumorilla,
ja syvyysaspekti samaa luokkaa teletappien kanssa.

Epäilen hieman näitä 'juonen rakenteellisia kämmejä' tarkkaan harkituiksi ja asiaan kuuluviksi?
Syvyysaspektista olen samaa mieltä, ei sitä varmaan ole kirjoittaessa haettukaan...
Sopivaa vastapainoa vakavammalle scifille.(Hyperion)

Originally posted by Zeta:
Epäilen hieman näitä 'juonen rakenteellisia kämmejä' tarkkaan harkituiksi ja asiaan kuuluviksi?
Syvyysaspektista olen samaa mieltä, ei sitä varmaan ole kirjoittaessa haettukaan...
Sopivaa vastapainoa vakavammalle scifille.(Hyperion)

Ainakin sen perusteella miten Adams itse on kuvaillut
kirjoitusmetodiaan, on kyseessä lähinnä vapaa assosiaatiivinen
prosessi jonka tuloksia lähinnä hiotaan jälkikäteen. Ts.
juoni ei etene ennaltapäätettyyn loppupisteeseen vaan tarina
kehittyy samalla kuin sitä kirjoitetaan. Tälläkin metodilla
toki voi syntyä loistavaa materiaalia (ja on syntynyt),
mutta seikkailu/huumoriscifiin se tuo hiukan liikaa
väkinäisiltä vaikuttavia juonenkäänteitä.

Ei siinä mitään, HHGtG toimii radiokuunnelmana (jollaiseksi
se alunperin on kirjoitettukin) ja tv-sarjana mainiosti,
kirjana vapaasti virtaava huumori ei IMHO tavoita parasta
potentiaaliaan.

[ 09 July 2002: Message edited by: Tres ]

Siis Hannibal-kirjan loppu on todella paljon parempi, kuin mitä elokuvassa oli.. ja muutenkin elokuvasta puuttui paljon ehkäpä keskeisiäkin hahmoja...

Mä odottelen innolla tulevaa elokuvaa Punaisesta lohikäärmeestä.. kun olen niin mieltynyt Hannibal Lecterin hahmoon...

Originally posted by Tres:
* Douglas Adams
Yliarvostettu, häviää huumorissa Pratchetille.
Pikkunäppärää tekstiä, joka rönsyilee kuin
stand up koomikon impro. Juonten rakenteellisia
kämmejä paikkaillaan läpinäkyvästi huumorilla,
ja syvyysaspekti samaa luokkaa teletappien kanssa.

Minä ostin taannoin Linnunrata-sarjan yksissä kansissa. Jaksoin lukea 2,5 osaa, jonka jälkeen kypsyin täysin siihen, että juonenkäänteet olivat jatkuvasti samaa tuubaa ja sankareiden häröilyyn ei tullut mitään uutta. Loppuosa odottaa edelleen lukemistaan. Ei vain nappaa.

Samanalaisia mieltymyksiä näköjään plattarilaisilla..
Lovecraft lukeutuu myös minun suosikkeihin. Tuli äsken luettua uudelleen "the Case of Charles Dexter Ward"
Pratchettia kulutan myös aika lailla. Discworld-sarjasta on tullut luettua melkein kaikki osat. "Thief of Time" puuttuu vielä, mutta kohta on sekin korjattu. Ihan mieletöntä fantasiaparodiaa.
William Gibsonin "Sprawl"-sarja oli aika hyvä, vaikka meni vähän vaisummaksi loppua kohden (imho). Cyberpunkia siis.
Lisää sci-fiä, Harry Harrisonin "Stainless Steel Rat"-kirjat ovat myös olleet aikamoisia lukuelämyksiä.
Koulun kautta on tullut luettua kaikenlaista, mitä en luultavasti muuten olisi lukenut, mutta näin jälkeenpäin kuitenkin arvostan. Esim. Cervantes, Camus, Dostojevskij, Orwell, Rabelais ja kaikkea muuta mielenkiintoista mikä ei tule mieleen juuri nyt.

Originally posted by Zeta:

---

mein gott kun jollain voi olla näin samanlaiset
kirjamieltymykset kun mulla.
Ja oikeassa olet Hyperioneista. Ne voi ainoastaan kokea,
ja lukiessaan voi yhtäkkiä huomata illan vaihtuneen aamuksi.
Aina kun on lukenut sarjan loppuun tulee tyhjä olo...
Mihinkäs nyt?

Originally posted by Tres:


* Howard Phillips Lovecraft

* Robert Ervin Howard

* Terry Pratchett

* Philip Kindred Dick

[ 09 July 2002: Message edited by: Tres ]

Tuohon listaan kun lisään vielä
Edgar Allan Poen niin maailma on
täydellinen.

typo-kämmi-edit

[ 09 July 2002: Message edited by: Jim K ]

Valkoinen Perkele,
tais olla joku
Petäjä..

Brett easton ellisin
tuotanto..

Stanislaw Lem -Solaris
Isaac Asimov -Säätiö trilogia, kolme ekaa osaa
Robin Hobb -The Farseer saga ja The Liveship Traders saga
Dan Simmons -Hyperion
Larry Niven -Rainbow Mars

Sitten muutamaan en tekijää muista: Rama, Shogun ja Gaijin

Viimeksi lukemistani kirjoista Hannu Raittilan Canal Grande oli ihan hyvä samoin kuin Esko Vainon Kotona Maailmankaikkeudessa.

Erlend Loe: Supernaiivi.
Tämä saa hyvälle tuulelle ja antaa uskoa elämään joka kerta, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle.


Tietäisikö joku muuten jotain hyvää ja kevyttä kesälukemista biitsille?? Aku Ankat on jo luettu.. (eikä sitten dekkareita, scifiä tai testosteronia kiitos =)

Originally posted by kani:
[QB
mein gott kun jollain voi olla näin samanlaiset
kirjamieltymykset kun mulla.
QB]

Vertaillaanpa vielä favourite leffoja ja ruokia.
Jos yhtäläisyydet jatkuu, niin ehkä me ollaan yksi ja sama vaikeasta skitsofreniasta kärsivä henkilö?

Luin joulun aikaan Martin Luther Kingin elämänkerran (vaimonsa kirjoittama). Tarina viisaasta miehestä, joka uskoi siihen mitä teki ja jonka vaikutus maailmassa näkyy vielä tänäkin päivänä. Siinä yksi henkilö, joka olisi ollut mahtava tavata.


Yleensäkin elämänkerrat on monesti varsin antoisia pakkauksia, Lutheria ennen meni Rommelin (Saksalainen panssarivaunukenraali maailmansodissa) vastaava. Tosielämä on usein tarua ihmeellisempää...


Zenistä ja buddhalaisuudesta kiinnostuneille voin suositella Thich Nhat Hanhin tuotoksia. Äijä on vietnamilainen munkki, joka elää maanpaossa Ranskassa. Ollut muistaakseni ehdolla mm. Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kirjoittaa erittäin käytännön läheistä elämänfilosofiaa huumoria unohtamatta.