Juupa juu! Vaikka se olisi kiva ajatella näin ja vakuutella itselleen jokaisen hetken olevan mahtavaa, todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Tai ehkä syy on vain minussa...
YUP:n sanoin: Elämä on opasmatka, ei löytöretki.
angggssssti!!!
Mitä tulee hyviin fiilareihin jameissa, niin viime B2B:ssa, kun ei jaksanut enään nostaa jalkaa, jouduin tyytymään ihmisten katselemiseen. Suu virneessä seisoinkin lopun illan seinään nojaten ja saaden !mielettömiä! kiksejä pelkästä ihmisten hyvänolon katsomisesta. Ja ilman mitään substanseja.
Originally posted by ricebowl: En oikein tienny että mihin topicciin tää sopis..piti vaan ilmottaa maailmalle tästä;
Näin dösärillä seistessäni kevään ekan hyttysen pörräilevän tokkurassa!! Kevätkevätkevätkevätkevätkevät!!!
Jep, kevät tekee sen aina. Kun tulee jostain illanvietosta aamulla, aurinko just noussut,lumi sulaa ja linnut laulaa, olo on aivan mieletön. Unohtaa hetkeksi kaiken sen paskan, mistä pitäisi huolehtia.
Originally posted by tiKlu:
.
.
.
.
.
.
Jokainen Hetki.
Originally posted by Pan: Juupa juu! Vaikka se olisi kiva ajatella näin ja vakuutella itselleen jokaisen hetken olevan mahtavaa, todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Tai ehkä syy on vain minussa...
Ei syy vaan valinta.
Mä kans quotaan:
"All the feelings you're not so much pleased -
they're just to take you to sweet harmony."
- Kingston Wall -
...Yks ehkä kaikista happy happy -hetkistä paras on ollu se, kun jossain aivan muualla, kuin bileissä tutustuin samankaltaisiin olijoihin, kuin itse olen.
...Ja sain semmoset uskomattomat ihmiset pitää kamuina...Se on jotain semmosta, mistä jää pitkäksi aikaa onnellinen olotila..Kai senkin takia, et niistä muodostuu ystäviä...
Onnen hetkiä... Osuvasti tuli muuten Onni vähän aikaa sitte ykköseltä. Onnen kohtaa turhan harvoin, mut toisaalta on niitä ollu varmaanki maailman ka. per capitaan verrattuna runsain mitoin. Sitäpaitsi onnellisuudessa on se mahtava puoli, et se on "ilmasta". Sitä ei voi lahjoa.
Ite oon kokenu onnellisia hetkiä... no tarpeeks, kai. En niinkään tavoittele onnea itsessään, vaan koitan "toistaa" tilanteita, joissa olen sen kohdannut. Esmes kiitoksissa seisominen on ollu aika orgastista välillä, mut ei sekään oo automaatio, ja jos poistaa koirat sun muut lattiamanut, ni sehän on aika narsistista. Kirjottaessa jotain komeeta ja kaunista mä oon kans aika onnellinen, mut silloin sitä vast yksin onki... Orgasmi itsessään? Tosiaan, paskinki orkku on aika pirun muikee. Mut kaikkee en haluis selittää fysiologiallakaan. Entäs jos toinen feikkaa? Sit varmaa toisen tuleminen on eräänlaiset aplodit... tai no, vähintääki syvä kumarrus ja varpaiden voitelu.
Mut siis onneen. Mä uskon, et onnea sinänsä ei kannata tavoitella, jos elää suurinpiirtein omien ihanteiden ja eettisten "sääntöjen" mukaan, niin kyllä ne sieltä tipahtelee. Synkät hetket on myös tärkeitä, ne tasapainottaa todellisuutta ja antaa kontrastin onnelle. Jatkuva onnellisuus tekis musta varmaa raivohullun.
Synteettinen onni. Niinpä tästäkin. Tietenkin onnea voi yrittää rekonstruoida erilaisilla täsmäkemikaaleilla, mut henkkoht olen sitä mieltä, ettei voi edes verrata aitoon eko-highin, sellaseen uskominen ja ainoastaan turvautuminen on typerää ja kohtalokastakin. Mä itseasiassa uskon, et noi kemikaalit tietyllä tavalla käyttää niitä aitoja jo koettuja tunteita (tää myös selittäis sitä et vaikutukset on subjektiivisia), vapauttaa niiden muistojen kaiut ja samalla vaimentaa todellisuutta ympäriltä. Mut niitä ei löydy, jos ei osaa nauttia elämästä ja itsestään selvin päin. Mitää oikeaa onnellisuuspilleriä ei ole. Vika on yleensä todellisuudessa, sen virheet ku korjataan ni katotaan sitte...
Summataan tähän. IMHO kärkitilan ottaa tuo Orgasmi sellasen ihmisen kanssa, jota rakastaa.
Mä uskon, et onnea sinänsä ei kannata tavoitella, jos elää suurinpiirtein omien ihanteiden ja eettisten "sääntöjen" mukaan, niin kyllä ne sieltä tipahtelee.
On tossa väittämässä perääkin, mutta aivan aukoton se ei ole. Seurasin omia ihanteitani ja "eettisiä" sääntöjä ja sen takia sain 13kk "tuomion". No kai se sitten on sen arvoista.
Olen ollut hymyssä suin kóko päivän töissä 9-20.00 vain ja ainoastaan koska sain ajokortin... !!! Jes vihdoinkin. Sitten vain huomenna autoa hakemaan tampereelta. Ei enään yleisiä kulkuneuvvoja vaan vihdoinkin on aikaa tehdä jotain eikä kuluttaa tunteja busseihin ym.
Originally posted by Elwira: Olen ollut hymyssä suin kóko päivän töissä 9-20.00 vain ja ainoastaan koska sain ajokortin... !!! Jes vihdoinkin. Sitten vain huomenna autoa hakemaan tampereelta. Ei enään yleisiä kulkuneuvvoja vaan vihdoinkin on aikaa tehdä jotain eikä kuluttaa tunteja busseihin ym.
olisi nähnyt mun ilmeeni,kun sain kortin vasta 22sena no, opin siinä 4v:n aikana hyväksi kuskiksi kaverien mokailujen takia lycka till bilereissuille
[ 22 March 2002: Message edited by: Chris Wicked ]
kornia, mutta mr. mayn keikalla sunnuntaina, tupaten täydellä tanssilattialla, ei yhtään hymytöntä naamaa tanssilattialla, oman kullan tuoksu sieraimissa, hymy korvissa... ohimenevää, ehkä, mutta kuitenkin 'onnen täyttämä hetki'.
kaikki viimekesän hetket kun lähdetiin illalla hillumaan parhaan kaverin kanssa ulos ja tultiin kotiin vasta seuraavana aamuna.
täytyi ottaa joku pitkähihanen mukaan, kun ilta viileni ja sellainen vieno merituuli tuntui iholla. Moneen paikkaan tuli eksyttyä
Ja sitten tietenkin kanssa viimekesänä barcassa, aivan upea sää, aurinko paistoi päivisin ja illalla katseltiin kaverin kanssa, kun kaupunki aloitti yöelämän. aijai
Mulla on varmaan sellainen ikimuistoinen hetki kun tulin töistä Norjasta kolmen kuukauden jälkeen juuri sopivasti jouluksi kotiin. Ostin lahjat hirveellä kiireellä siskojeni pojille, Oliverille ja Oskarille 2v ja 3v. Kun sitten jouluaattona näin heidän iloiset onnelliset ja aidot ilmeet, sekä hymyt joita en ollut nähnyt kolmeen kuukauteen.....tuli tälle kaverille itku silmään, ensimmäistä kertaa elämässäni, ilosta.
Sitä joulua en unohda koskaan.
Onnenhetki... Niitä on ollut niin monia. Yleensä liittyneet läheisiini! Onni on perhe, kaverit & oma kulta!
Muistan kuitenkin koko elämäni tämän hetken!
Rakkaani oli ollut poissa n. 1 kk tuolla kaukana Amerikan maalla. Tämä ei normaalioloissa olisi niin kauheaa ollut sillä ovathan puhelin,sähköposti&kirjeet/kortit keksitty, mutta se kuukausi oli monista syistä yksi elämäni surkeimpia ja rankimpia. Taistelin masennusta vastaan.
En ikinä unohda sitä onnen määrää, kun tapasimme jälleen. Vaatteet kirjaimellisesti lentelivät ja minä ainakin itkin erittäin vuolaasti!
Sitä hetkeä ja sitä päivää en varmaankaan voi koskaan unohtaa!
Pori Jazzeilla kesällä 2001 kun Olu Dara soitti sielukasta jammailubluesia ja aurinko paistoi ja kylmä olut virtasi suonissa Ei elämäni läheskään ihanimpia hetkiä mutta mainitsemisen arvoinen...
On noita tilanteita ollut vaikka kuinka, jolloin on tuntenut, että tää on varmasti elämäni hienoin hetki so far. Yksi, joka erottuu joukosta oli kyllä tossa pari kuukautta takaperin, kun ajettiin penkkarirekalla jossain kivenlahdessa, kädessä bissepullo ja arska paisto ja ihmiset oli kokoontunu kadunvarrelle heiluttamaan ja lapset keräilivät niille heitettyjä karkkeja. Monella kaverilla tuo hetki on myös jäänyt mieleen tosi hienona kokemuksena, vuosien pakerrus koulussa vihdoin loppusuoralla, enää ylppärit edessä.
Saas nähä 2.6 kun tulee lakki päähän, silloin varmaan on helvetin hieno fiilis myös.
29.12.2001 neljä suomalaista kaukana maailmalla, Rotterdamin Now&Wow-klubilla Tiesto-solossa... olimme jo ehtineet hakea narikasta kamppeet, kun Tiesto päätti illan lopuksi soittaa kiksuhelmen ja niin me juoksimme oviaukkoon tamppaamaan viimeiset huumaavat hetket kaikki kamppeet jo päällä! Tuli vähän kuuma, mutta olo oli euforinen ja sanoinkin Tonille, että "Nyt tiedän miksi biletän! Nyt tiedän mitä onni on!"
näitä on paljon, mutta tuli tässä ihan tuore tapaus mieleen kun tuolla noita muitakin inttijuttuja oli (parin kk:n päästä on tuo tj nollakin edessä ).
viime viikolla meillä oli viestiliikenneleiri (olen siis viestimies, väsynyt tj 68), jossa koin yhden huippuhetken.
meidän piti siirtyä ensimmäisestä asemasta uuteen asemaan, jossa rakentaisimme esikunnalle viestiyhteydet. uuden aseman maastontiedustelussa kului hyvin pitkälti koko päivä ja illalla sitten oltiin käynnistelemässä yön tukikohtapalvelua, kun meille tuli purkukäsky ja siirryimme keskellä yötä. rakensimme uudessa asemassa omien hommiemme lisäksi yhteydet esikunnalle, joka tarkoitti sitä että lakua vedettiin 20 km hyvin vaikeakulkuiseen maastoon ja ison osan ajasta vielä säkkipimeässä yöllä. oli aivan mieletön olo kun lopulta kaikki hommat oltiin saatu valmiiksi ja laski rynnäkkökiväärin ja taisteluvyön maahan ja istui alas puun juurelle. pienestä matkaradiosta tuli Perwert - Symphonic ja aurinko paistoi ja oli lämmin. silloin unohtui yli 40 tunnin tauoton työnteko, väsymys ja armoton vitutus. sen kuin vain istui ja lepäsi...
noh, palasihan se vitutus sitten perjantaina kun kelattiin piuhat pois...
