Helmi tarina!
Ohoh, tästä on jo niin kauan aikaa, että olin jo unohtanut kyseisen reissun!
Tulipa tässä mieleen yksi toinen viime kesältä (todistaa sen, etten ole edelleenkään oppinut olemaan reissaamatta);
Päiväreissu Bratislavaan oli ollut täydellinen pettymys (huijausyritys ravintolassa sekä törkeän "hei olen matkalippujen tarkastaja"-huijauksen todistaminen) saivat hermot palamaan. Eli eikun asemalle kyselemään jatkoyhteyksiä Romanian Transsilvaniaan.
1. Paikallisen VR:n infotiskillä työskennellyt nuori tyttönen tulosti meille junayhteyden... jonnekin Kroatian korpeen! Meni vartti, kun saimme selitettyä, että A) Romania EI ole Kroatiassa, B) Zagreb ON Kroatiassa, C) Sibiu (jonne tahdoimme) ON Romaniassa, ei siis Kroatiassa, kuten hän koko ajan luuli.
Itä-Euroopan karttamme oli ahkerassa käytössä session ajan :laugh:
2. Noin tunti ennen junan lähtemistä tajusimme, että se lähteekin toiselta asemalta... ei sitten muuta kuin sokkona paikallisbussiin, jolla köröttelimme onnellisesti aseman ohi. Iäkäs saksaa hyvin puhuva mummeli kertoi meille tämän tiedon ja jäi meidän kanssa jollain pysäkillä pois kertoakseen miten pääsisimme asemalle. Siinä vaiheessa aikaa oli vain n. 15min eikä seuraavasta bussista ollut tietoakaan... Noooo, viereiselle tielle tuli TAKSI!!! Mummeli lähti meiän kanssa juoksemaan taksin luokse ja kertoi slovakiaksi kuskille minne mennä. Asemalla oltiin reilut 5min ennen junan lähtöä eikä oikeata raidetta löytynyt mistään ja automaatti ei suostunut antamaan rahaa. Joku "vr-täti" huomasi meidän ahdingon ja opasti tulliin. Slovakialaiset kattoivat vain passit, mutta itävaltalainen mies halusi tonkia rinkkoja (ja enää oli vajaa 5min aikaa!!) Äijä ihmetteli saippuakupla-tölkkiä sekä tupperware-mukia, jonka sisällä oli nestemäistä vaatteiden pesuainetta. Mutta ehdittiinpä junaan.
3. Junahan meni sitten Itävaltaan, jonne ei ollut vyöhykettä, mutta aateltiin koittaa, että "jospa se konnari ei tajuais". Vielä mitä, tajushan se. Olin ennen reissuun lähtöä saanut äipältäni 20 euron setelin, jolla piti ostaa kankaita sille. Toi 20e pelasti meidät, koska muuten ei olisi ollut rahaa maksaa tota matkaa!! (matka maksoi kahdelta 17e, että tiukille meni sekin).
4. Olimme siis jollain pikkuasemalla keskellä Itävallan maaseutua. Juna tuli, mutta vaunut oli merkitty huonosti eikä tiedetty mikä niistä meni Romaniaan (lopulta selvisi, että sillä junalla pääsi Bukarestiin, Belgradiin ja Budapestiin). Passit katsottiin junassa noin 7 kertaa, koska vaihdettiin koko ajan paikkoja. Konnari tuli meidän kohdalle vasta Unkarin Györissa. Rustattiin paniikissa se Bruck A.D. Leit (tjsp) ja kirjotettiin päälle Györ ni eipä tarttenut maksaa mitään :D Onneksi se konnari ei tsekannut niitä juna-aikoja, koska ne ei todellakaan täsmännyt, hahahhaaa.
5. Aamulla oli Romanian Simeriassa (tää vasta landea olikin!!!) vaihto. Olin pistänyt kännykän herättämään puoli tuntia ennen junan saapumista sinne. No, känny herätti ja 5minuuttia sen jälkeen huomasin talon kyljessä pienellä kirjoitetun Simeria-kyltin. What?! Kyselin paikallisilta "Simeria, Simeria????" ja ne nyökytteli. En oo varmaan koskaan juossut niin lujaa junasta pois! Lopulta se juna lähti ennen aikojaan jatkamaan matkaa.... okei?
Ainiin ja sit toinen stoori Romaniasta (kopioitu suoraan matkapäiväkirjasta);
"Vielä viimeisilläänkin romanialaiset onnistuivat sekoiluissaan täydellisesti: Brasovin asemalla menimme ensimmäiselle lippuluukulle, joka oli auki. Pienen jonotuksen jälkeen kysyimme junaa Varnaan ja täti ystävällisesti ohjasi meidät hallin toiselle puolelle, josta löytyi kansainvälinen myynti. Hetken odottelun jälkeen pääsimme juttelemaan elämässäni vastaantulleista ihmisistä toiseksi cluelessimman virkailijan kanssa: hän osasi kertoa meille, että suoraa yhteyttä Brasov-Varna ei ole olemassakaan, vaan meidän täytyy ottaa juna ensin Bukarestiin ja vaihtaa siella Varnan junaan. Vähän ihmettelimme, koska
bahn.de oli sanonut, että löytyy suora - vaihdoton - yhteys, mutta koska emme olleet varmoja niin pyysimme sitten paikkavarauksen Brasov-Bukarest -välille. Tässä vaiheessa täti ystävällisesti kertoi meille, että ko. luukulta saa vain ensimmäisen luokan paikkavarauksia. No, kaksi luukkua sivuun ja taas pienen jonottelun jälkeen luukulta löytynyt täti sitten paikkavarausta pyytäessamme kertoi meille, että tämä on kansainvalisten junien paikkavarauksia varten; teidän Brasov-Bukarestinne ostetaan tuolta hallin toiselta puolelta, kotimaisten junien tiskiltä...
Aseman virallisia työntekijöitä huomattavasti paremmin meitä osasi auttaa asemalla aikaansa paljon viettävä paikallinen mies, joka tarjoaa matkustajille majoitusta; hän osasi kertoa meille - hyvin selvällä ja helposti ymmärrettavällä englannilla - junan rakenteen, reitin, lähtöajan, raiteen ja jopa kuinka paljon juna todennaköisesti on myöhässä Brasoviin saapuessaan... ja kaikki nappiin."
Ja me pääsimme suoraan Varnaan vaihtamatta kertaakaan junaa!!!
