m_a, 18.5.2006 17:00:
Niin,epäilijä. Miten MÄ saan asiat "oikeaan arvojärjestykseen"? Sen sä halusit kuitenkin kuulla. Jumaluuden avulla, täydellisyyden tavoittelulla.
Epailija, 18.5.2006 22:44:
Mikä on sinun määritelmäsi täydellisyydelle? Mitä vaatimuksia jumaluus täyttää?
m_a, Epätäydellinen näyttäisi riitelevän monen asian kanssa, ja täydellinen olisi sopusoinnussa kaiken kanssa.
Epailija,
Mitä muuta täydellinen on? Mitä tarkoittaa "olla sopusoinnussa kaiken kanssa"?
Täydellisyydessä asiat toimivat yhteisen logiikan mukaan, ja kun asiat riitelevät keskenään, niin asioilla ei ole yhteyttä, ne ei toimi. Mutta kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, asiat ovat sopusoinnussa :) Onko tää nyt tarpeeks naiivisti selitetty?
Eli jumalallinen täydellisyys (tm), joka on kaikki ja näkee kaiken, voidaan nähdä paremmin, mitä enemmän tiedetään. Esim jos halutaan tietää mikä on elämisen arvoista elämää, niin asia pitää selvittää sitä "tarpeeksi monen"(?) kannalta.
---
Entä jos enemmistö on sitä mieltä, että riistokulutus, muiden hyväksikäyttö ja huoleton hedonismi on elämisen arvoista elämää? Vai pitääkö kuunnella muitakin eläimiä? Entä kasveja?
Mielestäni selvitin asian seuraavassa lauseessa:
Mutta tavoitteleeko ihmiset hyvää elämää? Monelle ihmiselle riittää onnellisuus. Onko se parasta, mihin ihminen voisi tähdätä? Ei varmastikaan, koska eihän tän logiikan mukaan ihminen näe kaikkea :)
Oletin että rivien välistä voi päätellä mm. sen että (moni) ihminen ei ymmärrä asian laitoja tarpeeksi, että osaisi nähdä oikeat päätökset edeltä. Tästä taas voi päätellä että _pelkästään_ massojen mukaan ei nyt ainakaan pitäisi tehdä päätöksiä. Eriasia olisi jos me ihmiset oikeasti ymmärrettäis mitä me tehdään. Tätä tuskin tulee tapahtumaan, ainakaan vähäänaikaan, mutta parempaan on aina pyrittävä.
Onko järkeä tähdätä johonkin, mitä ei näe? Mitä jos onnellisuus onkin parasta mihin voi tähdätä, vaikka ei näkisikään kaikkea? (Se, että et näe pimeässä huoneessa metriä edemmäksi, ei tarkoita, että seinien vierustat olisivat täynnä huonekaluja)
Tottakai on järkeä tähdätä siihen mitä ei näe! Kukaan ei näe täydellisesti mihin tähdätä. Jokainen tekee havainnot yksin, joten havainnotkin ovat siten omanlaisia, ei täydellisiä. Myös ajan ja tapahtumien kulku ohjaa ja muuttaa suuntaa sekä maalia jatkuvasti. Entäs itsensä kuuntelu? Kuka osaa kuunnella edes itseään aina oikein? Nälkään on helppo reagoida, siihen riittää ruoka. Mutta mitäs sitten kun on suru, miten tulla onnelliseksi? Onko järkeä tähdätä onnellisuuteen jos sitä ei näe? Jostainhan on lähdettävä liikkeelle! Ja liikettä helpottaa jos näkee asioiden yhteyden. Jumalan idea kuvaa mielestäni täydellisesti tätä liikkeen edistäjää.
Mihin jumaluus tarvitsee näkemistä tai tietämistä?
Tieto ihmiselle on yhteistä tietoa,
tieto on sitä varten että voimme tehdä muutakin kuin syödä ja paskoa.
Jumaluuden tieto pitää sisällään kaiken tapahtuneen ja tapahtuvan.
Jos on täydellinen ymmärrys, niin eikö silloin nähdä ja tiedetä kaikki?
Tästä syystä luotan kaikkeuteen. Haluan että asioilla on tärkeysjärjestys, ja uskon että kaikki halukkaat voivat tavoitella ykseyttä. Mutta siihen tarvitaan ainakin nöyryyttä, mitä kaikilla ei vain ole.
---
Miksi siihen tarvitaan nöyryyttä? Ykseyttä minkä kanssa? Mitä jos tärkeysjärjestystä ei ole?
On, koska se on minussa, ainakin ideana, täydellisenä vertailukohtana, auktoriteettina. Ei ole olennaista onko sitä edes olemassa, vaan tekeminen jonkin asian hyväksi. Sitäpaitsi, ei ole olemassa tärkeyttä jos ei ole järjestystä. Täältä pesee, kunnon kehäpäätelmää! Mutta semmoista se logiikka on :)
Ykseyttä kaiken kanssa. Kun ihminen vapaudenkaipuussaan ajattelee ettei hänellä ole osuutta kokonaisuudessa, häneltä jää siitä tekijöitä huomaamatta - ylpeyttään hän näin tekee! Nöyryys on toisen huomioonottamista.
kaikille jotka valittaa*lmao*)
