Kaikkien aikojen parhaimmat, rakkaimmat ja innovatiivisimmat elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackit s

hienot litanjat nuita listauksia tullu, hitto miten on jo joitakin ehtinyt ajan saatossa jopa unohtaa. mielenkiintoista muistella muikeena miten suuri vaikutus joillain teoksilla on ollut ja on yhä, kullekkin tyylillään.

..seuraava score on sen verran tärkeä, että oksat pois ja osa latvaa:
john carpenter's: assault on precinct 13 ('76).

sekä:
conquest of the paradise by vangelis
the last of the mohicans by trevor jones and randy edelman

Replying to Kaikkien aikojen parhaimmat, rakkaimmat ja innovatiivisimmat elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackit s:

Individual, 30.6.2009 12:39:

Wendy Carlosin Moog-syntetisaattorilla tekemät Bach-tulkinnat Kubrickin Kellopeli Appelsiini-elokuvaan.

tämä oli ensinmäisiä soundtrackkejä joita cd:ä ostin. äänenlaadullisesti ks. kiekko on niin hirveetä usvaa, että mieleen muistuu vaari vainaan räjähtäneet savikiekot. printistä pitäis päästä prässiä pyörittää niin vertailu tois varmasti positiivisen pesäeron itse laatuun... uskoakseni... toivoakseni..
ainakin luulisin niin, kait?


Carmine Coppolan musiikki elokuvassa Ilmestyskirja Nyt.

tää on jotain niin taivaasta, etten tasan ryhdy tähän avautuu. valehtelematta en jaksais kirjoittaa hela hoitoa niin pitkä siitä tulis, kun en ainakaan henk.koht. kykene ks. lyhyesti "katekorioimaan".


Markku Kopiston musiikki Risto Jarvan Jäniksen vuosi-elokuvaan

tästä en muista ite mitään musiikin osalta. leffa on kuitenkin aidosti ajaton ja nykyarvot kyseenalaistava MESTARITEOS, joka jokaisen olis hyvä nähdä, imHo.

paul van dyk:n '03 meksikolaiseen "la mano del zurdo" -elokuvaan tuottama soundtrack, edustaa osaltaan yhtä kenties selkeintä linjaa hahmotettaessa pesäeroa, vanhemman valtavirran ja teknisemmin tuotetun "nykysoundin" välillä, vaikken tällä toki vastakkainasettelun välitöntä leimaa haekkaan.
dyk:n musiikillinen monialaisuus välittyy kuulijalle itse soundtrack:sta sellaisella tyylillä, että asiaan vähänkin perehtyneet eivät voi kuin hämmästellä sitä, miten hra. on julkaissut lähes samaan hengenvetoon niinkin laimeahkon astistialbumin kuin mitä reflections nyt vain paikoin on oleva.

Replying to Kaikkien aikojen parhaimmat, rakkaimmat ja innovatiivisimmat elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackit s:

kimonoid, 2.7.2009 09:27:
Something is Out There -nimisessä kasarikauhuscifi
-minisarjassa oli myös ihan loistava ja tunnelmallinen
John Carpenter -henkinen score..

LUPAAN ja VANNON: etten koskaan enään pullistele tietäväni amerikkalaisesta kasari-scifistä "kaikkea" tahi mörökölli minut vieköön.
..miten jumalauta tälläinen(kin) on itseltä jäänyt MUKA huomaamatta??? ei voi ymmärtää, EI. noh, jälleen totean, että oppia ikä kaikki.

-extrataampa sitten samaan hengenvetoon suoraan tv:lle tehty toinenkin scifi-jännitys-klassikko-saaga 80-luvulta, jonka score jätti allekirjoittaneeseen lähtemättömän vaikutuksen sillä lähetettiinhän ks. jopa meidänkin mediassa kotikammareihin.
ketkä vielä muistaa?: THE TRIPODS -Tripodien Aika

Replying to Kaikkien aikojen parhaimmat, rakkaimmat ja innovatiivisimmat elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackit s:

kimonoid, 2.7.2009 09:54:
---
jukebox, 2.7.2009 09:43:
---
kimonoid, 2.7.2009 09:27:
*clips
---
*clips
---


toi sarja on kyl ihan superkova! kannattaa kattoa :)

ite muistin ton lapsuudesta ihan ylipelottavana.. ja vaikkei
se nyt vanhempana enää pelottanutkaan, niin oli siinä silti se
oma kolkko tunnelmansa <3

---
THE TRIPODS -Tripodien Aika

---

nimi kuulostaa hirveen tutulta, mutta oon varmaan ollut liian
nuori kattoakseni tota.. voispa tonki jostain väijyä kyl!

joo, siis mullehan ei tartte näyttää kuin joku rähjäinen clippi jostain "kaikkien muitten" unohtamasta jännäri-scifi-kauhuilusta, missä vaijerien varassa riippuvat pahviufot raiskaa yleisen uskottavuuden vikatkin rippeet olemassaolollaan ja jossa syntetisaattorit edustaa sitä ainutta käsitystä scoren luomisesta, keinoja kaihtamatta, niin taannun taas tikkari-ikäisen tasolle ja nautin joka jumalan hetkestä.
kyllä toi teitin promoama pitää piakkoin paikantaa tahi hukka perii perseeni mun.

..ja mitä vielä tulee tuohon:
the tripods -saagaan ja etenkin sen scoreen niin ainakin itselle ks. edusti penskana sellaista pelkoa, ettei edes dante:n ohjaamasta piranha -elokuvasta irronnut kaltaista vainoharhaa luontoon lähtiessä. niin perkeleen pelottavalta se tuntu, jota TIETENKIN tästä(kin) huolimatta oli aivan kerta kaikkisen pakottava tarve tapittaa ja siitähän ne yöunet tuolloin tykkäs. voi lollero!

säveltäjänero christopher young:n score, tony randel:n ohjaamaan ja clive barker:n osatuottamaan hellbound: hellraiser 2 kasari_kauhu_klasariin, joka jälleen tuli katsottua, teki taas tajuttoman vaikutuksen. eritoten kohtaus helvetistä, jossa vaskipuhaltimia hyväksikäyttämällä "morsetetaan" sanaa: jumala! atmosfääriin syntyy vaikutelma erityisesti wanhojen laivojen sumutorvista, joidenka aavemaisuus ei vain kertakaikkisesti voi olla tekemättä vaikutusta.
myös alkuperäisen hellraiser:n lähes lohduttoman kaunis score on pysynyt miltei identtisenä edeltäjäänsä. tilannetajua ja tyyliä pikkurahalla jonka syvyys itse kuvalliseen karmeuteen (kauhusta, kun kyse) on jokseenkin jäljittelemätöntä.

jerry goldsmith:n kaunis ja empatiakylläinen mestariteos, vuoden '79 start trek -the motion picture elokuvaan, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen itse sarjan muihin jatko-osiin. äänialaltaan rikkaimpia sekä selkeimmin sävellettyjä scoreja, joka yhdistää upeasti tuon ajan hienoimpiin kuuluvan "konserton" elävästi mutta saumattomasti ja pienin syklein syntetisaattorisumaan, jonka harmonia antaa kuulijalle kuuluvan tilan tätä kuitenkaan otteestaan menettämättä. wanhasta masterista mixattu tilajako joustaa niin kertakaikkisen kauniisti ja kattavasti, ettei tätä voi olla rekisteröimättä hieman huokeammallakaan kotiteatterilaitteiston äänentoistolla.

ai, ai mitä nannaa! tämän soundtrackin taustatuki kohden kuvallista kerrontaa on jotain niin helvetin hienoa että..!!! eritoten traileriin machete väsätty 70-luvun "laatuteoksia" plagioiva pähkähullu hulvattomuus.