tää on kieltämättä jokseenkin "loputon suo" JOS sitä liian laajalla ensituntumalla silmäilee, etenkin mikäli muistelee miten helvetisti (ainakin henk.koht.) on tullut audiovisuaalista materiaalia kuunneltua/katsottua kaikki nää vuodet.
otamme kuitenki chillisti.
..olis pirun mielenkiintoista tietää mitä popula on ajan ja kokemusten saatossa saanut ammennettua (tohdin väittää) muutoin niin rakastetun taidemuodon "vähemmälle huomiolle", toisinaan turhankin usein jäävästä mutta sitäkin tärkeämmästä tekijästä, tavalla tahi toisella?
...mikä on elokuvamusiikissa, sen tuottajissa ja kokonaisuudessa SE juttu, joka antaa ja avartaa??? entä mitkä tekeleet edustaa juurikin itseäsi? onko oma elämäsi saanut syvyyttä, kipinää tahi jopa pysyvän positiivisen muutoksen jonkun/joidenkin tuotosten tuoksinnassa?
jees, itselle vaikuttavimpia tekijöitä "trippini" varella on kertynyt vakuuttaen valehtelematta aivan julmetun moinen määrä, eikä vähiten jo seitsemän kesäisenä aloitetun harrastuksen elokuvien parissakaan tähden. hienoimpia hoksaamisia leffamusan osilta oli jo hyvin nuorella iällä kiinnostusta herättänyt jousi- ja kvartettimusiikki, jonka laajempi sekä syvempi sisäistäminen siirryttäessä eleiltään efektirikkaampiin tuotoksiin, toi muassaan maininkeja joiden jälkikaiuissa jok'ikinen jäsentäminen opetti yhä enemmän ymmärtämään sen "ylimpiä portaita". tästähän tietty osittain seurasi se että, kun syntetisaattoreiden käyttäminen jo jokseenkin kehittyneillä suorituskyvyillä yleistyi ja vakiintui elokuvamusiikkia tuotettaessa, tuntui ks. aluksi vähintäänkin hämmentävältä.
tästä kuitenkin tovin toivuttua koko homma heitti hetkessä volttia ja suoranainen jumalointi:
john carpenter, brad fidel, vangelis, alan howarth, mark snow, basil poledouris, mike oldfield, 'goblin', renato serio, brian eno.. jne. kaltaisia tuottajawelhoja kohtaan kyti kipinästä liekin, joka palaa kirkkaana vielä tänäkin päivänä.
parhaimpina ja esimerkillisimpinä etkoina, tuon ajan tyylillistä valtavirtaa vasten voimiaan venyttävistä pienen- ja jo hieman isommankin budjetin soundtrackeista pidän seuraavia, jotka osaltaan ovat olleet tekemässä taikojaan niin omassa kuin isommassakin yleisössä ja täten muovanneet avarampaa aistinalaa vaihtoehdollisesti (mielestäni) viriilimpään ja vakuuttavampaan suuntaan:
-john carpenter's: halloween
-halloween 3: the season of the witch
-the terminator
-the thing
-starman
-mutiny on the bounty
-dune
-star trek: the motion picture
-scarface
-cat people
-the fog
-prince of darkness
-the exorcist
-bloodsport (..usko tahi älä)
-escape from new york
..nuo muistin ulkoa ilmestymisvuosia myöten (vähän pätemistä), joita en nyt kuitenkaan ryhtynyt noihin enään lisäilemään. extraan myöhemmin ne jotka nyt jäi uupumaan.
jo luetelluissa on kaikissa itselleni SE jokin, joka jaksaa kummitella vuodesta toiseen. juu-juu, "aika kultaa muistot" ja plaa-plaa-plaa..
niin paljon on musiikintuottamiseen tarkoitettujen välineitten softat muuttuneet ja kehittyneet, ettei liene kellekkään ihme, jotta jokunen meistä "wanhuksista" kaipaa leuka väpättäen, tässä(kin) muodossa takaisin aikaa, "jolloin kaikki oli niin pirun paljon paremmin".
otamme kuitenki chillisti.
..olis pirun mielenkiintoista tietää mitä popula on ajan ja kokemusten saatossa saanut ammennettua (tohdin väittää) muutoin niin rakastetun taidemuodon "vähemmälle huomiolle", toisinaan turhankin usein jäävästä mutta sitäkin tärkeämmästä tekijästä, tavalla tahi toisella?
...mikä on elokuvamusiikissa, sen tuottajissa ja kokonaisuudessa SE juttu, joka antaa ja avartaa??? entä mitkä tekeleet edustaa juurikin itseäsi? onko oma elämäsi saanut syvyyttä, kipinää tahi jopa pysyvän positiivisen muutoksen jonkun/joidenkin tuotosten tuoksinnassa?
jees, itselle vaikuttavimpia tekijöitä "trippini" varella on kertynyt vakuuttaen valehtelematta aivan julmetun moinen määrä, eikä vähiten jo seitsemän kesäisenä aloitetun harrastuksen elokuvien parissakaan tähden. hienoimpia hoksaamisia leffamusan osilta oli jo hyvin nuorella iällä kiinnostusta herättänyt jousi- ja kvartettimusiikki, jonka laajempi sekä syvempi sisäistäminen siirryttäessä eleiltään efektirikkaampiin tuotoksiin, toi muassaan maininkeja joiden jälkikaiuissa jok'ikinen jäsentäminen opetti yhä enemmän ymmärtämään sen "ylimpiä portaita". tästähän tietty osittain seurasi se että, kun syntetisaattoreiden käyttäminen jo jokseenkin kehittyneillä suorituskyvyillä yleistyi ja vakiintui elokuvamusiikkia tuotettaessa, tuntui ks. aluksi vähintäänkin hämmentävältä.
tästä kuitenkin tovin toivuttua koko homma heitti hetkessä volttia ja suoranainen jumalointi:
john carpenter, brad fidel, vangelis, alan howarth, mark snow, basil poledouris, mike oldfield, 'goblin', renato serio, brian eno.. jne. kaltaisia tuottajawelhoja kohtaan kyti kipinästä liekin, joka palaa kirkkaana vielä tänäkin päivänä.
parhaimpina ja esimerkillisimpinä etkoina, tuon ajan tyylillistä valtavirtaa vasten voimiaan venyttävistä pienen- ja jo hieman isommankin budjetin soundtrackeista pidän seuraavia, jotka osaltaan ovat olleet tekemässä taikojaan niin omassa kuin isommassakin yleisössä ja täten muovanneet avarampaa aistinalaa vaihtoehdollisesti (mielestäni) viriilimpään ja vakuuttavampaan suuntaan:
-john carpenter's: halloween
-halloween 3: the season of the witch
-the terminator
-the thing
-starman
-mutiny on the bounty
-dune
-star trek: the motion picture
-scarface
-cat people
-the fog
-prince of darkness
-the exorcist
-bloodsport (..usko tahi älä)
-escape from new york
..nuo muistin ulkoa ilmestymisvuosia myöten (vähän pätemistä), joita en nyt kuitenkaan ryhtynyt noihin enään lisäilemään. extraan myöhemmin ne jotka nyt jäi uupumaan.
jo luetelluissa on kaikissa itselleni SE jokin, joka jaksaa kummitella vuodesta toiseen. juu-juu, "aika kultaa muistot" ja plaa-plaa-plaa..
niin paljon on musiikintuottamiseen tarkoitettujen välineitten softat muuttuneet ja kehittyneet, ettei liene kellekkään ihme, jotta jokunen meistä "wanhuksista" kaipaa leuka väpättäen, tässä(kin) muodossa takaisin aikaa, "jolloin kaikki oli niin pirun paljon paremmin".
