Paikka oli hieno, vaikka melkoisen tyypillinen sedula olikin kyseessä.
Ne tapetit oli jo niin selkeä vinkki siitä.
Paikka toimi muuten oikein hyvin, paitsi että lopussa tanssimisella ei ollut enää tilaa. Se söi silloin fiiliksen. Mieli teki iloita, mutta sille ei ollut mahdollisuutta.
Lisäksi Tyasin aloittaessa äänen voimakkuus kasvoi aivan liikaa. Pääsalissa ei olisi voinut enää olla ilman korvatulppia, jotka onneksi olin ottanut mukaan. Ilman niitä korviin sattui. Mun mielestä hieman keinotekoinen tapa nostaa tunnelmaa, että voimakkuutta lisätään. Eikö se musiikin pitäisi tehdä se. Sehän on sitten artistista kiinni onnistuuko.
Housepuolella musiikki oli jo tullessa aivan liian kovalla. Mun mielestä houseen ei edes sovi kovin luja soittaminen.
Lähdettiin menemään jossain vaiheessa Seanin settiä. Itse en halunnut olla paikassa, jossa en mahtunut tanssimaan, kun sen takia tulin paikallekin. Seuralaisilla äänen voimakkuus taas meinasi halkaista tärykalvot.
Se tärkein, eli musiikki oli aivan todellista herkkua! Kiitos siitä.
