Yhtään en ennalta tiennyt mihin lähdin, muttei myöskään missään vaiheessa kaduttanut, että ajoin 170 km tän illan takia. Vähän väsykoomaa pukkas, eikä ollu kovin energistä menoa omalta osaltani, mutta silti oli siistii.
Dora oli viileän elegantilla olemuksellaan ja ihanan fiilistelevillä biiseillään ihan parhautta.
Juho Kahilaisen piristävä shöy oli vertaansa vailla. Ja mikä energia.
Raiders of the Lost ARP tuntui olevan niin innoissaan työrupeamastaan, että sai kiitettävästi vipinää tanssilattialle.
Aika vinkeetä muuten, kun ekasta soittajasta näky pöydän takaa just ja just päälaki kun taas kolmannella soittajalla oli pää melkein katossa kiinni. :D
Nyt saattaa termistö olla vähän kateissa, mutta ne "live-videot", jotka pyöri oikeanpuoleisella screenillä, oli hienoja.
Kiitos Turku.