Kolahtaako kirjat?

*tonks* mulla menee lukeminen aina kausittain, yöpöydällä oleva kirja lepää välillä useammankin kuukauden kunnes nostan sen taas esiin ja kahlaan loppuun päivässä tai parissa. samaten usein on ainakin pari, kolme kirjaa joita luen rinnakkain. nyt kesken will selfin suuret apinat, tosin se on kerännyt pölyä jo muutaman viikon. yhtä ainoata suosikkikirjaa en millään kykenisi nimeämään, enkä näe syytäkään sillä eri mielialoissa putoaa nin erityyppiset teokset. viimeaikoina olen tainnut kuitenkin hehkutella sadan vuoden yksinäisyyttä parhaimmaksi koskaan lukemakseni. maaginen realismi ja etelä-amerikka!

Nyt tulee mun pieni salaisuus..
Mä oon hillitön Harry Potter fani..
Mä oon lukenu kaikki 4 kirjaa jotka on ilmestyny suomex...
Niitä lukiessa aika meni kivasti eteenpäin...

Mut kyl edelleen hyvinä kirjoina suosittelen
Taru Sormusten Herrasta ja
Seppo Jokisen Piripolkka..

huh,

Alber Camus:n essee-kokoelma Kapinallinen Ihminen on mahtava. Seuraavaksi luen hänen novellinsa ”Sivullinen”.

kandee stekkaa!

Ei noi Harry Potterin kirjat ole yhtään huonoja
Sain uusimpaan Rowlingin puumerkin ja ensimmäiset 100 sivua takana
Muita hyviä kirjailijoita on mm. Tom Clancy, Brett Easton Ellis, Nick Hornby ja Franz Kafka

[muokattu 24.6.2003 12:47]

Joo tulee kyllä ns. ”snadisti” luettua, pari kirjaa viikossa suunnilleen. Tässä pari viime ajoilta.

Fantasiapuolelta (vanha suosikki) uusi yllättävän loistava tuttavuus:
Terry Goodkind - The Sword of Truth -sarja, jonka ensimmäinen kirja on Wizard's First Rule.

Ensimmäinen fantasiakirja pitkään aikaan joka todella nappaa otteeseensa. Melko aikuista ja kekseliästä fantasiaa.

Faktapuolelta erinomaisen loistava kirja, tosin vaatii jonkin verran matematiikan tajua:
Rudy Rucker - Infinity and the Mind

Kirja käsittelee sekä äärettömän käsitettä matematiikassa ja todellisuudessa että äärettömän historiaa. Loistokirja.

[muokattu 24.6.2003 13:40]

Nykyään en tee mitään muuta, ku lueskelen. En ymmärrä miksi dissasin tuota hommaa aikasemmin. Lukekaa ihmiset, lukekaa! Parempaa viihdettä ku tv (ellei sieltä tuu PORNOA!)

[muokattu 24.6.2003 13:22]

Viikon sisällä luettua:

Terry Pratchett - Hogfather
Terry Pratchett - Thief of Time
Terry Pratchett - Feet of Clay
Terry Pratchett - Interesting Times



Pratchett on sankarini, tsek.

Now consider the tortoise and the eagle.

The tortoise is a ground-living creature. It is impossible to live nearer the ground without being under it. Its horizons are a few inches away. It has about as good a turn of speed as you need to hunt down a lettuce. It has survived while the rest of evolution flowed past it by being, on the whole, no threat to anyone and too much trouble to eat.

And then there is the eagle. A creature of the air and high places, whose horizons go all the way to the edge of the world. Eyesight keen enough to spot the rustle of some small and squeaky creature half a mile away. All power, all control. Lightning death on wings. Talons and claws enough to make a meal of anything smaller than it is and at least take a hurried snack out of anything bigger.

And yet the eagle will sit for hours on the crag and survey the kingdoms of the world until it spots a distant movement and then it will focus, focus, focus on the small shell wobbling among the bushes down there on the desert. And it will leap...

And a minute later the tortoise finds the world dropping away from it. And it sees the world for the first time, no longer one inch from the ground but five hundred feet above it, and it thinks: what a great friend I have in the eagle.

And then the eagle lets go.

And almost always the tortoise plunges to its death. Everyone knows why the tortoise does this. Gravity is a habit that is hard to shake off. No one knows why the eagle does this. There's good eating on a tortoise but, considering the effort involved, there's much better eating on practically anything else. It's simply the delight of eagles to torment tortoises.

But of course, what the eagle does not realize is that it is participating in a very crude form of natural selection.

One day a tortoise will learn how to fly.

-Terry Pratchett - Small Gods

Pratchett on kyllä vitun mainio... Pitäisiköhän lukea noi kaikki uusiksi :D

toma:
Pratchett on kyllä vitun mainio... Pitäisiköhän lukea noi kaikki uusiksi :D

pratchett + gaiman

Pratchett kolahtaa mullekkin :) löytyy hyllystä vino pino julkaisuja.
Suosittelen

Viimeisimmät ovat olleet Dalai laman Kindness,clarity&insight, ja samalta kirjailijalta Onnellisuuden taito. Varsinkin jälkimmäistä suosittelen vaikkei olisi tiibetinbuddhalaisuudesta kiinnostunutkaan
Tällä hetkellä menee Sangharakshitan Guide to a buddhist path.

Asianvierestä-kirjallisuudesta () suosikki on B.E.Ellisin Glamorama ja American Psycho.
Jeff Longin Helvetin piirit oli myös megahieno.

Hmm... pikku sisäinen ristiriita ehkä mun kirjamaussa

Summerblink:
Viimeisimmät ovat olleet Dalai laman Kindness,clarity&insight, ja samalta kirjailijalta Onnellisuuden taito. Varsinkin jälkimmäistä suosittelen vaikkei olisi tiibetinbuddhalaisuudesta kiinnostunutkaan
Tällä hetkellä menee Sangharakshitan Guide to a buddhist path.

Asianvierestä-kirjallisuudesta () suosikki on B.E.Ellisin Glamorama ja American Psycho.
Jeff Longin Helvetin piirit oli myös megahieno.

Hmm... pikku sisäinen ristiriita ehkä mun kirjamaussa

Mitäs ristiriitaa tossa on: mullakin oli alkuvuodesta samaan
aikaan kesken Sogyal Rinpochen Tiibetiläinen kirja
elämästä ja kuolemasta ja Blanche Bartonin Secret
Life of a Satanist: The Authorized Biography of Anton Lavey
Onhan se parempi pitää silmät auki - ne kaikki kolme.
Yksipuoliset lukutottumukset ovat kuin yksipuolinen ruokavalio:
kyllä sillä toimeen tulee, mutta kokonaisuuden kannalta
valikoiva runsaus on ravitsevampaa keholle ja mielelle.

[muokattu 24.6.2003 21:43]

Toi kuolleiden kirja pitäs lukee heti heti enstilassa, pitänee tilata elloksesta neljäs simmu

Olen melkoinen lukutoukka, mulla on usein monta kirjaa menossa samaan aikaan.
Ja luen myöskin laidasta laitaan, melkein mitä vaan. Sivistyksen vuoksi olen tankannut ties mitä soopaa ( voiko noin sanoa ),lähinnä sitä mitä lukion suosituslistalla on ja muita klassikoita, Jane Austeniin ihastuin oikeasti, ja muutenkin mielestäni sieltä löytyi vaikka mitä kivaa

Muuten luen lähinna fantasiaa, uskontoon ja mytologioihin pohjautuvia, historiaa ja elämänkertoja.

Neil Gaiman : Unohdetut jumala
Philip Ridley : Demonit
Willbur Smith : Joen Jumala (muukin tuotanto loistavaa)
Peter S. Peagle : Viimeinen yksisarvinen
Marion Zimmer-Bradley : Avalonin Usvat, Yön Tytär
Thomas Harris : Hannibal, Uhrilampaat ja Punainen Lohikäärme aivan ihania, tosin elokuvia en ole koskaan uskaltanut katsoa.

Sitten ne pakollisen fantasiakirjailijat on tullut kahlattua läpi, valitettavasti Rauman kirjaston hyllyiltä ei löydy enää mitään fantasiaa mitä en olisi lukenut (joten odottelen vaan uusia) ja niiden taso vaihtelee tusina tavarasta huippuun.
Anne Rice on myöskin yksiä suurista rakkauksistani.

Luen myös todella paljon erillaisia opuksia ja tietoteoksia, etenkin kreikan, rooman ja egyptin mytologiaan ja historiaan liittyen.

Loppujen lopuksi, luen melkein mitä vaan, sekoan jos en saa lukea. Luen jopa syödessäni (tapa jota äitini inhoaa).
Luen välillä jopa huvikseni lukion oppikirjoja, historiaa, uskontoa ja filosofiaa lähinnä, mutta myöskin biologiaa ja maantietoa.

Ja kyllä, minä pidän Harry Potterista! Se on sellaista kivaa kevyttä lukemista.

Apua, luin äsken mitä olin kirjoittanut....
mähän vaikutan ihan super-nörtiltä.....

[muokattu 25.6.2003 10:43]

Armin:
Neil Gaiman : Unohdetut jumala

Neil Gaiman on kans melko äijä. Terry Pratchettin kanssa
kirjoittamansa Hyviä enteitä on yksi
viime vuosisadan parhaita teoksia (Pratchettin
Small Godsin ohella), ja Gaimanin Sandman -sarjakuva
on korkeakirjallisuuden klassikko jo itsessään.

Puhumattakaan Books Of Magicista, jonka päähenkilö
muuten muistuttaa hämmästyttävän paljon erästä
Harry Potteria. Suosittelen kaikille Potterin ystäville,
Books Of Magicin ensimmäinen osa ilmestyi taannoin
suomeksikin, jossain Egmontin sekundajulkaisussa.

niin juu, noiden ”filosofisten” opusten lisäkis tieteiskirjallisuutta on tullut luettua paljon. Suosittelen kaikille lämpimästi Orson Scott Card'in ”Ender's Game” -kirjaa.

Muita suosikkeja ovat mm.

Poul Anderson
Greg Bear
David Brin
C.J. Cherryh
Elisabeth Moon
Fredrik Pohl

toma:
Pratchett on kyllä vitun mainio... Pitäisiköhän lukea noi kaikki uusiksi :D

Onse kyllä joo...ja Kurt Vonnegutilla on sellaista ironiaa kirjoissaan, että olen lukenut kai kaikki kirjat?

Tykkään lukemisesta ihan älyttömästi ja luin jossain vaiheessa viitisen kirjaa viikossa. Nyt en ole lukenut paljon mitään, ku on huonosti aikaa...

Mä luen mielestäni aika paljon. Tietenkin on vaihtelua, joskus tulee luettua pari kirjaa viikossa, joskus taas menee kuukausikin lukematta mitään.
Vähän nuorempana luin scifiä ja fantasiaa enemmän (Weis-Hickman, Eddings, Adams yms.)
Nykyään uppoo eniten ehkä dekkarit ja elämänkerralliset kirjat.
Jos jotain pitäisi suositella muille nii Trainspotting (siis se kirja eroaa elokuvasta paljon). Mä yhdyn sen etukannessa olevaan arvosteluun:
”Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut yhtä hyvää kirjaa...tätä on syytä myydä enemmän kuin Raamattua” -Rebel Inc.

Eddingsiä on tullut luettue yksi kirja: Polgara - Velhottaren Tarina.Sain joululahjaksi ja pidin kovasti! Mutta ylitse muiden on Douglas Adamsin - Linnunrata, sisältää ilmeisesti koko tuotannon(?) Siinä kirja jonka tulen lukemaan useaan otteeseen elämäni aikana.

Sitten viimeisin muttei vähäisin, Trainspotting (Welsh), tuttu varmaan elokuvanakin monille, erittäin mukaansatempaava kirja, suosittelen elokuvaakin

[muokattu 27.6.2003 16:22]

Kekki:
Sitten viimeisin muttei vähäisin, Trainspotting (Welsh), tuttu varmaan elokuvanakin monille, erittäin mukaansatempaava kirja, suosittelen elokuvaakin

Muuten aivan loistava kirja, pieksee kyllä elokuvankin ihan 1-0. Sinänsä hassua että kun kirjaa luin, niin mielessäni jokaisen tyypin kuvittelin aivan erinäköiseksi kuin leffassa, vaikka leffa tulikin ennen kirjaa vahdattua.