Käväisin äskettäin Lissabonissa. Kyseisellä viikolla ei näyttänyt olevan juuri muuta mielenkiintoista kuin psykeä eri puolilla maata, joten suuntasin Lissabonin laitamille virallisiin rantabileisiin kuuntelemaan Ticonia.
Saavuimme mestoille joskus puolen yön jälkeen. Mesta oli telakka-alueella hiekkaisella rannalla pois Lissabonin keskustasta, kahdessa isossa värikkäästi valaistussa läpinäkyvässä kupolissa kohtalaisen suurella alueella. Vessoina oli pari bajamajaa ja toinen kupoli tarjoili alkoholia. Tällainen yksinkertainen setup pitäisi olla vakiona jossain täälläkin!
Yllätyksekseni olimme melkein ensimmäiset paikalla. Ihmettelin, että onko trance tosiaan näin kuollut... No, odoteltuamme klo neljään, niin jo rupesi jengiä ilmestymään hyvää tahtia alueelle. Bileet alkoivat oikeastaan vasta auringon noustua ja jatkuivat pitkälle päivään.
Ensiksi panin silmälle jännän kontrastin Portugal vs. Suomi meiningistä. Portugalilaiset eivät juuri jaksaneet tanssia, suurin osa vain hengaili tanssialueen ulkopuolella. Eivätkä nämä juuri pukeutuneetkaan bileisiin.
Alkoholia kului, mutta vähemmän kuin Suomessa. Sen sijaan kaikkialla ympärillämme käärittiin jointtia tai vedettiin viivaa. Tuntui, että kaikki muut olivat pääosin jonkinlaisissa pöllyissä. Portilla oli turvatarkastus, mutta siellä etsittiin lähinnä vain aseita. Poliisit olivat paikan päällä pitämässä järjestystä, huumeiden käyttöön ei puututtu (Portugalissa osa kovista ja monet miedot huumausaineet on dekriminalisoitu, mutta myynti tai valmistus tiukasti kontrolloitua). Meininki oli rauhallista ja väkivallatonta. Bajamajoihin ei ollut koskaan erityisemmin jonoa.
Lähdin Portugaliin käytännössä heti Konemetsän jälkeen, jossa tiukalla haavilla haravoitiin pilvenpolttajia ja kyttiä oli joka paikassa. Em. kuvattu liberaali ja rauhallinen meininki tuntui varsinaiselta kulttuurishokilta verrattuna Konemetsä-kokemukseen. Meininki oli silti ehkä mielestäni hieman liian mellow, joten käytännön tasolla molemmilla kulttuureilla lienee opittavaa toisiltaan.
Saavuimme mestoille joskus puolen yön jälkeen. Mesta oli telakka-alueella hiekkaisella rannalla pois Lissabonin keskustasta, kahdessa isossa värikkäästi valaistussa läpinäkyvässä kupolissa kohtalaisen suurella alueella. Vessoina oli pari bajamajaa ja toinen kupoli tarjoili alkoholia. Tällainen yksinkertainen setup pitäisi olla vakiona jossain täälläkin!
Yllätyksekseni olimme melkein ensimmäiset paikalla. Ihmettelin, että onko trance tosiaan näin kuollut... No, odoteltuamme klo neljään, niin jo rupesi jengiä ilmestymään hyvää tahtia alueelle. Bileet alkoivat oikeastaan vasta auringon noustua ja jatkuivat pitkälle päivään.
Ensiksi panin silmälle jännän kontrastin Portugal vs. Suomi meiningistä. Portugalilaiset eivät juuri jaksaneet tanssia, suurin osa vain hengaili tanssialueen ulkopuolella. Eivätkä nämä juuri pukeutuneetkaan bileisiin.
Alkoholia kului, mutta vähemmän kuin Suomessa. Sen sijaan kaikkialla ympärillämme käärittiin jointtia tai vedettiin viivaa. Tuntui, että kaikki muut olivat pääosin jonkinlaisissa pöllyissä. Portilla oli turvatarkastus, mutta siellä etsittiin lähinnä vain aseita. Poliisit olivat paikan päällä pitämässä järjestystä, huumeiden käyttöön ei puututtu (Portugalissa osa kovista ja monet miedot huumausaineet on dekriminalisoitu, mutta myynti tai valmistus tiukasti kontrolloitua). Meininki oli rauhallista ja väkivallatonta. Bajamajoihin ei ollut koskaan erityisemmin jonoa.
Lähdin Portugaliin käytännössä heti Konemetsän jälkeen, jossa tiukalla haavilla haravoitiin pilvenpolttajia ja kyttiä oli joka paikassa. Em. kuvattu liberaali ja rauhallinen meininki tuntui varsinaiselta kulttuurishokilta verrattuna Konemetsä-kokemukseen. Meininki oli silti ehkä mielestäni hieman liian mellow, joten käytännön tasolla molemmilla kulttuureilla lienee opittavaa toisiltaan.