Noniin, reilun tunnin (oliks tää tosiaan vain tunnin?
jotenki mul oli semmonen fiilis, et 1.5h+) kuuntelun, loputtoman yskimisen, bussi-, metro- ja tosen bussikyydin jälkeen toimistolla iski aika antaa pulautetta.
Wobble on aika jännää musaa silleen, et tossa duunimatkalla esim. Kampin keskuksessa mun teki mieli ottaa joka kolmas askel taaksepäin ihan vaan sen takia, että se sopis settiin, mut en sit lopulta kuitenkaan viittiny, ku olisin myöhästyny bussista. Se on vähän niinku semmosta loputonta kaatumattoman mukin härnäämistä tökkimällä.
Mitään pykimisiä tai nykimisiä en tossa kuunnellessa huomannut, mutta se johtuu varmaan siitä, et oman nupin nykimiset meni samaan tahtiin synkassa.
Btw. joku idari yritti steissillä pysäyttää metroa heiluttamalla kättä niinku bussipysäkillä. Liekö ulkopaikkakuntalaisia.
Teknisesti muutenkin toi oli varsin jees, biisit soljuu kivasti eteenpäin eikä mitään dramaattisia POMPSAHDUKSIA (hah. pun intended.) tyyli- tai sävellajista toiseen osunut mun absoluuttisiin kultakorviin. Propsit siitä Game Over -biisin lopun pikkukikasta vaihdon aikana. Tykkäsin.
Vaappuasteikolla saat pisteitä 9/10.
Musiikillisesta nautinnosta annan 6/10 ja parit raipaniskut.
Tiivistettynä: ei tosta mitään vikaa puutu. Soitan varmasti vielä toisen jos kolmannenkin kerran.
Eikä siinä vielä kaikki! Kaupan päälle lyön yhden ison tuopin, ku seuraavan kerran ollaan samoissa bileissä ihan vaan siitä hyvästä, et sain tuhlata 20 minsaa työpäivän ajasta maailman ehkä toiseks turhimman muka-asiallisen settianalyysin laatimiseen.
.pi.