Posts: 3,815
Epailija, 6.8.2009 14:32: Tosin itse sanoisin, että matematiikan kielellä ilmaistujen tieteiden toimivuus antaa tälle metafyysiselle rakennelmalle myös käytännön merkitystä. Emme esimerkiksi voisi mallintaa luontoa yhtä hyvin ilman imaginäärilukujen käsitettä ainakaan tällä nykyisellä matematiikalla.
En sanoisi "yhtä hyvin", vaan "samalla tavalla kuin nyt". "Toimivuus" ja "käytännön merkitys" ovat myös henkilökohtaisia ja siten psykologiseen asenteeseen perustuvia määreitä, joita ei voi siis mitata. Aika monelle ihmiselle imaginaariluvuilla ei ole käytännön merkitystä.
Toki samoin voisi sanoa, että rukous antaa Jumalalle merkityksen, tai että rukous toimii. ;)
Toisaalta taas luonnon nähdään noudattavan erilaisia todennäköisyysjakaumia varsin hyvin.
"Varsin hyvin" ei ole täysin. Todennäköisyysjakaumat noudattavat matematiikkaa täysin. Luonto noudattaa luononlakeja täysin.
Piti tuo Gödelin epätäydellisyyslause kerrata wikistä, mutta en ihan ymmärrä miten hyppäät lukuteoriasta sovelluksiin.
Hmmm, en tehnyt hyppyä ihan suoraan, mutta kyse on silti hypystä. =) Koska emme voi ymmärtää absoluutteja, niin absoluutteihin perustuvat tieteet luovat aina meidän kannaltamme likimääräisiä tuloksia ja sovelluksia. Joskus tiede turhautuu likimääräisyyteen ja luo "imaginaarista luontoa", esim "musta aine". Musta aine on olemassa, koska fysikaalisissa kokeissa on poikkeavia tuloksia, joita ei voida tieteen tuntemilla lainalaisuuksilla ja semantiikalla edes kuvata, niin mieluummin kuin tuhoamme jonkin tieteen dogmista, muutamme havaittua luontoa siten, että se sopii saavutettuihin koetuloksiin. On totta, että tällä tavalla on päästy todellisiin löytöihin, esim kaukaisten planeettojen suhteen, eli ne on "laskettu"* olemassa oleviksi havaittujen fysikaalisten ilmiöiden puiteissa.
Mutta onko se silloin metafyysistä "löytämistä"*? Itse uskoisin, että ei ole, koska se perustuu kuitenkin havaintoon. Mielenkiintoinen sivujuonne, jota itsekin olen vasta viime aikoina kelaillut.
* "Laskettu" on lainausmerkeissä, koska kyseessä on havaitun sovittamisesta yleisempään maliin matematiikkaa apuna käyttäen. "Löytäminen" on lainausmerkeissä, koksa kyse ei ole sellaisesta löytämisestä, kuin kadotetun aivaimen löytämisessä.
Hmm. Päteekö tämä myös siinä tapauksessa, että on vain yksi oikea tapa ilmaista fysiikan ja kemian lakeja matematiikan kielellä?
Jonkin asian ilmaisutapa, tässä käytetty kieli, ei tietetenkään muuta kuvailtavaa asiaa itsessään suuntaan tai toiseen.
JOS maailmassa puhuttaisiin vain yhtä kieltä, se ei tekisi lauseista sen enempää totta kuin valhettakaan.
Tämä pitää paikkansa. Tosin karkeus riippuu tapauksesta - jotkut ennustukset ovat karkeampia kuin toiset - ja ennustaminenhan taas on yksi tieteen toimivuuden kriteeri.
Ennustuksen "karkeus" voidaan tietää vasta kun ennustettava tapahtuma on tapahtunut. Sitä ennen on vain erilaisia ennustuksia.
JOS jonkin asian todennäköisyys on esim 0,000000001 tai 0.99999999, niin siltikään ne eivät ole nolla tai yksi, koska silloin ei olisi kyse enää todennäköisyydestä, vaan varmuudesta. Toki ymmärrän, että käytännössä eroa ei välttämättä edes näe, mutta matematiikka onkin sellainen asia, että sitä ei voi palauttaa käytäntöön. Ihmismieli osaa ja sen on pakko osata toimia likiarvoilla. Vaikka sitten joskus se likiarvo johtaakin todellisuudesta poikkeavaan ennustukseen.
Ja sanotaan nyt norelaisellekin jotain, kun ei voi välttyä...
Caro2: Ei, mutta "Telepatiaa ei ole" ja "telepatiasta ei ole pitävää näyttöä, joten siihen ei ole syytä uskoa" - on mielestäni sisällöltään hyvinkin sama asia.
No se on ainoastaan sinun projisoimasi merkitys noille lauseille, sillä loogisesti ne merkitsevät eri asioita: ensimmäinen lause on aleettisen modaliteetin (varmuuden) lause ja toinen on dokasastisen (uskon) perustelu*. Mikään noissa lauseissa itsessään ei tuota sinun merkintätapaasi anna. Ongelmallinen on tietenkin jälkimäisen sanamuoto, "syytä uskoa". Uskomiselle ei ole rationaalista syytä, tietämiselle on. Tämäkin voidaan kelata alkuun asti, ja löytää tietämisen perusteena jokin varmuus, johon on päästy uskomalla.
* Tai ainakin sellaisiksi ne voi merkitä. =)
Teisti sanoo: Jumala on olemassa.
Ateisti sanoo: Jumalaa ei ole.
JOS ei ole kumpaakaan, niin molempien lauseet näyttäytyvät uskomuksilta, teisti uskoo Jumalaan, ateisti ei usko. Vaikka molemmat ovat omassa kielipelissään varmoja asiastaan. Mutta johdonmukaisuuden nimissä kukaan ei voi tässä käyttää ilmausta "tietää" (episteeminen modaliteetti), koska tietämiselle vaaditaan perusteita. Jonka pohjalla toki ovat varmuudet. Joista taas voidaan sanoa, että ne varmuudet ovat "vain" uskoa.
"Kaiken minkä tiedän, uskon." L.W.
Mietipä vaikka sitten sitä, että miten sinun kielipelissäsi merkitään se, että "en usko telepatiaan", jos kerran sinun kielipelissäsi tuo merkintätapa tarkoittaa samaa kuin "telepatiaa ei ole". Huomaat, että se onkin perin vaikeata. Eli miten ilmoitat, että uskot johonkin?