Rintamäkeläiset-dekotuksesta mad props. Tuli oikein lapsuus mieleen, kun näki ne verhot.
Tosiaan, tuli pitkästä aikaa lähdettyä kemuihin ihan energiajuomalinjalla ja kieltämättä sitä alussa oli hieman ihmeissään, kun se perinteinen suojakänni puuttui, mutta kylläpä siitä pääsi nopsaa juonen päästä kiinni. Caro² ja Doolae, meidän uusi voimakaksikko pisti kyllä niin menevää housea alkuun, että kelpasi. Doolaella varsinkin on aikasta hyviä levyjä pakissaan ja tekniikka ja meininki kohdallaan, pankaa nimi mieleen.
Sitten koittikin tälle pojalle joulu, kun pitkästä pitkästä aikaa, asettui Noisekid dekkien taakse ja rehellinen, groovaava, napakka tekno oli homman nimi, ilman kompromisseja. En ole tuollaista soundia tässä kylässä kuullut aikoihin. Setti eli ja kasvoi koko ajan ja kun kikkailussa ei säästelty niin, eihän sieltä ihan helpolla tanssilattialta pois päässyt. Ainakin omaan soittoon se avasi paljon uusia näköaloja, eli oli tämä opettavainenkin aspekti mukana. Jälleen kerran se nähtiin, että tuollainen kunnon tekno pieksee tämän mnml sexy 2007 nitkutuksen vielä ihan 100-0.
Urmaz-sedän hard houset tuli kuunneltua sitten hieman voipuneemmassa olotilassa, mutta nousi se jalka vähän myös sen setin tahtiin. On se vanha polkka vaan kaunista. <3
PA soi myös omiin korviini oikein mainiosti. Tila, jossa seinät ja katto on lasia ja lattia kiveä kahdessa tasossa ei varmaan kuitenkaan ole niitä maailman helpompia tiloja saada soimaan. Basso-osasto oli pehmeä, mutta samalla potkua riitti, biiseistä sai selvää ja ei alkanut verta valumaan korvista, varsinkaan kun päätin taas unohtaa tulpat kotiin. Propsit myös valoista.
Ihmisten vähyys oli kyllä asia, mikä jonkin verran pisti ihmetyttämään. Liekö sitten pääsiäinen ajankohtana verottanut paikalle tuloa vai mikä, kun ns. vakioporukastakin oli osa jäänyt matkalle, mutta ihan siellä oli kivoja ihmisiä paikalla ja lämminhenkinen fiilis. Bongasinpa taas jokusen uudenkin kasvon.
Kaikenkaikkiaan kivaa oli, joten kiitos järjestävälle seuralle.