Posts: 346
Voi helvetin kuustoista. Ei voi mitenkään luvata tekevänsä aikatauluun tilaa saatikka kyetä ostamaan lippua etukäteen minuuttiaikataululla, mutta nyt alkais olemaan jo syytä sille...
http://www.ilosaarirock.fi/2008/bandit/venetian_snares.html
Venetian Snares (CAN)
Ilosaarirockin rankinta musiikkikokemusta eivät tänä vuonna tarjoile mustanpuhuvat metallibändit. Kanadalainen muusikko ja tuottaja Aaron Funk paukuttaa elektroniikkalaitteistostaan sellaista meteliä että varoituksen sana lienee paikallaan: Venetian Snares on saapunut tänne synkentämään iltapäivänne.
Venetian Snaresin musiikki kuulostaa vaaralliselta, kaahaa ylinopeutta kaoottisesti ja ratkeilee liitoksistaan, mutta jollain ihmeellä onnistuu silti kuulostamaan tarkasti hallitulta kokonaisuudelta. Jokainen isku, tahdinvaihdos ja ääni puolustaa paikkaansa kokonaisuudessa, joka kuulijasta riippuen aiheuttaa joko ihastusta, ahdistusta tai päänsärkyä. Livetilanteessa Venetian Snares on todistajalausuntojen mukaan vieläkin tylympi ja äärimmäisempi. Hullu mies moshaa ja vääntää nuppeja konevuoren takana samalla kun yleisö yrittää epätoivoisesti tanssia pysymättä salamannopeissa tahdinvaihdoksissa mukana.
Tämän tuotteliaan miehen monilukuisesta levytyshistoriasta on helppo poimia useita kiinnostavia äänitteitä. Synkkääkin synkempi Doll Doll Doll (2001) esimerkiksi yhdistelee kotimaista Apocalypticaa armottomaan breakcore-paukkeeseen. Aaron Funkin herkkä rakkaudenosoitus kotikaupungilleen, Winnipeg Is a Frozen Shithole (2005), ei varmasti ollut Winnipegin matkailunedistämiskeskuksen mieleen mutta muodostui pienehköksi klassikoksi. Miehen viimeisin täyspitkä My Downfall (Original Soundtrack) (2007) on puolestaan ambientin, klassisen musiikin ja breakcoren hämmentävä fuusio.
"Tätä haluaisi tanssia, mutta se on mahdotonta", totesi eräs Venetian Snaresin keikalla moshpittiin ajautunut kuuntelija. Kestävätkö tukirakenteet, kaatuuko teltta vai saammeko sittenkin kuunnella tunnin rauhallista ambientia? Mitä tahansa saattaa tapahtua ja yllätyksille on sijansa kun Venetian Snares saapuu kaupunkiin.
http://www.ilosaarirock.fi/2008/bandit/venetian_snares.html
Venetian Snares (CAN)
Ilosaarirockin rankinta musiikkikokemusta eivät tänä vuonna tarjoile mustanpuhuvat metallibändit. Kanadalainen muusikko ja tuottaja Aaron Funk paukuttaa elektroniikkalaitteistostaan sellaista meteliä että varoituksen sana lienee paikallaan: Venetian Snares on saapunut tänne synkentämään iltapäivänne.
Venetian Snaresin musiikki kuulostaa vaaralliselta, kaahaa ylinopeutta kaoottisesti ja ratkeilee liitoksistaan, mutta jollain ihmeellä onnistuu silti kuulostamaan tarkasti hallitulta kokonaisuudelta. Jokainen isku, tahdinvaihdos ja ääni puolustaa paikkaansa kokonaisuudessa, joka kuulijasta riippuen aiheuttaa joko ihastusta, ahdistusta tai päänsärkyä. Livetilanteessa Venetian Snares on todistajalausuntojen mukaan vieläkin tylympi ja äärimmäisempi. Hullu mies moshaa ja vääntää nuppeja konevuoren takana samalla kun yleisö yrittää epätoivoisesti tanssia pysymättä salamannopeissa tahdinvaihdoksissa mukana.
Tämän tuotteliaan miehen monilukuisesta levytyshistoriasta on helppo poimia useita kiinnostavia äänitteitä. Synkkääkin synkempi Doll Doll Doll (2001) esimerkiksi yhdistelee kotimaista Apocalypticaa armottomaan breakcore-paukkeeseen. Aaron Funkin herkkä rakkaudenosoitus kotikaupungilleen, Winnipeg Is a Frozen Shithole (2005), ei varmasti ollut Winnipegin matkailunedistämiskeskuksen mieleen mutta muodostui pienehköksi klassikoksi. Miehen viimeisin täyspitkä My Downfall (Original Soundtrack) (2007) on puolestaan ambientin, klassisen musiikin ja breakcoren hämmentävä fuusio.
"Tätä haluaisi tanssia, mutta se on mahdotonta", totesi eräs Venetian Snaresin keikalla moshpittiin ajautunut kuuntelija. Kestävätkö tukirakenteet, kaatuuko teltta vai saammeko sittenkin kuunnella tunnin rauhallista ambientia? Mitä tahansa saattaa tapahtua ja yllätyksille on sijansa kun Venetian Snares saapuu kaupunkiin.
