Epailija, 1.12.2007 22:04:
Eikö mielikuvitusystävä voi olla yhteiskuntien perusta, jos tarpeeksi moni ihminen on riittävän samaa mieltä tuon mielikuvitusystävän ominaisuuksista?
No, silloin se ei enää minusta ole "mielikuvitusystävä". Ihmiset ovat tehneet tästä mielikuvitusystävästä niin todellisen, että se jo on osa meidän todellisuutta. Moraali on keksintö, kyllä, eikä sitä ole olemassa kuin ihmisten mielissä. Vaikka moraali, aivan niin kuin viha tai rakkaus, ei ole fyysinen entiteetti, koen silti sen olemassaolon hyvinkin todelliseksi. Se, mikä vaikuttaa, on todellista.
Jos yksittäinen murha ei ole paha, niin miksi joukkomurhakaan olisi?
Ei tietenkään ole. Kyse on siitä pitääkö murhana pahana asiana vai ei.
Mikä on sellainen määrä kärsimystä, että se pitäisi ottaa huomioon? Jos kirjoitan jonkun kantaaottavan tekstin, joka saattaa aiheuttaa henkistä kärsimystä jollekin ihmisryhmälle ja jonka kirjoittamatta jättäminen ei aiheuttaisi vakavia henkilökohtaisia seuraamuksia, mutta joka saattaisi silti olla yhteiskunnallisesti jossain määrin merkittävä (kuten esim. Naomi Kleinin kirja No Logo), toiminko paheksuttavasti? Kai se raja hyväksyttävän kärsimyksen määrän suhteen pitää johonkin vetää?
Tottakai pitää vetää. Sellainen määrä kärsimystä, joka ratkaisevasti huonontaa toisen elämää, on minusta jokseenkin hyvä raja. Sanoisin kuitenkin, että tämä on tapauskohtaista, pitäisi siis ottaa monia asioita huomioon; näin ollen "ratkaisevasti" myös on tapauskohtaista.
Minusta se, että pahoittaa jonkun mieltä, ei ole paheksuttavaa ellei toisen mielen pahoittaminen ollut perimmäinen (tai ainoa) syy.
Mistä lähtien "minä voin tehdä toisin" on ollut järkisyy tehdä toisin?
Minusta asioita voi tehdä aivan niin kuin huvittaa, kunhan ei tietoisesti aiheuta kärsimystä.
Voin kulkea töihin raitiovaunulla, mutta voin myös kulkea bussilla - tulisiko minun siis kulkea bussilla vain koska se on vaihtoehto, jota pystyn käyttämään?
Ei. En tarkoittanut tätä. Tarkoitin että jos tietyllä teolla voi välttää aiheuttamasta kärsimystä niin minusta on parempaa valita se kuin teko joka kärsimystä aiheuttaa (jos näin on mahdollista). Myönnän että se, milloin teko aiheuttaa sen verran kärsimystä että siitä pitää luopua, kuitenkaan ei ole vesiselvä asia itselleni. Se on tapauskohtaista.
Sinun pitää sanoa miksi soija olisi merkittävästi parempi vaihtoehto kuin liha (ja ehkäpä vielä tietyin tavoin tuotettu liha) - mieluusti vieläpä vetoamalla järkisyihin kuten ravintoarvoihin, terveellisyyteen jne. eettisyyden sijaan.
Tämän olen tehnyt toisessa topicissa. Jos muistaisin missä, antaisin linkin. Etsimällä varmasti löytyy. Minulle eettiset syyt painavat enemmän kuin terveydelliset syyt, ts. olisin kasvissyöjä vaikka soija todistettavasti olisikin epäterveellisempää kuin liha.
Kuuluuko ihmisen luonteeseen siis synnynnäiset vietit, opitut asiat ja asenteet vai molemmat yhdessä?
Tähän en voi vastata. Vaikka tutkinkin ihmisten käyttäytymistä, tämä on asia jota itseäni mietityttää.
Miten siis määritellä yhdenkään ihmisen tai tämän (etenkin muihin lajeihin kohdistamien) tekojen pahuus?
No, sen määrittelee minusta tavalla joka sinusta ei ole järkiargumentti; moraalilla.
(Menee muuten taas aika hyvin metaksi koko keskustelu.)
Niin menee, rupeaa tosiaan luisumaan niin pahasti ohi aiheen että tämän ehkä voisi jättää sikseen. Tai jos tunnet kutkuttavaa tarvetta jatkaa keskustelua niin pitänee ainakin siirtyä toiseen topiciin =)
(Kanssasi on mielenkiintoista väitellä mutta jotenkin näen tässä loputtoman loopin jossa loppujen lopuksi toivottomasti eksymme semantiikan ihanaan maailmaan.)