Sukututkimus

violet_angel, 16.6.2007 23:09:
Kausittain olen miettinyt sukuni kiemuroita, ja viime yönä sitten tuhertelin paperille sukupuun sellaisena kuin sen osasin tehdä. (Oli muuten hankalaa, kun noi isovanhemmat on tehny lapsia jos kenen kanssa ja ovat olleet naimisissakin useampaan otteeseen, eikä nuorempi sukupolvi oo ollu yhtään sen yksiavioisempaa ). Isän puoli suvusta on minulle lähes tuntematon ja siksi etenkin se kiinnostaa.

Nyt pohdin ihan tosissani jos noista sukulaisista alkaisi ottamaan selvää, mutta pää on tyhjänä, että mistäpä tuon tutkimisen aloittaisi. Kirkonkirjoista sitä varmaan jotain löytyy, mutta missä niitä säilytetään? Entä paljonko tietoa irtoaa ihan maistraatista. Maksaako tutkiminen paljonkin?

Onko kukaan tutkinut juuriaan ja sukuaan lähemmin?

Äitin suvusta on tehty sukututkimus. En muista mitä maksoi (mut ei varmasti ihan halpaa ole), saatin kirja kotiin jossa sit kerrottiin sukumme historiast. Eipä siin mitään kummallist ollu, siin vaan kerrottiin ihmisten nimet, sisarukset, ammatit. Ehkä ainoo jännä asia oli et meiän sukuun kuuluu tää lastenkirjoista tuttu Mauri Kunnas :D

Wikipediasta:
Siel on paljon muutakin kannattaa vilkaista.

Sukututkimuksen perustietolähteitä ovat kirkonkirjat. Uusimmat kirkonkirjat sijaitsevat asianomaisten paikkakuntien kirkkoherranvirastoissa. Vanhoja kirkonkirjoja voi löytää maakunta-arkistoista ja kansallisarkistosta. Kullakin kirkkokunnalla on omat kirkonkirjansa. Kirkkoon kuulumattomien tietoja on siviilirekisterissä.

Suomen valtio on kerännyt tietoja 1700-luvulta lähtien 15–64-vuotiaista henkilöistä henkikirjoiksi lähinnä verotusta varten. Vanhempia, aina 1500-luvulle asti meneviä tietoja on maakirjoissa, joita ei kuitenkaan ole Itä- ja Pohjois-Suomesta. Käräjien tuomiokirjoista voi löytää tietoja käräjäasioihin osallisista, ja joskus riitatapauksien värikkäitä kuvauksia. Muita tietolähteitä ovat muun muassa paikallishistoriat, Suomen maatilakirjat, matrikkelit, sotilasrullat, ja siirtolaisuusinstituutin passirekisteri. Tietoja voi löytyä myös yhdistysten jäsenluetteloista ja sanomalehtien kuolinilmoituksista.

Suullista tietoa suvuista voi saada haastattelemalla suvun jäseniä. Usein suvuissa kuitenkin kulkee perimätietona uskomuksia,jotka ovat ristiriidassa asiakirjoihin nähden. Lähteen luotettavuuden arviointi ja dokumentointi on oleellinen asia sukututkimusta laadittaessa.

mä en tiiä mitään faijan puolen suvusta, mikä vähän harmittaa koska haluisin vaihtaa sukunimeni ja ties mimmonen nimi sieltä löytyis

äidinpuolelta molemmista suvuista on tehty sukukirjatkin
mummin suku on alunperin kotosin länsisuomesta ja vaarin puolelta karjalasta

Olen tutkinut tarkemmin äidin puolen sukua. Se on lähtöisin norjansaamelaisista. Tietoja löytyy 1800-luvulta syntyneistä. Olisi kiva tietää onko saamelaisten vainot vaikuttaneet sukunimen vaihtoon.
Isän puolen suvusta löytyy mm. säveltäjä Joonas Kokkonen.

violet_angel, 19.6.2007 10:07:
Ootko ihan käyny jostain arkistosta kaivamassa tietoja, vai miten? Itsellä toi "liikkeelle" lähtö tuntuu hankalalta, kun ei oikein tiedä miten...

Tiedätkö maksaako noissa arkistoissa käynti ja tietojen saaminen jotain?

Kävin tutustumassa kansallisarkistoon(Helsinki, kruununhaka). Sielä oli paljon sukututkimuksen väsääjiä. Kannattais varmaan soittaa sinne ja kysyy niiltä.

En nyt muista kuinka kauas eno on tutkimuksissaan päässyt, mutta turkismetsästäjiä olivat esi-isät ammoisina aikoina joskus x-vuotta sitten. Täytyypä oikein kysästä kuinka kauas menneisyyteen on päästy.

UnityF, 16.6.2007 23:33:
Suomen valtio on kerännyt tietoja 1700-luvulta lähtien 15–64-vuotiaista henkilöistä henkikirjoiksi lähinnä verotusta varten. Vanhempia, aina 1500-luvulle asti meneviä tietoja on maakirjoissa, joita ei kuitenkaan ole Itä- ja Pohjois-Suomesta.

Mitä olen isänpuoleni sukua tutkineilta kuullut, niin maakirjoja kyllä löytyy myös karjalaisista = itäisimmistä suomalaisista suvuista, mutta ne (samoin kuin ennen 1800-luvun alkua tehdyt kirkonkirjat) ovat venäjänkielisiä. Ja vielä jollain ihme vanhan ajan kaunokirjoituksella tehtyjä

violet_angel, 19.6.2007 10:07:
---
Anata, 17.6.2007 14:29:
Olen tutkinut tarkemmin äidin puolen sukua. Se on lähtöisin norjansaamelaisista. Tietoja löytyy 1800-luvulta syntyneistä. Olisi kiva tietää onko saamelaisten vainot vaikuttaneet sukunimen vaihtoon.
Isän puolen suvusta löytyy mm. säveltäjä Joonas Kokkonen.

---


Ootko ihan käyny jostain arkistosta kaivamassa tietoja, vai miten? Itsellä toi "liikkeelle" lähtö tuntuu hankalalta, kun ei oikein tiedä miten...

Tiedätkö maksaako noissa arkistoissa käynti ja tietojen saaminen jotain?

Äidin suvusta sai tietoja Sodankylän seurakunnan tiedoista ( kirkonkirjoista ). Tilasimme siis sieltä. Myös muu suku on ollut tietolähteenä.
En tiedä, mitä maksaa arkistoissa käynti.

Isän sukuseura on ollut ahkera ja tehneet kunnon kirjan mistä löytyy kyllä hyvin tietoa suvusta noin 1700-luvulla asti. Tai jotain sinne . Äidin suku onkin ollut sitten laiskempaa, mutta äiti on ite tehnyt hiukan sukuselvitystä mm. kirjaston mikrofilmeistä(?) löytynyt tietoa ja sitten muilta sukulaisilta kysellyt ja soitellut eri seurakuntiin. Hinnoista ei kyllä ole mitään hajua. Äidin puolen sukututkimusta on hiukan haitannut se kun osa sukulaisista on jossain Jenkeissä niin ei oo oikein saanut tarkkaa tietoa.

Tutkinut olen myös omaani ja kannattaa tutustua seuraaviin sivuihin huolellisesti http://www.genealogia.fi/
Tuolta löytyy jos jonkinlaista matskua, infoa ja opastusta + hakuohjelma, jota olen itse käyttänyt. Suuntaa antava se on, mutta silläkin pääsee alkuun. Lisäksi lähetin joskus tiedustelun suoraan seurakunnalle tms. kirkkoherranvirastoon ja sain takaisin selvitystä niistä henkilöistä, joista tietoja halusinkin. Tosin ne 2-3 suht vähän tietoa sisältäneet laput tuli maksaan mulle n. 400mk eli kannattaa ihan ottaa hinnat ja kaikki selville ennenkuin tiedustelee =D Olin silloin aika nuori vielä, hehe..
Mutta sitten on vielä mikrofilmit tsekattavissa kirjastoissa ja sieltä voi vielä löytyä eri paikkakuntien historiikkeja yms. asutushistoriaa käsitteleviä teoksia, joista voi saada myös yllättävän kivasti tietoa. Onpahan noita sukututkimus-kurssejakin esim. työväenopistoilla, joita kannattaa hyödyntää. Semmosta. =)

Isomummoni kehuskeli aikoinaan, että polveutuu
saksalaisesta aatelissuvusta (suvun nimi on tiedossa).

En kuitenkaan ole nähnyt tarpeelliseksi tarkistaa,
onko näin.

Mitä sillä tiedolla tekisi? Ostaisi vihreät shortsit
henkseleillä?

Sukututkimus on varmasti hauska harrastus.
Joku tykkää postimerkeistä, toinen kuolleista sukulaisista.

Norb, 19.6.2007 10:19:
---
violet_angel, 19.6.2007 10:07:
Ootko ihan käyny jostain arkistosta kaivamassa tietoja, vai miten? Itsellä toi "liikkeelle" lähtö tuntuu hankalalta, kun ei oikein tiedä miten...

Tiedätkö maksaako noissa arkistoissa käynti ja tietojen saaminen jotain?

---

Kävin tutustumassa kansallisarkistoon(Helsinki, kruununhaka). Sielä oli paljon sukututkimuksen väsääjiä. Kannattais varmaan soittaa sinne ja kysyy niiltä.

Arkistoon todellakin kannattaa mennä. Ja ota kamera mukaan niin säästyt useiden sivujen kopioimiselta (itselläni helpotti paljon vaan räpsiä kuvia vanhoista kirjeistä kuin alkaa niitä kopioimaan). Ehkä kuitenkin kannattaisi aloittaa soittelemalla sukulaisille ja kertomalla mitä etsit. Arkistostä kyllä löytää tietoa mutta sinne ei kannata ensimmäiseksi marssia.

Onnekseni suvun kiinnostavimmasta henkilöstä oli kirjoitettu kirja ja rohkeasti lähetin meiliä tekijöille. Tuloksena oli omiin juuriin tutustuminen, yhden kurssin suorittaminen esseetutkimukseni ja kirjan tekijöiden saapuminen sukukokouseen
Äitini oli vuosia aikaisemmin tehnyt jo ison työn sukujuttujen selvittelyssä. Häneltä löysin kasetteja joissa hän "haastatteli" jo kuolleita sukulaisiani. Pääsin kuuntelemaan kertomuksia jotka olivat muutoin jo unohtuneet. Eli jos haluat tehdä palveluksen tuleville sukupolville niin nauhoita tekemiäsi haastatteluita.