Terrorismi käsitteenä

En ota kantaa terrorismiin käsitteenä,
oikeudenkäynteihin tai maiden puolustuspolitiikkaan
vaan terroristien sukulaisuussuhteisiin.

En näe syytä aloittaa uutta keskustelua nimikkeellä
”Terrorismi muuten vaan”.
Terroristeilla viittaan ihmisiin, jotka ovat tietoisesti
aiheuttanee sivullisten kuolemia julkisilla paikoilla.

Mohamed Haneef tuomittiin (väärin perustein?)
pikkuserkkujensa takia. Missä ovat terroristien sukulaiset,
kun epäilyistä ja tuomioista uutisoidaan?
On tietenkin mahdollista, etteivät he tiedä.

Jossitellaan vähän: jos saisit selville,
että Sinun sisaruksesi on osallinen terroriteon
suunnittelemiseen, mitä ajattelisit? Jos kysyisit asiasta,
veljesi/siskosi selittäisi kantansa rauhallisesti
(”Makkaratalo kuuluu tulla räjäytetyksi.”)
ja seisoisi sen takana.

Voit estää kymmenien viattomien kuoleman
ilmiantamalla oman lähisukulaisesi tai vaieta.
Mitä tekisit?

sadesola, 4.8.2007 11:12:
On tietenkin mahdollista, etteivät he tiedä.

Ei vain ole mahdollista, vaan näin onkin ylivoimaisesti suurimmissa osassa tapauksissa. Ei terroristi-iskuja tekevät henkilöt tai järjestöt yleensä mainosta minne ja miloin aikovat iskeä.

Poikkeuksena toki esim. IRA joka usein varoitti etukäteen pommi-iskuista.

Voit estää kymmenien viattomien kuoleman
ilmiantamalla oman lähisukulaisesi tai vaieta.
Mitä tekisit?

Ilmiantaisin. Viattomien ihmisten tappamista en hyväksy. Jos kyseessä olisi sotilaskohde tai muu vastaava, kantani saattaisi olla erilainen. Mutta silloin pitäisi kyllä elää vähän erilaisessa tilanteessa kuin nyt. Pitäisi olla aika painavat syyt. Ei ihmiset huvin vuoksi pommeja räjäyttele. En tuomitse Irakilaisten vastarintajärjestöjen tekemiä iskuja sotilaita vastaan. Vastarinta miehittäjiä vastaan ei ole terrorismia.

Android, 4.8.2007 11:18:
---


Ilmiantaisin. Viattomien ihmisten tappamista en hyväksy. Jos kyseessä olisi sotilaskohde tai muu vastaava, kantani saattaisi olla erilainen. Mutta silloin pitäisi kyllä elää vähän erilaisessa tilanteessa kuin nyt. Pitäisi olla aika painavat syyt. Ei ihmiset huvin vuoksi pommeja räjäyttele.

Mietin lähinnä, missä menevät sukulaisrakkauden
ja yleisen oikeudentajun rajat (tietenkin erittäin
yksilöllistä).

Vaikuttaisiko tilanteeseen se, jos tekijä olisi
oma lapsesi?

sadesola, 4.8.2007 11:23:
Mietin lähinnä, missä menevät sukulaisrakkauden
ja yleisen oikeudentajun rajat (tietenkin erittäin
yksilöllistä).

Tähän on niin hirveän vaikeaa vastata, koska tilanteessa jossa Suomessa turvauduttaisiin terrorismiin vaatisi jo, että jotain aika mullistavaa on täytynyt tapahtua yhteiskunnassa. Luultavasti meidän kaikkien elämäntilanne olisi silloin jollain lailla erilainen. Jos vaikkapa oletetaan, että kuulun ryhmään X, ja poliittinen johto ja suuri osa kansasta kuuluu ryhmään Y. Ryhmältä X vietäisiin yht'äkkiä kansalaisuus, ryhmä Y rupeaa vangitsemaan, tappamaan ja kiduttamaan ryhmään X kuuluvia. Silloin hyväksyisin aseellisen vastarinnan ryhmää Y:tä vastaan, hyvin mahdollisesti jopa osallistuisin siihen. Sellaisessa elämäntilanteessa vihani ryhmää Y:tä vastaan luultavasti olisi niin voimakas, että jos sukulaiseni kertoisi minulle aikovansa räjäyttää ryhmän Y-läisiä, en luultavasti vastustaisi sitä. Vaikka he olisivatkin siviilejä.

Otin tämän (ääri)esimerkin esille siksi, että hypoteettisessa tilanteessa, jossa sukulaiseni tai joku perheenjäsenistäni turvautuisi terrorismiin, vaatisi äärettömän suuria ja painavia syitä. Jos niin painavia syitä olisi, ne vaikuttaisivat hyvin luultavasti minuunkin.

Vaikuttaisiko tilanteeseen se, jos tekijä olisi
oma lapsesi?

Ehkä. Mutta jossittelu on niin vaikeaa, kun ei oikein voi kuvitella itseään sellaiseen tilanteeseen.

Nykykantani on se, etten hyväksy iskuja siviilejä kohtaan missään muodossa, missään tapauksissa. Näin ollen en hyväksy sitä että kukaan, mukaan lukien oma perhe, tekisi mitään sellaista.

sadesola, 4.8.2007 11:23:
Mietin lähinnä, missä menevät sukulaisrakkauden
ja yleisen oikeudentajun rajat (tietenkin erittäin
yksilöllistä).

Mitä itse vastaisit tähän?

Android, 4.8.2007 11:40:
---


Mitä itse vastaisit tähän?

Olet varmasti joskus kuullut etäisyyden
ja empatian suhteesta?

Pystymme lukemaan tulvauhreista Aasiassa
tasaisella pulssilla ja rouskuttamaan aamiaista
samalla. Jos pöydälle mätkäistään hukkunut
uhri, jäisi puuro syömättä (paitsi Hannibalilta).

En tietenkään hyväksy ihmisten tappamista
yleisen moraalin ja yhteiskuntajärjestyksen
näkökulmasta, mutta uhrit ovat potentiaalisia
ja kasvottomia, kun taas sukulainen on
konkreettisesti osa arkea.

Järki ja tunteet - en usko, että
pystyisin ilmiantamaan minulle tärkeää
henkilöä, vaikka olisin olennaisesti eri
mieltä teon oikeutuksesta.

Haluaisin toki sanoa, että tekisin
järkevästi: valitsisin vaihtoehdon,
joka olisi hyvä mahdollisimman monelle,
mutta tositilanteessa tarve suojella
itselle rakkaita henkilöitä voittaisi.

(Loistavaa jossittelua muuten, kiitos!
Ympäristön olosuhteet ovat tärkeä
tekijä.)