HC Techno, myytit ja ennakkoluulot

Näkisin tämän aiheellisena keskustelun aiheena, koska täälläkin on paljon negatiivisia asenteita jotka perustuvat ennakkoluuloihin HC:ta (ja muutakin rankempaa konemusiikkia) kohtaan. Aiheesta tulisi kertoa enemmän, koska joillakin näyttää olevan itsestäänselvyys että hardcore techno = Thunderdome (ajan hermolla oleville Masters of Hardcore), teiniangstaus, genrepurismi... Vaikka nämä ovat totta joidenkin kohdalla niin on harmillista että vain nämä tulevat esiin HC:sta puhuttaessa eikä voida nähdä kokonaiskuvaa.
On hyvin ymmärrettävää että aggressiivinen musiikki ei kaikkiin iske. Sitä on helppo dissata. Itse näen asian niin että tunteet kuten viha, iloisuus, rentous jne. eivät ole mikään toisiaan parempia tai paheksuttavampia, mutta jotain niistä voi suosia toista enemmän ja jotain vähemmän. Yhdessä ne tuovat tasapainoa. Vihaan liitetään negatiivisia/epäkypsyyden mielikuvia, mutta mielestäni siinä ei ole mitään vikaa jos se ei kohdistu mihinkään tiettyyn asiaan vaan itse aggression tunteeseen. Erityisesti HC-bileissä tätä voi toteuttaa ilman että siitä koituu haittaa kenellekkään, paitsi ehkä itselleen jos ei tiedä rajojaan tai on muuten vaan vitun kuoseissa. Ilman päihteitä saan HC:sta valtavan energian tunteen mitä en saa mistään muusta musiikista. Toisinaan jopa kyseenalaistan koko päihteiden käytön kun oon fiiliksissä musasta. Elämänkatsomukseltani olen turhaa väkivaltaa ja sotia vastaan.. Ei edes tekisi mieli kun voi kuunnella mättöä =). En vihaa mitään muita tyylejä tai niiden edustajia ja kuuntelen aika laidasta laitaan musaa. En yleensäkään näe järkevää syytä vihata jotain mistä ei ole haittaa kenellekkään. Kiksua kyllä "raiskaan", mutta sen voi ottaa huumorilla tai ei. On myös "fuck trance!" puristeja.. ja näin on helppo sanoa kun on löytänyt jotain menevämpää. Meitä on moneksi. Suomessa en ole oikeastaan huomannut että olis niin paljon tämmöstä hc-piireissä (ja äärimmäisimmissä tapauksissa niitä vitun rasisteja ).
Thunderdomet ja MoH:t on vain hyvin pieni osa sitä mitä HC todellisuudessa on. Nämä osuvat monen silmään ensin, koska ne ovat ylikaupallisinta hardcorea mitä tulee ja siis eniten näkyvillä. Ei ihme jos joku vetää johtopäätökset et "hardcore, vittu mitä kuraa". Sitten 90-luvun hardcore on kehittynyt moneen eri suuntaan ja pidän sitä edelläkävijänä konemusiikissa. Sillä ei ole samanlaisia rajoja kuin monella muulla tyylillä. Vaikka monet kyllä asettavatkin rajansa sille mikä on HC ja mikä ei. Minulla raja menee siinä että HC:ssa on oltava särökikki ja että se on menevää joko niin että on massiivinen kikki mihin polkea tai se on nopeaa. Hard dance ei = HC imo. HC voi olla vakavampaa, neutraalia tai huumoria, iloa, surua, vihaa ja ottaa vaikutteita mistä tahansa. Tuottajia on laidasta laitaan, mutta on harmi että ne varsinaiset lahjakkuudet eivät ole näkyvillä. Pistää vaan vituttamaan kun jotkut paskantärkeästi toteaa tyyliin: "HC, ai sitä Thunderdome paskaa. Onneks kasvoin siitä yli.", joten en voi vaan pitää turpaani kiinni xD. Todennäköisesti tänkin kuittaa moni olan kohautuksella (jos tän ees jaksaa lukee xD), koska on helpompi dissata sellaista mitä ei pysty ymmärtämään kuin että ottais asioista selvää ja olis avoinmielinen erilaisuudelle.. mut sanoin sanottavani ja toivottavasti pistää ees jonkun miettimään. Tämäkään ei ole varmasti täysin tyhjentävä kirjoitus.. siksi foorumi. HC:ssa ei ole mitään hävettävää! On se vaan niin perkeleen hieno tunne

tomii, 22.1.2007 00:15:
Samanlaiset tarinat voisi kirjoittaa monesta muustakin musiikkigenrestä. Kylhän jengi dissaa ihan laidasta laitaan, oli sit taustalla trendit, purismi tai silkka ero musiikkimaussa. Ihan sama meininki esim. räppi- ja hevipiireissäkin. Trance on kans hyvä esimerkki "konemusiikin" puolelta - tuntuisi, että osa jengistä dissaa just sit taas tollasta kevyempää melodista kamaa (mitä esim. just joku trance tai house on). Mutta joo mulle ihan yks ja sama mitä muut mun musiikkimausta tai mun omista biiseistä kelaa. Jos jollekin putoo samat jutut, niin kivahan se on, mut turha näistä on stressata.

Juu ihan totta. Tarkoituksena oli myös kirjoittaa tästä Suomessa tuntemattomammasta tyylistä asiatietoa ja parhaimmassa tapauksessa madaltaa jonkun kynnystä kuunnella sitä

Meikäläiselle kyl putoo parhaiten just toi ysärin hc-gabber-runttaus, jota just aikalailla noissa Thundereilla ja vastaavilla kokkareilla oli. Tai no sanotaan, että jos jotakuta kiinnostaa millanen hc on mun juttu, niin pistää soimaan Heroes of Hardcore - USA -kokkarin ja siitä mielellään Rob Geen setti. Hillitöntä kamaa! :)

Biisistä riippuen uppoo kyl

leenuliinu, 22.1.2007 02:38:
Musta kyl tuntuu että se uugeempi hc on vielä vitusti karseempaa ku noiden gabbakokkareiden anti.

Siihen ei varmasti kaikki pääse sisään vaikka on sitäkin laidasta laitaan. Thunderdomen "toinen sukupolvi" kokkareissa on ollut tätä industrialimpaa saundia mikä on ainakin omasta mielestä tasokkaampaa kuin 90-luvun lopun Thunderdome. En tiedä mitä se on nykyään kun en seuraa kokkareita, mutta sen tyyliset julkaisut on ollut hyvää kamaa. Hirveestä säröpaukkeesta ei voi kaikki pitää. En ollut nyt mollaamassa kaikkea mainstreamimpaa hc:ta, koska sitäkin on laidasta laitaan. Imo tulee vaan liikaa semmosta tasapaksua mikä ois varmaan vienyt multa kiinnostuksen kokonaan ellen ois löytänyt "uugeempia" (paljon rahaa monessa niissäkin liikkuu).