Näin tään ollessani töissä leffafestareilla rapakon takana 2005. Aiheutti aika paljon keskustelua näytöksensä jälkeen tää leffa, ohjaajaa ja näyttelijöitä hiillostettiin aika huolella.
---
YLE areenasta sen luulisi nyt viikon ajan löytyvän. :)
Ei taida Areenasta löytyä juuri mitään leffoja, kun ei ole esitysoikeuksia. Painotus on Ylen omatekemissä ohjelmissa, seassa muutama ulkomainen ikuisuussarja
Mut itsekin katsoin Paratiisin nyt ja pidin. Hyvännäköinen leffa, joka ei ottanut puoleen eikä toiseen sellaista ylipaatoksellista kantaa, jolla Israel/arabikriisiä yleensä käsitellään 3,5
Heti ton jälkeen ei Quantum of Solace jaksanut innostaa. Tuskin olis innostanut muulloinkaan. Tylsää tavisactionia. 2 Vesivaroja ryöstelevä pahis oli elokuvajuonen kannalta edellä aikaansa, kun edes janokuolemaan kuolevia ei muistaakseni näytetty. Tulevaisuudessa, kun maailman tiheään asutuilta alueilta on puhdas vesi täysin finito, asetelma voisi olla puhuttelevampi, mutta ei siis vielä nyt.
Viikonlopun ykkönen oli kuitenkin pitkällä välimatkalla muihin Watchmen. Oliskohan tässä tähän mennessä paras supersankarileffa, ainakin tää perustui ainoaan supersankarisarjikseen jonka olen koskaan vaivautunut lukemaan? (Paljon aikuista ihmistä kiinnosta lukea jonkun batmanin henkisistä ristiriidoista ja batmobiileista, siksi Yön ritarikin oli mielestäni tylsää efektimassaa.) Watchmenissä taas sankaruus- ja gadgettiasiat olivat vähemmän tärkeitä kuin elähtäneiden supersankarien keskinäiset suhteet ja siksi hommassa oli oma kiinnostavuutensa. Plus olihan ne efektit hyvännäköisiä ja Dr Manhattan ja Rorschach sopivan tunteilemattomia hahmoja 4
Tänä iltana katsellaan telkkarista Sissi - nuori keisarinna
Posts: 1,575
#4802
•
•
wiwi Valtava vaaleanpunainen agenttiorava
YLE areenasta sen luulisi nyt viikon ajan löytyvän. :)
---
Ei taida Areenasta löytyä juuri mitään leffoja, kun ei ole esitysoikeuksia. Painotus on Ylen omatekemissä ohjelmissa, seassa muutama ulkomainen ikuisuussarja
Kon-tiki, 11.5.2009 12:24:
---
Viikonlopun ykkönen oli kuitenkin pitkällä välimatkalla muihin Watchmen. Oliskohan tässä tähän mennessä paras supersankarileffa, ainakin tää perustui ainoaan supersankarisarjikseen jonka olen koskaan vaivautunut lukemaan? (Paljon aikuista ihmistä kiinnosta lukea jonkun batmanin henkisistä ristiriidoista ja batmobiileista, siksi Yön ritarikin oli mielestäni tylsää efektimassaa.) Watchmenissä taas sankaruus- ja gadgettiasiat olivat vähemmän tärkeitä kuin elähtäneiden supersankarien keskinäiset suhteet ja siksi hommassa oli oma kiinnostavuutensa. Plus olihan ne efektit hyvännäköisiä ja Dr Manhattan ja Rorschach sopivan tunteilemattomia hahmoja 4
Tänä iltana katsellaan telkkarista Sissi - nuori keisarinna
Muutama pointti :
-Watchmen on ihan loistava! Tästä samaa mieltä.
-Kyllä mua kiinnostaa lukea Batmanin henkisistä ristiriidoista, jos juttu on hyvin kirjoitettu. Ja olen aikuinen.
-Samassa postauksessa lyttäät The Dark Knightin ja hehkutat jotain Sissiä, joka on sieltä harlekiinimassan syvästä päästä? Come on.
Kon-tiki, 11.5.2009 12:24:
Viikonlopun ykkönen oli kuitenkin pitkällä välimatkalla muihin Watchmen. Oliskohan tässä tähän mennessä paras supersankarileffa, ainakin tää perustui ainoaan supersankarisarjikseen jonka olen koskaan vaivautunut lukemaan? (Paljon aikuista ihmistä kiinnosta lukea jonkun batmanin henkisistä ristiriidoista ja batmobiileista, siksi Yön ritarikin oli mielestäni tylsää efektimassaa.)
Miksi ei kiinnostaisi? Aikuiset ihmiset kuule lukevat kaikenlaista enemmän tai vähemmän vakavalla mielellä. Yhtä hyvin voisit todeta, että paljon aikuista ihmistä kiinnostaa lukea jotain Watchmenin kaltaista sarjakuvaa. Sarjakuvathan ovat lasten juttuja, hei. Luitko Watchmenin muuten ennen kuin kuulit sen saamista kehuista vai vasta sen jälkeen?
Jos sinä et (supersankari)sarjakuviin vaivaudu tutustumaan, niin ei siinä mitään, mutta minusta on aika ylimielistä rivien välissä lähteä nostamaan itseään jotenkin henkisesti liian kypsäksi moiselle viihteelle. Se kun ei ole mikään henkisen kypsyyden merkki sen enempää kuin elokuva-elitismi (tyyliin "Katson vain suurelle yleisölle tuntemattomia taide-elokuvia, koska paljon aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa joku Hollywoodin ylituotteistettu vailla sanomaa oleva moska.").
C-Hill, 11.5.2009 12:42:
Muutama pointti :
-Watchmen on ihan loistava! Tästä samaa mieltä.
-Kyllä mua kiinnostaa lukea Batmanin henkisistä ristiriidoista, jos juttu on hyvin kirjoitettu. Ja olen aikuinen.
Ok. Mun makuun siitä vaan ei saa tarpeeksi hyvin kirjoitettua, että mä kiinnostuisin, tai sitten pitäis olla joku aivan tolkuton nobelisti kirjoittamassa.
-Samassa postauksessa lyttäät The Dark Knightin ja hehkutat jotain Sissiä, joka on sieltä harlekiinimassan syvästä päästä? Come on.
Touché, mutta nyt kun mietin asiaa niin mä diggaan tai väheksyn viihdeleffoja tsekkaamalla 1) täyttääkö tuotteen laatu tietyt vähimmäislaatuvaatimukset (käsikirjoitus, kuvaus, näyttelijät) ja tässä kohtaa sekä batmanit että sissit saa multa puhtaat paperit 2) ottaako elokuva itsensä liian vakavasti. Nykyisessä Batmanissa (leffoissa) synkistely ja mahtipontisuus menee mun mielestä aivan naurettavuuksiin saakka. Ollaan yrmyjä kuin Kotiteollisuuden Hynynen halloweenina. Siinä vaiheessa kun edes sanaa Batman ei saa mainita, vaan heilutaan " synkkänä Yön ritarina" mies miestä vastaan kumipuvussa, vastassaan punaisella ja valkoisella maalilla meikkaava sekopää, niin sori vaan mua alkaa huvittaa, eikä yksinomaan kivalla tavalla.
Sissit (ja esim. romanttiset komediat) sentään on rehellistä hömppää. Samaa ei voi sanoa leffoista, jotka esittävät fiksumpaa ja syvällisempää kuin ovatkaan. Ne ovat epärehellistä hömppää.
Epailija, 11.5.2009 12:45:
Luitko Watchmenin muuten ennen kuin kuulit sen saamista kehuista vai vasta sen jälkeen?
Sen jälkeen kun sitä kehaistiin Hesarin kulttuurissa. Siinä vaiheessa elokuvasta ei vielä ollut tietoakaan.
Jos sinä et (supersankari)sarjakuviin vaivaudu tutustumaan, niin ei siinä mitään
En sanonutkaan etten tahtoisi niitäkin lukea ja luettu onkin. Nykymuotoinen Batman vaan ottaa itsensä liian vakavasti.
mutta minusta on aika ylimielistä rivien välissä lähteä nostamaan itseään jotenkin henkisesti liian kypsäksi moiselle viihteelle. Se kun ei ole mikään henkisen kypsyyden merkki sen enempää kuin elokuva-elitismi (tyyliin "Katson vain suurelle yleisölle tuntemattomia taide-elokuvia, koska paljon aikuista ihmistä oikeasti kiinnostaa joku Hollywoodin ylituotteistettu vailla sanomaa oleva moska.").
Mä en ole elokuvaelitisti, koska katson leffoja laidasta laitaan. Toki jos olisi pakko valita, kallistuisin älyllisesti kirjoitetun materiaalin puoleen, mutta eri leffa eri käyttötarkoitukseen. Myös menisin katsomaan, jos Sandmanista tai Swamp Thingistä tehtäisiin hyvältä vaikuttavat filmatisoinnit. Kova homma niilläkin kyl olisi, että pärjäisivät Watchmen-leffalle.
Kon-tiki,
Ok. Mun makuun siitä vaan ei saa tarpeeksi hyvin kirjoitettua, että mä kiinnostuisin, tai sitten pitäis olla joku aivan tolkuton nobelisti kirjoittamassa.
Suosittelisin silti tutustumaan Frank Millerin "The Dark Knight Returns":iin, vaikkakin sitten hampaat irvessä. Kumipukusankarin henkiset ristiriidat ja maailmanpelastaminen on hieman eri sfääreissä kuin noissa leffoissa.
Watchmenia pidän mestariteoksena, mutta ne mitkä oikeasti nappas meikäläisen sarjisten maailmaan on juurikin tuo Pimeyden ritarin paluu ja Hard Boiled -trilogia.
Ja itse aiheeseen: Madagascar 2 tuli katsottua eilen. Harmitonta viihdettä, meni ihan mukavasti, joskaan ei mitään aah-ooh -efektiä ollut havaittavissa. Ilman pingviinejä olisi ollut pelkkää massakamaa.
J Raninen, 11.5.2009 16:27:
--- Kon-tiki,
Ok. Mun makuun siitä vaan ei saa tarpeeksi hyvin kirjoitettua, että mä kiinnostuisin, tai sitten pitäis olla joku aivan tolkuton nobelisti kirjoittamassa.
---
Ja itse aiheeseen: Madagascar 2 tuli katsottua eilen. Harmitonta viihdettä, meni ihan mukavasti, joskaan ei mitään aah-ooh -efektiä ollut havaittavissa. Ilman pingviinejä olisi ollut pelkkää massakamaa.
meinasin itte kattella viikonloppuna mut ei oo vielä saanut aikaiseks. eiköhän toi tuu katottua täs koht.
olin harvinaisen pettynyt tohon leffaan. tolla konseptilla olisi voinut revitellä vaikka kuinka, mutta sitten sai odottaa varmaan yli tunnin, että ketään edes alettiin silpomaan. köyhän miehen bad taste-plagiointia. leffan päätöskin oli niin klisee, että tekijät ovat varmaan tarkoittaneetkin vittuilla tällä katsojalle, mutta tuollaisenaan se vain vitutti, kun kliseiden päälle pitää kusta kunnolla
elokuvan nimi olisi voinut olla ennemmin "ensimmäinen norjalainen elokuva", koska en ole ikinä kuullut norjalaisista elokuvista
uus star trek - En ole koskaan hirveästi tykännyt star trekista vaikka suurimman osan leffoista ja ds9/voyager/next generation jaksoista olenkin nähnyt, mutta tää leffa oli oikeasti hyvä scifipätkä.
Kon-tiki, 11.5.2009 15:52:
Sen jälkeen kun sitä kehaistiin Hesarin kulttuurissa. Siinä vaiheessa elokuvasta ei vielä ollut tietoakaan.
Tarkoitinkin nimenomaan sarjakuvan saamia kehuja. Ilmeisesti olet lukenut sarjakuvan aikaa sitten, elokuvahan oli ollut suunnitteilla jo parisenkymmentä vuotta (Terry Gilliam kiinnitettiin ohjaajaksi 1989, mutta hän olisi halunnut tehdä aiheesta minisarjan). ;)
En sanonutkaan etten tahtoisi niitäkin lukea ja luettu onkin.
Etkös sinä juuri sanonut, että Watchmen on ainoa supersankarisarjis, jonka olet vaivautunut lukemaan?
Nykymuotoinen Batman vaan ottaa itsensä liian vakavasti.
Tästä saa nyt vähän sellaisen kuvan, että viittasankarielokuvat ovat ok, kunhan niihin ei yritetä ympätä mitään vähänkään syvällistä. Eikö fantasia saa olla vakavamielistä?
Mä en ole elokuvaelitisti, koska katson leffoja laidasta laitaan.
En sanonutkaan, että olisit. Se oli vain esimerkki. Sanoin, että se ei ole mikään henkisen kypsyyden merkki, jos eivät Batmanin henkiset ristiriidat kiinnosta.
Mä tykkäsin! En odottanutkaan oikeastaan muuta kuin erityispitkää jaksoa itse sarjasta, ja sen sain. Tää oli ihan viihdyttävä katsoa kerran - jos on pitänyt sarjasta muutenkin - mutta kuulemma ei kestä toista katsomista kovin hyvin, eikä varmaan kiinnosta pätkääkään jos itse sarja ei kiinnostanut.
Sarjasta pitävälle, ekalla katselukerralla:
/ 5
Ota tuosta pois yksi jos katsot toista kertaa, tai kaksi jos sarjakaan ei kiinnostanut.
Tarkoitinkin nimenomaan sarjakuvan saamia kehuja. Ilmeisesti olet lukenut sarjakuvan aikaa sitten, elokuvahan oli ollut suunnitteilla jo parisenkymmentä vuotta (Terry Gilliam kiinnitettiin ohjaajaksi 1989, mutta hän olisi halunnut tehdä aiheesta minisarjan). ;)
ja vitustako mä tiedän kaikki suunnitteilla olevat viittasankarileffat Sarjiksen luin 3-4 vuotta sitten enkä silloin vielä tiennyt että leffa oli tulossa. Toisekseen tollaset erittäin suurisuuntaisia efektejä vaativat elokuvat nyt on ylipäätään olleet kunnolla valmistettavissa vasta 90-luvulta eteenpäin ja siksi(kään) toi mainitsemasi alkuperäinen filmatisointihanke ei soita mulla yhtään kelloa. En ihmettele, että Gilliam olisi v. -89 ohjannut Watchmenin tv:ioon.
---
En sanonutkaan etten tahtoisi niitäkin lukea ja luettu onkin.
---
Etkös sinä juuri sanonut, että Watchmen on ainoa supersankarisarjis, jonka olet vaivautunut lukemaan?
Jos niin sanoin, puhuin höpöjä. Watchmenin lisäksi on tullut luettua "pienimuotoisempaa" supersankarisarjakuvaa = Sandmaneja ja Swamp Thingejä.
---
Nykymuotoinen Batman vaan ottaa itsensä liian vakavasti.
---
Tästä saa nyt vähän sellaisen kuvan, että viittasankarielokuvat ovat ok, kunhan niihin ei yritetä ympätä mitään vähänkään syvällistä. Eikö fantasia saa olla vakavamielistä?
Mulla ei ole valtuuksia kieltää fantasiaa olemasta ihan mitä vaan. Vakavamielisyyskin on ok, mutta on ymmärrettävä että mitä epärealistisemmissa ympäristöissä vakavamielisyys esitetään, sitä tarkempia tekijöiden on oltava ettei homma keikahda tahattoman huumorin puolelle ja se siitä vakavahenkisyydestä sitten!
Esimerkiksi Watchmenissä esitettiin kiinnostaviakin kysymyksiä: onko ihmiskunnan olemassaololla mitään väliä (Rorscachin ja Dr Manhattanin väittely leffan lopussa)? Ja onko parempi uhrata miljoonia jotta miljardit pelastuvat (vaalean kuikelon ja Pöllön väittely leffan lopussa)? Näitä tulee pohdittua itsekin. Kertokaas joku esimerkkejä jostain itseänne kiinnostavista filosofisista pohdinnoista Batman-elokuvissa! (tästähän on kehittynyt ihan kiinnostava keskustelu imo)
Kon-tiki, 12.5.2009 10:25:
ja vitustako mä tiedän kaikki suunnitteilla olevat viittasankarileffat Sarjiksen luin 3-4 vuotta sitten enkä silloin vielä tiennyt että leffa oli tulossa. Toisekseen tollaset erittäin suurisuuntaisia efektejä vaativat elokuvat nyt on ylipäätään olleet kunnolla valmistettavissa vasta 90-luvulta eteenpäin ja siksi(kään) toi mainitsemasi alkuperäinen filmatisointihanke ei soita mulla yhtään kelloa. En ihmettele, että Gilliam olisi v. -89 ohjannut Watchmenin tv:ioon.
Toki elokuvasta olisi tuolloin tullut huomattavasti köyhemmän näköinen. Pääsyy siihen, miksi Gilliam olisi halunnut tehdä minisarjan, oli kuitenkin materiaalin paljous. Gilliam ei siis uskonut, että tarinan saisi onnistuneesti puristettua elokuvan raameihin. Vaikka tässä kuitenkin nyt onnistuttiin varsin hyvin, ei Gilliam ollut ihan hakoteillä puheineen, sillä Watchmenistähän on tulossa kaksi eri pidennettyä versiota myyntiin sitten joskus (3,5h ja 4h muistaakseni).
Niin ja minä en tosiaan muistanut koko sarjakuvaa ennen kuin leffan trailerit löytyivät netistä. En ole myöskään vaivautunut vielä lukemaan sitä, sillä en niele siihen liittyvää hypeä ja lisäksi se on nykystandardein suoraan sanoen rumasti piirretty ja väritetty.
Mulla ei ole valtuuksia kieltää fantasiaa olemasta ihan mitä vaan. Vakavamielisyyskin on ok, mutta on ymmärrettävä että mitä epärealistisemmissa ympäristöissä vakavamielisyys esitetään, sitä tarkempia tekijöiden on oltava ettei homma keikahda tahattoman huumorin puolelle ja se siitä vakavahenkisyydestä sitten!
Olen samaa mieltä, mutta katsojan kyky ja halu katsoa pintaa syvemmälle merkitsee tässä paljon. Esimerkiksi lähtökohdiltaan synkkä ja traaginen hahmo kuten Batman tarjoaa minusta ihan loistavan mahdollisuuden synkistelyyn ja elokuvan puutteet liittyvät lähinnä ohjaukseen ja leluvalintoihin (esim. lepakkoprätkä on ideana ok, mutta elokuvan escape pod/prätkä oli kaikin puolin naurettava rakennelma). Vastaavasti Tuomari tarjoaisi hahmona mahdollisuudet monenlaiseen synkistelyyn, mutta ainakin toiseksi uusimman elokuvan tapauksessa mentiin tietoisesti B-luokan actionin puolelle ja kun soppaan liitetään Travoltan tasoisia metodinäyttelijöitä, oli tulos tasan sitä mitä haettiin - valitettavasti.
Esimerkiksi Watchmenissä esitettiin kiinnostaviakin kysymyksiä: onko ihmiskunnan olemassaololla mitään väliä (Rorscachin ja Dr Manhattanin väittely leffan lopussa)? Ja onko parempi uhrata miljoonia jotta miljardit pelastuvat (vaalean kuikelon ja Pöllön väittely leffan lopussa)? Näitä tulee pohdittua itsekin.
Totta, mutta kysymykset sinällään eivät olleet erityisen tuoreita. Loppuratkaisu sen sijaan kyllä oli.
Kertokaas joku esimerkkejä jostain itseänne kiinnostavista filosofisista pohdinnoista Batman-elokuvissa! (tästähän on kehittynyt ihan kiinnostava keskustelu imo)
Nyt pistit pahan, sillä kahta viimeisintä Batmania lukuunottamatta moiseen ei taidettu pahemmin sortua. Batman Beginsissä ei tainnut olla juuri muuta filosofista pohdintaa kuin kysymys siitä kumpi oikeastaan on Batmanin alter ego, Bruce Wayne vai Batman ja tällaiselle pohdinnalle voisi esimerkiksi Teräsmies tarjota kasvuvoimaisemman pohjan. Dark Knigtissa Batmanin omat ongelmat jäivät vähän paitsioon Jokerin herkullisen hahmon varastaessa koko shown. Valitettavasti Jokerin pyrkimys paljastaa ihmisten todellinen luonto koki pienen vesityksen erään Hollywood-ratkaisun myötä. Tosin eipä tuo "onko järjestäytynyt yhteiskunta vain kollektiivista laiskuutta"-tyylinen pohdinta taida muutenkaan olla mitenkään erityisen tuoretta.
Sanoisin siis, että filosofisten pohdintojen saralla Watchmen taitaa viedä voiton, mutta en näkisi sen olevan Batmanin synkistelyltä pois.
050 - My Sassy Girl
Olipa kyl mainio romanttinen "komedia". Taidan vaa olla herkkis, mutta tykkäsin tosi paljon koko pätkästä. Ei ollu ees ihan perinteisimmästä päästä oleva juoni ja varmaan sen + hyvien näyttelijöiden takia toimi hienosti.
Myönnän heti alkuun, että en ole Star Trek -sarjoja seurannut, mitä nyt joitakin yksittäisiä jaksoja nähnyt silloin tällöin. Leffan nähtyä tämä saattoi olla oikeastaan vain hyvä asia, tietty joitakin viittauksia ja läppiä saattoi jäädä kunnolla ymmärtämättä.
Diggasin tästä leffasta ja komeat efektikohtaukset kannatti nähdä isolta kankaalta. Mutta mitään erityisen mieleenpainuvaa ja ajatuksia herättäviä käänteitä tämä ei tarjonnut. Juoni oli liian suoraviivainen ja jääplaneettaepisodi jäi häiritsemään pahasti. Tempohan tässä oli hirmuinen alusta loppuun, ehkä parissa kohtaa olisi tehnyt ihan hyvää vähän rauhoittua, jos siten olisi saatu vähän syvyyttä tarinaan ja hahmoihin.
Kieltämättä vähän tuli Star Wars -viboja välillä ja jos tähän osaa asennoituu samalla tavalla vähän lapsenomaisesti, niin leffa on ihan nautittavaa meininkiä :)