Posts: 447
Posts: 4,338
Kaunis Mieli (A Beautiful Mind)
SPOILERIVAROITUS
Olen pitkään vältellyt elokuvan katsomista niinkin hyvällä syyllä, kuin että en halunnut rikkoa mielikuvaani syötävän seksikkäästä Russel Crowesta Gladiaattorina.
Elokuva on todella ahdistava alusta loppuun - tosin eri tavoilla elokuvan edetessä. Elokuva on enemmän tai vähemmän elämäkertamainen ja kietoutuu vain Russel Crowen esittämän John Nashin ja osittain vain hänen oman mielikuvituksensa ympärille perustuen löyhähkösti tositapahtumiin.
Kaunis mieli alkaa Princetonin yliopistoympäristöstä 1940-luvun lopulta, jossa nuoret miehet rumasti sanottuna mittailevat muniensa pituuksia tieteellisten saavutusten perusteella. John Nash on tunneälykkyydessä mitattuna idiootti, jolla on kuitenkin merkittäviä matemaattisia lahjoja, joita hän ei ole vielä päässyt näyttämään. Hän ei kunnianhimossaan halua tuhlata niitä keskinkertaisuuteen vaan keskittyy mielipuolisesti keksimään jotain uutta ja mullistavaa, missä loppujen lopuksi onnistuukin.
Tässä vaiheessa pohdin Nashin korostettua epäsosiaalisuutta. Hän on kilpailuhenkinen, ei kestä tappiota, haluaa mainetta ja kunniaa ja pitää itseään muita tärkeämpänä. Sellainenhan ihmisluonto usein on, jotkut vain osaavat peittää piirteensä kaksinaamaisuudeksikin kutsutun vilpillisyyden maskin taakse. Nash on vain rehellisesti "mulkku" - ja tästä tehdään elokuvan myötä vakava sairaus, mikä on mielestäni todellisuutta kaunistelevaa. Tämän kaltaisia ihmisiä tosiaan on, eikä heissä tarvitse olla mitään muuta vialla.
Elokuva alkaa kunnolla vasta tästä - Nashista tulee tunnettu matemaatikko ja hän saa valtiolta tehtävän murtaa Venäläisten kooditettuja salaviestejä lehdistä kylmän sodan ilmapiirin vallitessa. Kylmänkiskoinen ja edellä mainitun mukaan tunne-elämältään yleisien normien mukaan vääristynyt professori "rakastuu" oppilaaseensa ja nai tämän, mistä alkavat ongelmat.
Valtiolle töitä tekevä henkilö ei saa muodostaa pysyviä ihmissuhteita tai kiintyä - kun Nash asettaa Jennifer Connellyn esittämän vaimonsa Alician työn edelle häntä aletaan vainota. Tosiasiassa vainot tapahtuvat vain Nashin oman pään sisällä - hänelle todetaan pahanlaatuinen ja nuoruudesta jatkunut skitsofrenia. Mikä elokuvassa tapahtunut on enää "totta" ja mikä vain Nashin mielikuvituksen tuotosta?
Koko tarina kääntyy tässä vaiheessa katsojan silmin ylösalaisin. Koko mieleen iskostunut juonikuvio on pirstaleina ja kokonaisuus on rakennettava uudestaan. Tähän asti tasapaksu elokuva alkaa todella kiinnostaa ja erottua edukseen - ei tosin viihdyttävyydeltään, vaan sydäntäkuristavalta tunnelmaltaan, jota en monen elokuvan kohdalla ole kokenut ja siksi se yllätti täysin.
Tästä eteenpäin elokuva kertoo vain Nashin ja hänen läheistensä taistelusta ylivoimaiselta tuntuvaa vastustajaa, mielisairautta vastaan. Connellyn alussa heikko roolisuoritus pääsee yllättämään elokuvan tässä osiossa todella positiivisesti - ahdistusta ja epätoivoa välittävä vaativa rooli nähtiin jo Requiem for a Dreamissa, mutta tässä Connelly onnistuu mielestäni parantamaan suoritustaan eksponentiaalisesti.
Elokuvassa päädytään takaisin ensiasetelmiin Princetonin yliopistoon ja narun pätkät kootaan yhteen. Vuosikymmenien muutos Connellyssa ja Crowessa on varsinkin loppukohtauksessa Nobel -gaalassa saatu todella uskottavaksi - tästä maskeeraajille iso käsi. Myönnettävä on, että korniudessaankin ja yltiöemotionaalisuudessaan elokuvan loppu sai minut itkemään. Veikkaisin sen tosin johtuvan ennemminkin ahdistuksesta vapautumisesta, kuin romanttisuudesta - vaan mistä sitä tietää. Ehkä osaan vielä yllättää itseni, enkä olekaan niin mulkku, kuin mitä olen aina kuvitellut.
Ps. Sori, innostuin.
SPOILERIVAROITUS
Olen pitkään vältellyt elokuvan katsomista niinkin hyvällä syyllä, kuin että en halunnut rikkoa mielikuvaani syötävän seksikkäästä Russel Crowesta Gladiaattorina.
Elokuva on todella ahdistava alusta loppuun - tosin eri tavoilla elokuvan edetessä. Elokuva on enemmän tai vähemmän elämäkertamainen ja kietoutuu vain Russel Crowen esittämän John Nashin ja osittain vain hänen oman mielikuvituksensa ympärille perustuen löyhähkösti tositapahtumiin.
Kaunis mieli alkaa Princetonin yliopistoympäristöstä 1940-luvun lopulta, jossa nuoret miehet rumasti sanottuna mittailevat muniensa pituuksia tieteellisten saavutusten perusteella. John Nash on tunneälykkyydessä mitattuna idiootti, jolla on kuitenkin merkittäviä matemaattisia lahjoja, joita hän ei ole vielä päässyt näyttämään. Hän ei kunnianhimossaan halua tuhlata niitä keskinkertaisuuteen vaan keskittyy mielipuolisesti keksimään jotain uutta ja mullistavaa, missä loppujen lopuksi onnistuukin.
Tässä vaiheessa pohdin Nashin korostettua epäsosiaalisuutta. Hän on kilpailuhenkinen, ei kestä tappiota, haluaa mainetta ja kunniaa ja pitää itseään muita tärkeämpänä. Sellainenhan ihmisluonto usein on, jotkut vain osaavat peittää piirteensä kaksinaamaisuudeksikin kutsutun vilpillisyyden maskin taakse. Nash on vain rehellisesti "mulkku" - ja tästä tehdään elokuvan myötä vakava sairaus, mikä on mielestäni todellisuutta kaunistelevaa. Tämän kaltaisia ihmisiä tosiaan on, eikä heissä tarvitse olla mitään muuta vialla.
Elokuva alkaa kunnolla vasta tästä - Nashista tulee tunnettu matemaatikko ja hän saa valtiolta tehtävän murtaa Venäläisten kooditettuja salaviestejä lehdistä kylmän sodan ilmapiirin vallitessa. Kylmänkiskoinen ja edellä mainitun mukaan tunne-elämältään yleisien normien mukaan vääristynyt professori "rakastuu" oppilaaseensa ja nai tämän, mistä alkavat ongelmat.
Valtiolle töitä tekevä henkilö ei saa muodostaa pysyviä ihmissuhteita tai kiintyä - kun Nash asettaa Jennifer Connellyn esittämän vaimonsa Alician työn edelle häntä aletaan vainota. Tosiasiassa vainot tapahtuvat vain Nashin oman pään sisällä - hänelle todetaan pahanlaatuinen ja nuoruudesta jatkunut skitsofrenia. Mikä elokuvassa tapahtunut on enää "totta" ja mikä vain Nashin mielikuvituksen tuotosta?
Koko tarina kääntyy tässä vaiheessa katsojan silmin ylösalaisin. Koko mieleen iskostunut juonikuvio on pirstaleina ja kokonaisuus on rakennettava uudestaan. Tähän asti tasapaksu elokuva alkaa todella kiinnostaa ja erottua edukseen - ei tosin viihdyttävyydeltään, vaan sydäntäkuristavalta tunnelmaltaan, jota en monen elokuvan kohdalla ole kokenut ja siksi se yllätti täysin.
Tästä eteenpäin elokuva kertoo vain Nashin ja hänen läheistensä taistelusta ylivoimaiselta tuntuvaa vastustajaa, mielisairautta vastaan. Connellyn alussa heikko roolisuoritus pääsee yllättämään elokuvan tässä osiossa todella positiivisesti - ahdistusta ja epätoivoa välittävä vaativa rooli nähtiin jo Requiem for a Dreamissa, mutta tässä Connelly onnistuu mielestäni parantamaan suoritustaan eksponentiaalisesti.
Elokuvassa päädytään takaisin ensiasetelmiin Princetonin yliopistoon ja narun pätkät kootaan yhteen. Vuosikymmenien muutos Connellyssa ja Crowessa on varsinkin loppukohtauksessa Nobel -gaalassa saatu todella uskottavaksi - tästä maskeeraajille iso käsi. Myönnettävä on, että korniudessaankin ja yltiöemotionaalisuudessaan elokuvan loppu sai minut itkemään. Veikkaisin sen tosin johtuvan ennemminkin ahdistuksesta vapautumisesta, kuin romanttisuudesta - vaan mistä sitä tietää. Ehkä osaan vielä yllättää itseni, enkä olekaan niin mulkku, kuin mitä olen aina kuvitellut.
Ps. Sori, innostuin.
Posts: 1,393
Posts: 1,641
Crank - imdb http://www.imdb.com/title/tt0479884/
Jos toiminta & huumori iskee, niin suosittelen !
.m
Jos toiminta & huumori iskee, niin suosittelen !
.m
Posts: 447
flaikku, 5.3.2007 19:41:
Crank - imdb http://www.imdb.com/title/tt0479884/
Jos toiminta & huumori iskee, niin suosittelen !
.m
Mahti leffa
Suosittelen kans..
Posts: 655
Running Scared. Oli aika jänskättävä täytyy sanoo. JOpa itse Tarantinon hyväksymä, jonka voin hyvin kuvitella. Aika synkkä, mutta tosi hyvä trilleri/toimintapätkä. Pääosan esittäjä Paul Walker oli mulle ihan uus tuttavuus, vaikka oonki Fast & the Furious:in nähny. Tooooooosi herkku 
Posts: 1,141
flaikku, 5.3.2007 19:41:
Crank
Joo, tossa oli hauska ote. Lopussa sortui vähän ku korttitalo, ja välillä näkynyt amatöörifiilis pudotti pointseja, mutta ehdottomasti plussan puolelle jäi fiilarit. Välillä sai nauraa ihan ääneen - harvinainen kokemus nykyleffoja katsoessa.
Viimeksi ite katoin pitkästä aikaa The Truman Show'n - loistava, lähes virheetön Peter Weirin leffa. Joskus silloin kyllä ihmetteli, miks Jim Carrey ei saanut Oscar-ehdokkuutta, mutta ehkä ei enää niinkään. Ei Carrey huono ole, mutta ei kyllä paraskaan mies rooliin. Silti, hyvä suoritus loistoleffassa... ja tähän aikaan ei edes ollut vielä tosi-tv -buumia (Big Brother ym.)!
Vink vink : Anttilasta löytyy halvalla Collector's Edition DVD (olikohan 7,90 eur?)
Posts: 244
Posts: 10
Posts: 1,224
Twelve and Holding
http://www.imdb.com/title/tt0417385/
Ennakkoluulot ko. leffaa kohtaan olivat verraten korkealla, mutta loppupeleissä leffa yllätti sangen positiivisesti :)
http://www.imdb.com/title/tt0417385/
Ennakkoluulot ko. leffaa kohtaan olivat verraten korkealla, mutta loppupeleissä leffa yllätti sangen positiivisesti :)
Posts: 1,435
Posts: 5,618
Posts: 1,958
Posts: 2,227
Posts: 4,117
Posts: 4,338
vaavu, 5.3.2007 17:34:
The New World (linkki imdb.com)
Miinukset: päähenkilöiden merkitsevällä äänellä höngityt maailmaa syleilevät monologit kuvamateriaalin päälle
Allekirjoitan edellämainitun täysin - sillä erotuksella, että nukahdin abaut puolen tunnin paikkeilla. Ilmeisesti elokuvan pääpointti tuli kuitenkin kirkkaasti esille jo siinä lyhyessä ajassa.
Posts: 3,605
Posts: 201
xl8r, 7.3.2007 08:46:
Thank You for Smoking.
Tämä oli kyllä hyvä leffa, kannattaa ihmeessä katsoa, kun tulee vastaan. =)
Viimeisempänä The Illusionist. Katsomisen arvoinen tämäkin.
http://www.imdb.com/title/tt0443543/
Posts: 2,227
Posts: 2,227
Nee-Chee, 6.3.2007 12:39:
Jet Li:n uusimman huiskinnan Huo Yuan Jia:n. Ihan ok.
Muistit muuten väärin, katoit ton perjantaina, katottiin Thank You for Smoking sunnuntaina ;) *pilkunnus*