Spike Jonze vois pitää muille ohjaajille kursseja vangitsevien elokuvien teosta, ja iltakurssina Michael Baylle lens flarejen käytöstä. So far vuoden paras pätkä.
oli aika suuret odotukset tästä, mutta koko leffa olikin aikamoinen
pettymys... oli tää ehkä visuaalisesti hieno, mutta itse tarina ja
näyttelijäsuoritukset tuntui vähintäänkin teennäisiltä. MEH.
--
Surullisen monen sieluttoman nykyfilmauksen jälkeen - tämän kaltaisen kulttuurikuilun reunalla - eurooppalainen kuvakulinaristi ymmärtää häpeältään myöntää millaisesta Japanilaisen elokuvataiteen jälkipolville jättämästä teoksesta on tähän saakka jäänyt paitsi. Perinteistä valta-asetelmaa raottava sekä sitä vasten nouseva uhmakas filmaus tuskin voisi kiitettävämpään lopputulokseen alkuasetelmaltaan yltää.
Kauttaaltaan kunnioitusta herättävästi hyödynnetty mustavalkokuva sykähdyttää yltäkylläisellä yksinkertaisuudella, ja ruokkii nostalgian nälkää herkullisen staattisella kamaratyöskentelyllä koko kuva-alallaan. Kurinalaisuus välittyy kuvauksesta ja kerronnasta tavalla, jota aniharva näinä päivinä budjettia pohjaan polttava ja itseään ohjaajaksi tituleeraava koko "uransa" aikana onnistuu ohi kiitävän hetken edes sivuamaan. Jo yksin roolitus on henkeäsalpaava statisteja myöden eikä pääosassa häikäisevä, lähes kahdessa sadassa tuotannossa näytellyt legenda Toshiro Mifune kalpene sivuroolissa loistavan Tatsuya Nakadai'n yllättävän voimakkaan tulkinnan vierellä. Keskeisessä osassa nähtävä Yôko Tsukasa ansaitsee arvoisensa aseman yhtenä aikansa periksiantamattomimmista naisrooleista. Lopun vastakkainasettelun kliimaksi yhtäältä yllättää pessimismillään, toisaalta hylkää avoimen myönteisesti siihen suhtautuvat voimakkaalla idealismillaan vuotamaan tippa kerrallaan kuiviin vain todetakseen kaiken olevan vielä mahdollista - mahdollisesti.
Suomenkielinen tekstitys tuntui taivaanlahjalta muiden kielien sijaan sillä, vaikka dialogia suhteessa esitettävään kuvastoon kuullaankin paikoin varsin maltillisesti, on läpikäytävän juonenkulun sekä sitä seuraavien yleissanojen joukossa kirjava määrä määritelmiä, joiden jälleentulkkaus esim. englanninkielisestä vastaavasta olisi tuntunut tuskalliselta, ja näin ollen myös itse elokuvaan syventymisen kannalta kimurantilta kokonaisuudelta.
ihan ok ja aika näytelmähenkinen draama pariskunnasta, joka
toipuu lapsensa kuolemasta. ei nyt mikään kovin ihmeellinen,
mutta ei tosiaan mikään huonokaan.
--
Käytiin eilen katsomassa tuo ja täytyy kyllä sanoa, että yllätti todella positiivisesti. Romanttisen draaman muotoon askarreltu paketti kovaa scifiä sisälsi runsaissa määrin teknologiapornoa ja uskottavia ajatuksia tulevaisuudesta.
Ilmastonmuutoksen torjunta meni pieleen ja nyt yhdessä junassa matkaa ihmiskunnan rippeet eri luokan vaunuissa. On kyllä kovan luokan scifi-pätkä ja mielikuvitusta on käsikirjoittalla selkeesti, realismissa pieniä puutteita, mut oli tää tosi viihdyttävä. Arvosana: ****/5.
Don Jon (2013)
Pääosan esittäjän esikoisohjaus. Nuori sälli roudaa joka ilta uuden daamin klubilta kotiin ja muutenkin rakastaa itselleen tärkeitä asioita: autot, frendit, perhe, kirkko ja katsoo ihan törkeesti pornoa ja diggailee siitä enemmän kuin naisista. Ei ihan täysillä kolahda, mut herättää ajatuksia ja osittain ihan loistavaa leffaa. Arvosana: ***½/5.