MANIAC - Nukkemurhaaja
(1980)
"You can lock your windows and doors... But you can't lock the madman out of your mind."
Lähes 40-vuotisen uransa aikana yli 100 elokuvaa tuottaneen ja aikuisviihdealalla aloittaneen William Lustig'n (mm. Vigilante a.k.a. Street Gang - Yön soturit, 1983) 24-vuotiaana ohjaama Nukkemurhaaja, on ennen kaikkea yhden miehen groteski tarina; subjektiivisesti hänen ehdoillaan ja näkökulmasta kerrottu, vetäen katsojan säälimättömästi syvemmälle päähenkilön mieleen tämän toistuvasti toteuttamien brutaalien henkirikosten rappeuttamana. Visuaalisesti riisutusta kokonaisuudesta muotoutuu tyly ja tinkimätön trippi vakavasti mielisairaan yksilön ympäröivästä yhteiskunnasta eristäytyneeseen maailmaan missä jokainen yö on eilisen déjà-vu. Elokuvasta on silti turha ryhtyä kaivelemaan holhoavaa yleismaailmallista sanomaa "hulluista" tai sen kummemmin mistään muustakaan, vaikka se onnistuukin stereotyyppisesti luomaan kalmaiset kasvot kolkoissa kadunkulmissa, pitkissä takeissaan irvokkaasti mumiseville ja pahalta haiseville ihmisraunioille. Ajoittain hyvinkin staattisesti kuvattu urbaani painajainen ahdistelee tehosteguru Tom Savin'in eksplisiittisellä väkivallalla varsin vastenmielisesti, mutta onnistuu myös vakuuttamaan katsojat todentuntuisen veripaltun tarpeellisuudesta, säästöbudjetista huolimatta.
Jo yksistään se, että teos tällaisenaan kykenee hyljeksimään valtavirtakuran pintakulutusta vuosikymmenestä toiseen - vanhan fanisukupolven saadessa seuraa nuoremmasta - ansaitsee arvoisensa manttelin, jolle konkreettista kuriositeettia yksinoikeutetusti edustaa Lustigin itsensä tuottama ja Franck Khalfoun ohjaama remake vuodelta 2012. Alkuperäinen versio on kaikesta huolimatta yksi slasher-aallon aloittaneen aikakauden kruununjalokivistä, jollaisten kiistanalaiseen kuvia kumartamattomaan karmeuteen ani harva nykyteos koskaan yltää.
TRAILER
IMDb
(1980)
"You can lock your windows and doors... But you can't lock the madman out of your mind."
Lähes 40-vuotisen uransa aikana yli 100 elokuvaa tuottaneen ja aikuisviihdealalla aloittaneen William Lustig'n (mm. Vigilante a.k.a. Street Gang - Yön soturit, 1983) 24-vuotiaana ohjaama Nukkemurhaaja, on ennen kaikkea yhden miehen groteski tarina; subjektiivisesti hänen ehdoillaan ja näkökulmasta kerrottu, vetäen katsojan säälimättömästi syvemmälle päähenkilön mieleen tämän toistuvasti toteuttamien brutaalien henkirikosten rappeuttamana. Visuaalisesti riisutusta kokonaisuudesta muotoutuu tyly ja tinkimätön trippi vakavasti mielisairaan yksilön ympäröivästä yhteiskunnasta eristäytyneeseen maailmaan missä jokainen yö on eilisen déjà-vu. Elokuvasta on silti turha ryhtyä kaivelemaan holhoavaa yleismaailmallista sanomaa "hulluista" tai sen kummemmin mistään muustakaan, vaikka se onnistuukin stereotyyppisesti luomaan kalmaiset kasvot kolkoissa kadunkulmissa, pitkissä takeissaan irvokkaasti mumiseville ja pahalta haiseville ihmisraunioille. Ajoittain hyvinkin staattisesti kuvattu urbaani painajainen ahdistelee tehosteguru Tom Savin'in eksplisiittisellä väkivallalla varsin vastenmielisesti, mutta onnistuu myös vakuuttamaan katsojat todentuntuisen veripaltun tarpeellisuudesta, säästöbudjetista huolimatta.
Jo yksistään se, että teos tällaisenaan kykenee hyljeksimään valtavirtakuran pintakulutusta vuosikymmenestä toiseen - vanhan fanisukupolven saadessa seuraa nuoremmasta - ansaitsee arvoisensa manttelin, jolle konkreettista kuriositeettia yksinoikeutetusti edustaa Lustigin itsensä tuottama ja Franck Khalfoun ohjaama remake vuodelta 2012. Alkuperäinen versio on kaikesta huolimatta yksi slasher-aallon aloittaneen aikakauden kruununjalokivistä, jollaisten kiistanalaiseen kuvia kumartamattomaan karmeuteen ani harva nykyteos koskaan yltää.
TRAILER
IMDb